FINNISH SELF TAUGHT CONTEMPORARY MODERN AMA TE ARTE ARTIST. PAINTINGS DRAWINGS PHOTOGRAPHS SOUNDTRACKS. IN PURSUIT OF THE PERFECT LINES AND BRUSH STROKES. ART FROM 1992 TILL FUTURE!!!
Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

Ke 28.11.2018 20.28 Tein muutama päivä sitten pikaisesti kirjaan uuden kannen. Kuvaksi valikoitui kirjan kuvakansiosta ensimmäinen kelvollinen sopivat mitat ja tiedostokoon omaava kuva... Tarkoitus oli muuttaa myös alaotsikon nimi muotoon: ajatuksia taiteen tekemisen jäljillä olemisesta, mutta sepä unohtui.... ;)

 

Ti 27.1.2018 22.39 Sen verran parempana, ja toipumaan päin, että piirrelty kevyesti koko päivä. Viiva ei tietenkään ihan parhaimmillaan juuri nyt ole, mutta jatketaan taas sitten, kun vire on  parempi.

 



...eli kuten, kuvasta näkyy, niin ihan perusviivajuttua... jatkan näiden juttujen kehittelemistä paremmalla viivalla, jos siltä
tuntuu... Tämä aa-kolmonen.
 

Ti 27.11.2018 0.59 Ollut kipenä. Kuume on toistaiseksi pysynyt alle 39:ssä (siis lämpö), joten nyt tässä otetaan pari päivää rauhallisemmin ja katsotaan kumpaan suuntaan lähtee...eli meneekö ohi, vai lääkäriin ennen viikonloppua. Erään kerran lähes 40 asteen lämpö katosi nopeasti itsestään.

Kykyjen jaksamisen puitteissa teen sarjan kipeänäkin, jolle sitten annetaan sen mukainen nimi. Ei sillä, että olisi pakko, vaan sen takia, että se on tervehdyttävää, ja kuume voi tuoda uutta näkökulmaa. Niin, vaikka näyttää että olen tehnyt yhtä ja samaa
kuvaa yhä uudelleen markkerilla, niin lopultakin kysymys on ihan muusta.

Nukuttu ja levätty on, itselleni antaman luvan kanssa, ja katseltu tallennusta teeveestä ynnä muuta leppoisaa kevyttä puuhailua. 

Tänään, siis eilen piirsin edellisen luonnoskirjan täyteen, eli ihan vain jokunen puuttuva kuva...ja olin taas uuden jäljillä..., vaikkakin toki vasta kehittymässä oleva juttu,  joka vaatii oman aikansa kypsyäkseen.



Ma 26.11.2018 0.52 Päästy taas hiljalleen oikeiden asioiden äärelle, ja aloiteltu parina päivänä prrtämistä ihan hyvällä perustasolla,
joka näin alkuun ihan ok. Tällä viikolla tarkoitus tehdä ainakin jossain määrin värillistä ja isompaakin kuvaakuvalta A2, n. 60x40 cm), mutta saa nähdä, kun kaikki ei aina mene suunnitelmien mukaan.

Periaatteessa kuitenkin kaikkisen häiritsevä on saatu tyrkätyyä taka-alalle, ja uusia mielen harmin aiheita vältellään, kun perauksisuudessa on ihan tarpeeksi ongelmaa.

Laadullista tasoa omien teemojen suunnalla lähdetään parantamaan ja mieluusti myös uutta tyyliä kehittämään. Sitten, kun alkuvuodesta alkaa olla taas luonnonvaloa, niin maalauksen äärelle, vaikka näyttää, ettei mitään kiirettä mihinkään mitään ole tuottaa...
ja alun perinkin näyttelyä tähdättiin vuoteen 2022...

Kehityksen nopeus on vain  ollut itsellenikin pieni yllätys (siis uskomatonta jopa eli suuri ylläri, vaikka koin jo viime vuonna palasten
alkavan loksahdella paikoilleen), joten tässä olisi materiaalia jo siinä määrin, että jo nyt näyttelytöiden valinta muodostuisi
ongelmalliseksi. Lisää tulenee entisestä parempaa valmista työtä, jos vaikka nämä markkerit eivät kaikkia kiinnostakaan. Laadun
edelleen kasvaessa tulevat valinnat helpottuvat, koskapa niiden töiden olisi oltava selkeästi hyvänä näyttäytyviä omasta mielipiteestä riippumatta. 

Toki menneinä vuosinakin oli varmaa kättä ynnä muuta, mutta nyt kaikki sujuu monelta osin ketään mielistelemättä paremmin. On
tiettyä varmuutta. Se sellaisenaan ei tietty vielä ole tarpeeksi, mutta loppu tulee aikanaan, jopa hyvinkin nopeasti.

Omaa tekemistä viedään kuitenkin olemassa olevilla resursseilla eteenpäin, ja pahimman taloudellisen tilanteen koittaessa siirrytään
sanojen pariin.

Ne kun eivät paljon maksa, paitsi ehkä perjantai-iltaisin. Yritän antaa ihmisille tulevaisuudessa enemmän rauhaa, niin kauan kuin minun annetaan rauhassa olla.

Totta lienee, että olen ärsyttänyt olemassa olollani liian monia tahoja, joten kun siirryn tekemisen äärelle täydellisemmin, niin muut
saanevat rauhaa meikäläisestä...

...ja itseni kanssa alan olla aika sinut, vaikka moni muuta luuleekin, siinä suhteen siis jos minulla mitään taiteen ulkopuolista omaa
ajattelua enää on.

Olkoon Sipilä ja kumppanitkin lupauksineen minun puolsestani rauhassa, koska aion vaihtaa jatkossa kanavaa, viimeistään kun Sipilä tai Orpo omia tekoja kaunistelevine sanoineen ruutuun tulee. En kaipaa politiikan
seuraamisesta mitään lisämurhetta. Pian leikkuri taas alkaa purra. Siitä vaan,  ihan sama näillä tuloilla edelleenkin kansaeläkettä
ja vaivaistaloa odotellessa.

Tässä kuussa kävijäennätykset mennevät kaikilta osin rikki, ja ovat osin jo menneetkin. En tiedä pitäisikö jotain stressiä ottaa
siitä, että kaikesta päätellen suomalaisten kävijöiden osuus on kasvanut ulkolaisten kustannuksella. Hyvää alkanutta viikkoa.

Pe 23.11.2018 14.14 Noni. Nyt on vapauduttu aikatauluista. Työmäärä ei vähene, vaan päinvastoin kasvanee entiseen, eli lähestulkoon koko hereilläoloaikaan, koska taide itsessään on voimaannuttavaa, eikä
siitä tarvitse lepoa liiallisten sosiaalisten juttujen, stressin tai fyysisemmän huonokuntoisuuden takia, niin pitkään kuin kunto on kohtuullinen. Mielentilojen täytyy toki olla kohdillaan huippujäljen aikaan saamiseksi. Molempien eteen tehdään työtä, siis sekä mielen että taiteen laadun eteen. 

Kirjoittamista aloitellaan pian. On ollut  alustavasti puhetta tekstin kääntämisestä englanniksi. Kirjoituspuolella nojataan jatkossakin omiin ajatuksiin ottamatta liikoja lainoja muilta, ja näin olla yrittämättä hankkia uskottavuutta keskinkertaisuudelle viisaampien lainasanoilla. Luovuuteen kuuluvat omanlaiset yritykset tuottaa uutta,
olivat nämä kokeilut onnistuneita tai eivät.

Eräs motoistani on serkkutytöltäni lainatut Picasson sanat: Learn the rules like a pro, so you can break them like an artist.... Tuo
kiteyttää olennaisen eli sen mistä on kysymys: sääntöjen rikkomisesta, jolla sitä uutta juurikin luodaan. Jääräpäisesti
vanhassa pysymisessä ei ole mieltä, silloin kun ollaan luomisen ja vapaan taiteen tekemisen äärellä.

Sinänsä minulla ei ole tarkoitustakaan puhdasoppisia kielioppeja opetella, koska juuri se karsisi ajatusmallien lmaisua ja tekisi
lauseista liian tyyliteltyjä.

Tarkoitus ei ole lisäillä teksteihin turhia korulauseita ellei välttämätöntä, vaan pitää rytmi hyvänä ja sisällöllinen puoli
lyhyenä ja ytimmekkäänä. Jos välillä pomppaan persoonasta toiseen tai kolmanteen, ja preesensistä imperfektiin jne, niin sitten teen niin.

Yritän kuitenkin korjailla isompia ajatusvirheitä ja kirjoitusvirheitä sitten ennen julkaisua, koska ainakin mitä oppineemmasta ihmisestä on kysymys, niin sitä suuremmalla syyllä
virheisiin kiinnitetään huomiota ja niitä ei anneta anteeksi, koetaan ikään kuin nähdään, että täydellisyyden puute ja suurpiirteisyys tekee sisällöstäkin amatöörimäistä.

Ehkä onkin niin. Se on minun tapani eli tavallaan on kyse hyvinkin paljon ite-taiteesta, jossa pro-tyypit loistavat poissaolollaan alusta
loppuun. Joiltakin osin tämä tulee jatkossakin näkymään niin, ettei kaikkea ole hiottu viimeisen päälle, vaan tarkoituskin on, että
lopputulos näyttää tekijänsä kaltaiselta olematta pinnasta huolimatta sen enempää harmaata massaa kuin loppuun vietyä
täydellisyyttäkään.

Kaunokirjallinen, prooosallinen teksti on poislaskettua, ja mennään omalla tyylillä. Lainaukset eivät jatkossa  ole poissuljettuja,
mutten aio korostaa tekstin muka älyllisyyttä fraaseilla tai sivistyssanoillakaan, joista jälkimmäisiä käytetään maltillisesti,
ja mielummin niitä jo aikoja sitten rakkaaseen äidinkieleemme vakiintuneita sanoja.

Muodikkaita uusia sanoja tai muuten liian vaikeasti ymmärrettäviä lainoja en tule käyttämään, ehkä osin taiteen sanostoa lukuun ottamatta, jolle on hankala löytää suoraa suomenkielistä vastinetta.
Jos joku asia on selkeästi helpompi ja loogisempi ilmaista abstraktemmilla taiteessen iittyvillä sanoilla, niin sitten niin teen.

Suomeksi siis mennään, vaikka teoksien nimet ovat pääosin englanninkielisiä, eikä niitä ole tarkoituskaan suomentaa, koska osa
kaksoismerkityksistä tulee englannista. Kaikki ei ole sellaisenaan käännettävissä, eikä muutoinkaan välttämättä ihan sitä miltä
saattaa näyttää.

Ke 21.11.2018 21.02 Ju. En minä haaveile vielä tässä vaiheessa siitä, että saisi tehdyille tunneille palkkaa, kunhan saisi edes osan
kuluista katetuksi, niin sitten voisi olla toivetta että työmarkkinatuesta jäisi rahaa ruokaan ja muuhun perustarpeeseen, ja saisi pääosan laskuistakin maksettua. Nyt on meikäläisen järkeen ollut mahdotonta yhtälöä jo monta  vuotta. Tässä on elänyt kädestä suuhun toivossa, että niitä ilmaisia lounaita olisi, mutta lopultakin sitäainakin on maksumiehenä kaikessa, kun on sitä mieltä
että taiteesta pitää saada voida elää ja taiteilijoillakin on oikeus elää - eli tuen mahdollisuuksien mukaan taidetta, vaikkei varaa olisikaan. Musiikkia, kirjallisuutta, kuvataidettakin (tähän ei ole ollut resursseja vuosiin edes veronpalautusrahoilla, tai on kuitenkin, kun käyn taidemuseoissa, muttei muuten)...ym.

Ymmärrän kyllä, ettäja ihmiset saavat helpommin itselleen hyvän mielen antamalla konkreettiseen  hyväntekeväisyyteen kuten nyt vaikka Punaiselle ristille tai muulle vastaavalle ehkä tarvitsematta pelätä,
että menisivät hukkaan tai ne rahat käytettäisiin väärin, vai tarvitseeko? Minä olen yleensä sanojeni mittainen, vaikka menneisyys muuta puhuukin, mutta kuten sanottua älkää arvostelko minua sen
mukaan, mitä olen ollut, vaan mitä minusta voi tulla. Ihminen ehkä?

Ke 21.11.2018 20.44 Drawing Book for Sale hinnoiteltu uudelleen, niin että parhaimmille +30 piirustukselle laitettu hinnaksi satanen, ja
loput 50 tulisivat ikään kuin kaupan päälle. Tuo kirja on edelleen vuoden parhaimmistoa, ja tuolla määrällä täyttäisi jo yhden
gallerian, joten hintaa ei voi enää laskea. Kirjassa kiinni olevat sivut varmistavat originaaliutta edelleen, jos sillä nykyaikana
mitään merkitystä on.

Ei sillä, että se edelleenkään kaikkien ulottuvilla olisi, mutta yksittäisiäkin töitä on myynnissä monelle kukkarolle sopivaan hintaan.

Viime vuosina olen keskittynyt pääasiassa jakamaan siellä täällä piirustuksia ja maalauksia ilmaiseksi, kehystettynäkin. Se saa loppua, koskapa työn lähettäminen kehystettynä postitse maksaa sekin liikaa.
Kehykset + postikulut noin 70 euroa ilman laskettua hintaa työlle, joten enää yksi sponsoroitu kuva lähtee maaimalle. Ei pysty
sponsoroimaan työmarkkinatuella enää mitään.

Ma 19.11.2018 23.52 Ehkä kävijämäärät ovat nouseet sen takia, että ihmiset ovat alkaneet seurata, että milloin se tajuaa lopettaa,
mutta vastahan minä olen päässyt hyvään alkuun... eli ei tässä mitään  olla lopettelemassa... tapahtua voi toki mitä tahansa, ja jos ei tapahdu, niin laitetaan tapahtumaan muutoksen kautta...eli
varmasti jotain tapahtuu, kunnes löydän itseni pöpilästä tai ruumishuoneelta... ;) Eteenpäin mennään väkisin, niin pitkään kuin henki pihisee, ja se päämäärä on tyhjentää aivot niin täydellisesti paperille ja kankaalle, ettei mitään jää jäljelle..., siksi se ei tässä elämäsää toteudu..., koska kaikki
aivosolut eivät vielä ole kuolleet ja uutta ajatusta kertyy varastoon jatkuvasti..., ja sitten kun ideat loppuvat, niin alanpa piirtää kuvaa todellisemmista ja oikeammista asioista, kukka-asetelmia, maisemia,
muotokuvia, interiöörejä, ihan mitä vain..., maailma on aiheita ja tekniikoita täynnä, tämänhetkinen teemallinen, tyylillinen,
genrellinen ilmaisu on ollut varsin rajattua, sanojenkin suhteen, koska nekin enimmäkseen miettimättä tulevat , ja, mitä sitten kun pohdiskellaan ja otetaan synonyymisanakirja apuun. Eli en luovuta,
lähimainkaan vielä..., koska vaihtoehtoja ei ole...

Ma 19.11.2018 15.50 Poistettu suora linkki omalle sivulle Circle Foundation for the Arts'issa, koska linkkejä testatessani, huomasin sen kadonneen.

Lienee jo, joko riski realisoitunut, ja havaittu, etten paikkaa siellä enää ansaitse, kun laitoin kisaan pelkkää piirustusta - olkoonkin
että se yksinkertaisuudessaan ominta minulle onkin, tai sitten siellä on päivitys meneillään.

Tiedän kyllä, ettei paikka siellä ilman maksettua promootiota ole itsestäänselvyys, kun joiltain osin ainakin mainostetaan eri maiden parhaimmiston olevan mukana siellä, samoin kun Artmajeurilta tiedän erään idolini uran lähteneen nousuun vuoden artisti tittelin
jälkeen, niin että näkyi googletuksen mukaan olevan tällä hetkellä maailman abstraktien maalaajien kansainvälisen liiton huippunimiä,
jolla näyttelyä toisensa perään siellä täällä.

Itse taidan keskittyä tosiaan kirjaani, kun ei pysty joulun aikaan rahaa työntämään materiaaleihin. Nyt pitää muutenkin miettiä,
mihin suuntaan mennään.

Usko on kyllä usein niin vahva, että saattaa mennä harhaisuuden puolelle jo väliin, mutta pakko uskoa, jotta motivaatiota riittää.
Voin väliin kuulla mielessänikin sitä, mikä saattaa olla todellisuuttakin eli ihmisten sanat: kuka tuokin oikein luulee olevansa.

En tiedä mikä olen, mutta selkeä päämäärä minulla kyllä on, ja sitä kohti mennään etappi kerrallaan ja katsotaan, minne asti päästään. Perille en tule pääsemään, sen tiedän, mutta matkaa mennään, kunnes loppu koittaa. Perillepääsyyn aika ei riitä, eivätkä muutkaan resurssit, jos se muuten mahdollista olisikin. Jos se on hulluutta, niin olkoon. Se, että on päämäärä, ja palo tehdä töitä sen eteen, vaikka samalla tietää, ettei saavuta sitä.

Pe 16.11.2018 10.33 Kaippa se on myönnettävä, ettei se ole vielä riittävän hyvää, ja keskityttävä vielä ensi vuoden ajan
parantamaan tasoa. Sitä on sen verran voimaton lähtemään viemään yksin mitään näyttelyhanketta läpi, ja kun näyttää, ettei muita ole mukana, niin keskittyy olennaiseen eli tekemiseen ja sen kehittämiseen.

Näyttely olisikin vain yritys luoda kiinnostavuutta yleisölle, ja hieman myyntiä, mutta ehkä ihmiset ajan myötä kiinnostuvat, kun taiteeni on niin hyvää, että se selkeästi sellaisena myös näyttäytyy ilman tulkinnan varaa.

Se, että se näyttäytyy itselle hyvänä on lopultakin merkityksetöntä - kyllä se pitää saada sellaiseksi, että oma mielipide on lopultakin vain kärpäsen paskaa seinällä, hyvällä tavalla siis, niin että itse epäilee, mutta muualta tulee kannatusta.
Ehkä se omakin usko satunnaisen horjumisen sijaan lopulta katoaa, ja kun sen on mennyttä, ei ole toivoakaan jäljellä.

Nyt tässä on kuitenkin sen verran yksin ja voimaton kaiken kanssa, että jatkan laadun kohentamista, koska vain sillä on merkitystä.
Virheet on saatu jo aika vähiin piirtämisen puolella, mutta nyt on aika hiljalleen tehdä enempi värillistä niillä resursseilla, mitä
on... eli jatketaan olennaisen parissa...ilman hässäköitä...

En peru näyttelyhankkeita, mutta näyttää, että kaikki siirtyy vuodella, kahdella eteenpäin, ja mennään siinä toivossa, että
joskus päästään apurahojen piiriin sen verran, että pystyy jatkamaan riittävän täysipainoisesti.

Taidetta nyt vain ei tehdä osapäiväisesti. Sitä joko on taiteilja tai ei. Ainakin henkisesti, koska täysipäiväisesti ei työmarkkinatuella saa muuta kuin harrastaa. Itsensä työllistäminen aiheuttaa ongelmia riippumatta tuleeko tuloa vai ei.

Ensi talvena katsotaan sitten löytyykö motivaatiota lähteä vääntämään sanoista jotain harkitumpaa lausetta, kappaletta ym
jonkun kymmenen sivun verran. En tiedä, mutta jotain täytyy yrittää kehitellä sellaista, minkä kulut pysyvät kohtuullisina.

To 15.11.2018 23.51 Poistettu ja lisäilty kuvia. Poistettu mm. kokonaan kategoria Birthday Marathon, jonka kuvat rehellisesti sanoen olivat vuoden huonointa tulokseltaan, ja antoivat väärää kuvaa ihan yleistasostakin. Sen piti olla esimerkki toiminnallisen päivän
tuloksesta, mutta se oli huono sellainen. Ehkä toiste parempaa näytettä.



Tämä esimerkkinä kyseisen päivän parhaimmasta tuloksesta. Kuva on tehty itse ottamani valokuvan pohjalta varsin pikaisesti. 

Ke 14.11.2018 23.26 Ju. En koe olevani poikkeava, siinä, että mielessäni pyörii outoja tai poikkeavia ajatuksia, vaikka välttelen
normaaleja ajatusmalleja, ellei pakko, vaan, minä eroan muista siinä, että pyrin kaikin keinoin vuosi vuodelta enemmän ja enemmän toteuttamaan ajatuksiani ja ideoitani, koska uskon niihin, olivatpa ne
selväjärkisyyden tai järjettömyyden tilassa syntyneet. Miksi yrittää mitään, mihin ja minkä toimivuuteen ei uskoisi, vaikka
kaikki todistaisi muuta.

Kuten alla, niin pitää yrittää suomennella asiaa paremmaksi kuin se onkaan. Vai mistä on kysymys? Selittämättömän ja järjettömyyden, hulluden tekemisestä rationaaliseksi, konkreettiseksi ja kronologisksi ajatteluksi? Miettikää itse, mun pitää käydä koisaa, että saa huomisen pakolliset tehtyä...? Lopultakin hulluden ja
selväjärkisyyden raja on häilyväinen...vai...?

Ke 14.11.2018 22.27 Lisätään alla olevaan vielä se, että minun tomintamallini on muodostunut sellaiseksi, että käsittelen tiettyjen teemojen sisällä asioita, jotka hiljalleen alkavat kuva kuvalta muokkautua yksinkertaisemmiksi ja abstrakteimmiksi.

Lähtökohtana voi jopa olla realistisempi kuva, jopa niin, että se on tehty valokuvan pohjalta. Karmein esimerkki tästä oli jo pitkälle
edennyt "vapaus" -teema, kun kaivoin omista valokuvistani kuvan lentävästä lokista, ja piirsin siitä niin kammottavan pelkistyksen,
että varhaisinkin automatistinen piirros oli mielenkiintoisempi, ja taitavampikin.

Oma subjektiivinen käsitys pilaa tai parantaa lopputulosta. Itse näen sen tekevän positiivista tulosta, olkoonkin että tyyliä pitäisi
vaihtaa saadakseen sen miellyttävämmäksi muille silmille. Paletti meneekin uusiksi, mutta miten, sitä paha sanoa...

Olen kuitenkin varma, että kehitys työn kautta tuo mukanaan paljon uudenlaista omalla historialla, ehkä jopa sitä hyperrealismia, jonka suhteen minun ehkä koetaan olevan avuton ja kukaties olenkin, mutta
tarkoitus ei olekaan tehdä asioita täsmälleen niin kuin ne on ennen tehty, vaan omina versioina, näkemyksenä hyvästä, omassa mielessä erinomaisesta kuvasta.

Olen puhunut tason jatkuvasta nostamisesta. Tiedän, että raja voi tulla nopeastikin vastaan. Henkisten, fyysisten tai materiaalisten
juttujen kautta tai takia. Minkä tahansa edellä mainitun menettäminen voi viedä mahdollisuudet. Tärkeimpänä on se palo, ja hulluus joka eteenpäin vie - ilman sitä minä olen konkreettisesti kadun kulmassa
kerjäämässä, en rahaa väreihin, markkereihin, paperiin tai mihinkään muuhun, paitsi juopotteluun. Suuruudenhulluus ja usko
tulevaan on minua hengissäpitävä voima. Ja anteeksipyyntöni niille, joiden elämää jatkuvasti hankaloitan. Se ei ole tarkoitukseni, ja toivottavasti pystyn joskus niitä asioita korjaamaan.

Ke 14.11 2018 21.57 Uskovaiset puhuvat usein, etenkin tällaiselle juopohtavalle tapaukselle, armosta. Siitä, kuinka Jeesus kuoli puolestamme ristillä. En ole kovin harras uskovainen, ja silloin kun olen, niin koen pyhät tekstit symbolisena.

Se, että me maallikotkin osaisimme antaa armoa itsellemme, niin tehtyjen syntien kuin tulevien tekemistemme suhteen, ja olla vaatimatta liikaa itseltämme tai itsellemme sellaista mikä ei meille kuulu.

Vanhat sanonnat, osa isosta kirjasta, osa muualta, pitävät usein paikkansa eli jokaiselle osansa, ansaintansa ja oikeutuksensa mukaan. Eletty elämä, rikkaana tai köyhänä - se, miten sen elää, antaa lupausta, mutta mistä, jos uskoo, mutta ken uskoo, kun minäkään en konkreettisesti usko tätä kirjoittaessani.

Kuitenkin ihmiset tekevät hyvää yhtä paljon itsensä ja sielunsa puolesta kuin muiden ja muiden sielujen puolesta. Se, että tekee
hyvää muille, antaa hyvän mielen itselle...,  missä menee hyvän teon raja, antaa nälkäiselle ruokaa, vai työkalun jolla saa ruokaa... nämä ovat niitä filosofisia kysymyksiä, jotka estävät ihmisiä
auttamasta toisia..., 

Aina, kun mietitään, mikä apu on parasta, unohdetaan lopulta kokonaan auttaa, ummistetaan silmät pelossa, että apu menee hukkaan, tai se ei riitä, ja se tyyppi kerjää samassa kadunkulmassa huomennakin.

Tarkoituksena oli asiassa puhua siitä, mikä ristilläkuolemisen tarkoitus on, ja osin vihjata, miten tai oikeastaan miksi olen käsitellyt aihetta abstraktisti (nimikin on jotain muuta). Vastaukset löytyvät pääosin kuvista, mutta kysymykset esitettiin ja niitä kypsyteltiin hieman konkreettisemmin harjoiteltuina paperilla, kunnes ne vastaukset tulivat abstraktisti.

Tämä nyt vain yksi esimerkki, mktä sieltä löytyy, kun osaa katsoa..., mutta minullekin kauneus on tärkeintä. Minun kauneuteni
ehkä näyttäytyy muille edelleenkin rumempana kuin mitä se oikeasti on. Minä näen saman kuin muut, mutta esitän se toisin. Muistijälki on erilainen, kuvamuisti,  ja sen pohjalta löydetyt omat automaattiset
ratkaisut.

Muistakaa, että minä olen se tyyppi joka kerjäsi filosofian tunneillta nelosen. Hyvässä ja huonossa, ääripäissä, mutta minä
myönnän olevani.

Ti 13.11.2018 12.38 Pieni kävely (toimistolla käynti) otti hien pintaan ja vei voimat, joten tässä hengähtäessä muutama sana. 

Joukkorahoitushanke itsessään ei ole yritys parantaa omaa kurjaa taloudellista tilannetta muiden kustannuksella, vaan toiveena on saada muiden tukea juuri siinä näyttelyn rahoittamisessa.

Näyttelyssä sitten on tavoitteena myydä sen verran, että saisi tuloa esimerkiksi työtilaisuuksia luovan kunnollisen tietokoneen hankkimiseen ja muihin materiaalimenoihin, jotta pystytään edelleen luomaan uutta
taidetta, toki perinteisin keinoin, kun meikäläisenkin osaaminen uusissa asioissa on rajoitetttua, vaikka toki olen pyrkinyt pysymään tässä ajassa oman ajan puitteissa samalla katsoen lähes tulkoon vain
eteenpäin.

Jo veronpalautusteni määrä (jota en tässä kerro) kertoo osaltaan, että kaikki liikenevä ja liikenemätönkin raha on käytetty
taiteeseen ja tullaan jatkossakin käyttämään. Lainahanat ovat sulkeutumassa, mutta edelleen  pyrin sijoittamaan tulevaisuuteen, ja minun tulevaisuuteni on taiteessa, mitä muuta tahansa välissä
teenkin.

 



Ensi talvi keskitytään ehkä kirjoittamaan kirjaa - luultavasti siksi, kun taloudellisia resursseja ei muuhun ole. Sanat eivät maksa mitään, paitsi niiden käsittely näytölle office-paketin kuukausimaksun verran. Tämä oli pakkorako, koska edellisen  kirjan  kirjoittaminen
writerilla (en edes tiennyt että tuohon olisi ollut ladattavissa suomenkielinen oikolukupaketti) aiheutti suuria ongelmia, jonka lopputulos näkyy vieläkin kirjassa olevina virheinä, joista vähäisimmät eivät ole taitossa.

Seuraavan kirjan tai vanhan päivittämisen lähtökohdaksi otetaan sen julkaiseminen jossain vaiheessa painettuna. Kuvat tulevat olemaan suuressa merkityksessä, ja niiden valintaan käytetään entistä enemmän aikaa. Näin jälkikäteen olen kyllä tyytyväinen e-kirjani kuvavalintoihin, olkoonkin että teknisellä puolella olisi parantamisen
varaa... Kriitikot, jos joskus tuntevat tarvetta arvostella tuon sanallisen pökäleen, löytänevät samat hyvät ja huonot, etenkin
jälkimmäiset, puolet ja virheet kuin minäkin. Heikkoudet sillä puolella ovat tiedossa, ja olisi liioiteltua mainostaa tuota kirjallisuutena... Resursseja - aikaa, rahaa tai tukea ei ollut
enempään.

Ihmiset etenevät nykyisin yksin eteenpäin välittämättä kovinkaan suuresti muista tai muiden tekemisistä, enkä minäkään siinä ole
poikkeus. Tästä sain taas muistutuksen, kun en laiskuuttani ollut tarpeeksi nopeasti tai ollenkaan erään ihmisen apuna. Toki oli
työpäivä kesken silloin.

Toki minäkin haen hyväksyntää omalle tekemiselle siinä kuin muutkin, mutta mitä enemmän olen ollut tekemisen äärellä, sitä
hankalammaksi olen muuttunut, ja sitä kautta taiteeni on saanut tarpeettoman negatiivisen leiman, mahdollisesti. En aio mitään
suurempia itseanalyyseja tehdä, ja vihoviimeisin asia mitä tekisin olisi se, että menisin kaivelemaan vanhoja haavoja jonnekin psykoterapiaan.

Menneiden pitää antaa olla. Turha masentaa itseään tarpeettomasti menneellä, kun nykypäivä ja  tulevaisuuteen katsominen masentaa jo ihan tarpeeksi. Mennyt on tehty, tulevaisuuden eteen voi ehkä tehdä
vielä jotain, vaikka ihmiset näkevät sinut sellaisena kuin olet ollut, ei sinä miksi on mahdollisuus tulla. Kun se usko tulevaisuuden rakentamiseen oman tekemisen kautta on vain itsellä, ja kyky
markkinoida esim. tarinoiden kautta tulosta muille puuttuu. Teen luomua, mutta ehkä ihmiset pitävät nykyisistä trendeistä huolimatta enempi halvoista kopioista, tai sitten en ole tavoittanut yleisöäni, vaikka
kävijämäärät muuta vihjaavatkin... ehkä he eivät ole täällä kuvien vaan tämän höpötyksen takia... ;) En tiedä, kun minulle ei
kerrota..., eihän kukaan näitä tunnusta lukevansa tai ainakaa mistään samaa mieltä olevansa. En aio yrittää pohtia, mitä ihmiset
ajattelevat ja haluavat, vaan teen sitä mitä osaan.   ;)

Jos se ei kelpaa, niin bb, etsikää muuta viihdettä... se on merkki, että taide ei kiinnosta..., vain pienimerkitykset sanat turhalta ja tarpeettomalta tapaukselta. Ns ideologiselta työttömältä. Tai työkyvyttömältä. Yhteistyökyvyttömältä. Sohvaperunalta, jolla ei aikaa teeveen katseluun. Bb

Taas oli paljon asiaa kertomatta oikeastaan mitään, vain vihjaten jotain johonkin suuntaan. Palaillaan taas sitten, kun on jotain oikeaa asiaa, vaikkapa hankkeen tiimoilta. 

Hyvää alkanutta viikkoa.

Ti 13.11.2018 2.11 Kun tässä ei nukuta, niin yritän kertoa yhden kuvaesimerkin kautta oman käsitykseni siitä, mistä ehkä on kysymys.


 

Siispä. Kysymys on automatismista ja siten surrealismista, vaikka tulos näyttää puhtaan abstraktilta. Kyse on tavallaan enempi
neljäulotteisuuden, näkymättömän tulemisesta näkyväksi, vaikkakin
lopputulos ei näytä edes kolmiulotteiselta kaksiulotteisella pinnalla. Se on lopputulos puhtaasta improvisaatiosta lukuun ottamatta
väritystä, joka enempi mekaanista tässä.

Surrealismi käsitetään usein unenomaisena, mutta kyse on mielestäni ainakin omassa tekemisessä enemmän alitajuisesta piirtämisestä, jolla ei ole konkreettisesti tekemistä unen kanssa, vaan enemmänkin
sillä metafyysisellä tasolla aineen henkisen olemuksen kuvaamisen kanssa.

Tulos on vähän samaan tapaan materian henkisestä kuvaamisesta,  kuin on puhuttu surrealismin isän Di Chiricon tehneen maalauksia, olkoonkin että hän ei ollut kaiketi automatisti ja myös aihepiirit olivat täysin erilaisia, konkreettisempia tunnelmia myöten.

(Lisäys 13.11.2018 13.03: Giorgio di Chiricolta oli ainakin yksi maalaus esillä Atenumin Fantastinen realismi -näyttelyssä, jonka ehdin katsastaa vain yhden kerran pikaisesti läpi. Näyttelyt menevät ja tulevat, silloin kun aikaa muulta, olen taiteen parissa eikä malta pysähtyä välttämättä mielellään edes kauppareissun ajaksi. Keskustaan lähtiessä olisi otettava koko päivä aikaa, vapaata niin sanotusti, mutta pitäisi suorittaa huomisia asioita... nyt olen ottanut
rauhallisemmin pari kuukautta, mutten ole varma sopiiko se minulle).





 

Minulla on tällä hetkellä vain viiva, mutta ajan myötä ehkä muutakin. Eikä vain ehkä, vaan harkinta ja toiset viivan jälkeiset työvaiheet tuovat lisän.

Huomaan parhaillaan kirjoittavani tietyn teeman sisältä osin automatistisesti. On teema, ja loppu ajatuksen tulvaa, ei virtaa, vaan hyökyaaltoa... noni, harkinta tuli mukaan ja korjailin ja lisäilin tekstiä, niin että se meni pilalle. Öitä.

Ma 12.11.2018 23.05 Hankkeeni yksityisnäyttelyn järjestämiseksi on julkaistu mesenaatti.me-sivustolla. Suora linkki sinne on alhaalla vasemmalla.

Yritän pitää yllä posittivista henkeä mielessäni, vaikka taiteen tekeminen jo itsessään ottaa taloudellisesti niin raskaasti voimille, että voimat ovat menneet suurelta osin.

Näkyyvyyden saaminen taiteen kentän ulkopuolelta tulevalle alkaa olla mahdotonta ilman pääomia nykyajan keinot hyödyntäenkin, ja jos sitä saa niin usein vääristä syistä.

Ihmisten käsitykset negatiivisuudestani eivät ole liioiteltuja, mutta tämä vuosi viimeistään on luonut itselleni uskoa omaan tekemiseen,
vaikka muiden osalta palaute on vähäistä tuen suhteen. Kaikesta promootiosta on joutunut maksamaan. Onko se sitten merkki siitä, että vielä pitää parantaa. No. Tehdään se. Sitä uskoa toivoisin muiltakin siinä, että pystyn tulevaisuudessa tarjoamaan
korkealaatuista taidetta omaperäisessä paketissa, koskapa se jo nyt pitkälti sitä on.

Vastikkeet hankkeeseen osallistumisesta ovat hyviä, (mutta ehkä eivät ihan parhaita mahdollisia) ottaen huomioon, että vastaan postikuluista. Parempaa tarjotakseni olisin joutunut ottamaan sivun sieltä täältä
useammasta piirustuskirjasta, joita toki luonnoskirjan nimellä kirjakaupoissa myydään.

Olen pitänyt huolen, että käytän vain happovapaata paperia, muilta osin markkereiden ja papereiden hinnassa ja laadussa olen joutunut hieman tinkimään. Laatuun päästäkseen on tehtävä myös
määrää, muuten ei opi. Ne ovat juuri ne tehdyt virheet, jotka vievät eteenpäin.

Minä en kuitenkaan juuri luonnostele, vaan pyrin piirtämään minimalistisesti ja automatistisesti suurelta osin käsitteellisesti ja usein tulkinnanvaraiseen lopputulokseen pyrkien.

Tässä väärennösten ja kopioiden luvatussa maailmassa pyrin tekemään ja tarjoamaan eteenpäin aitoa ja originaalia, olkoonkin
että markkerpiirustuksista on kyse. Jokainen viiva, virheellinenkin näkyy, korjailematta... Piirustukset on tehty pääosin täysin ilman
suunnitelmia puhtaasti improvisoiden alusta loppuun.

Lyijykynää olen ottanut kätöseeni lähinnä poikkeustapauksissa ja pääosin alkuperäismerkintöjä tehdessäni.

Vastaan kaikkiin kysymyksiin, joita kenelle tahansa vain mieleen pälkähtää kysyä - jopa niihin asiattomiin. Kiitokset hankkeeseen
osallistujille, joille lähetetään kutsu avajaisiin vastikkeiden mukana sekä muille kiitokset osoittamastanne mielenkiinnosta ja
tervetuloa näyttelyyn muuna ajankohtana.

Paikka ja aika selviävät myöhemmin rahoituksen mahdollisesti onnistuessa. Siitä informoin heti, kun tietoa on asiasta.

Ke 7.11..2018 22.25 Suoritettu taas deletointia kuvien osalta selailun
helpottamiseksi ja keskivertoisen  laadun parantamiseksi, eli tämän vuoden markkereista lähti taas 40 kpl (no, edelliskerralla satakunta pelkästään sieltä).

Ti 6.11.2018 23.20 Lisätty linkki Maaria Oikarisen sivuille, koskapa on ollut ajankohtainen ja mielenkiintoinen persoona, jonka työt ovat jollain tapaa niin erottuvia hyvällä tavalla, että ne ovat jääneet
parissa ryhmänäyttelyssä positiivisesti mieleen.

Olen itse törmännyt siis vain hänen maalauksiinsa, kun olen pysytellyt taidepiirien ulkopuolella. Niin kuin kaiken muunkin
ulkopuolella enimmäkseen.  
Teksti vaikuttaa tiiviiltä ja tunnepitoiselta, joten hänen esikoisromaaninsa "Lucian silmät" saattaisi olla kiintoisa kohde
ostettavaksi, vaikka naisten kirjoittamiin lauseisiin on yleensä vaikea saada otetta. Luulenpa, että tässä poikkeus tuohonkin.

Ti 6.11.2018 19.02 Näyttää siltä, että kamera jää kaniin jos meinaan velkoja ja vuokrarästejä ym maksella veronpalautuksilla, joten jos joku tarvitsee hyvää kameraa Canon EOS70D+Canon EOS55-250 mm
objektiivi muine tykötarpeineen, mm. 32 Mb Class 10 muistikortti, käyttöohjeet, vastavalosuoja, piuhat, laturi, jne, niin yhteyttä minuun: panttikuitti myynnissä jo huuto.netissä, mutta voin vetää
sen pois jos saan hyvän tarjouksen..., kiitos.

Edellisen myötä tavoitteellinen kuvaaminen lopetetaan kokonaan, kunnes taas mahdollisuutta hankkia kunnon kalustoa (kamera, riittävän tehokas tietokone). Samoin saa jäädä jäsenyydet, GPUn kruunut, FIAP-kisat ja kaikki rahanmeno valokuvauksen puolelta.

...Eli nyt pannaan kaikki munat lopullisesti samaan koriin ja keskitytään piirtämiseen ja maalaamiseen...

Konkurssi tuli taas kerran, kun laskeskelin maksettuja vuokria ja sitä, miten paljon maksamatta... ei pysty, kykene tehokkaan tekemisen jäljillä olemaan ilman järkeviä tuloja... nyt odotellaan sitten ensi
vuoden veronpalautuksia.... nämä meni jo, eikä riitäkään... hyvää loppuviikkoa.

Ma 5.11.2018 21.35 Deletoitu toistasataa viime-ja tämänvuotista kuvaa, jotta selkeämpi selailla. Uudempaa materiaalia päivitetään
myöhemmin.

Ma 5.11.2018 0.21 Päätin, siis  luulen päättäneeni, että seuraavaan kisaan lähdetään piirustuksilla, ja jätetään suosiolla
viime tingassa yrittämättä väkisin vääntää maalausta. 

 



Kisaan lähetetään maksimimäärä (8) piirustuksia, jotka kaikki pohjaavat automatismiin. Jos menee täysin pieleeen, niin olkoon tuo vuoden tärkein kisa sitten hyvästit sillekin, mutta lopultakin uskon,
että laatu on muutenkin kuin omakohtaisesti katsottuna hyvää (subjektiivisestihan se on parhaimmillaan oikeinkin erinomaista). 

Riskillä mennään, mutta jo hyvä sijoitus kärjen tuntumassa tavoitteena pohjautuen pelkkiin piirustuksiin pannee tuomariston
koetukselle, ja vaikeaksi mennee, mutta yritetään silti. 



Esimerkki tämänhetkisistä valinnoista.

To 1.11.2018 22.35 Asiat ovat edenneet taiteen puolella hyvin, kun ottaa
huomioon, miten paljon tänä vuonna on ollut asioita ja rajoitteita, jotka ovat vieneet pois taiteen ääreltä. Pahimpina niistä jäätynyt
olkapää, jonka myötä tekeminen oli rajoitettua noin kolmen kuukauden ajan (siis, ju, en ole koskaan virallista diagnoosia edes saanut). Myös kaiken maailman yhdeksän euron, ja muutenkin rahan, perässä kulkeminen on meikäläisen osalta ajan hukkaa, vaikka hyvien asioiden eteen töitä tehdäänkin. Meikäläisellä nyt ole aikaa sellaiseen,
minkä muutkin voivat yhtä hyvin hoitaa. 

Jatkossa asioita otetaan, tai ainakin yritetään, kevyemmin, mutta aika, energia ja rahat käytetään taiteeseen ja unohdetaan muun
tarpeeton tavoittelu, jossa haaskaan vain omaa ja muiden aikaa.

Taiteen äärellä oleminen, niin kuin minä sen näen, on jotain missä toista vastaavaa osaajaa ei ehkä edes ole olemassa, ja jos on, niin tuskinpa Suomessa. Sinänsä en mitään uutta ole taiteeseen tuonut, mutta katsoisin, että näkemykseni poikkeaa totutusta, kuten myös automaattinen tekotapa, josta en osaa suomalaista esimerkkiä ainakaan näin pitkälle vietynä sanoa. Andre Masson kuulemma harrasti aikanaan automaattista piirustusta.

Muuten näin hallitusta puhtaasta automatismista en montaa esimerkkiä pohdinnankaan jälkeen osaisi sanoa. Tarkoitan tällä sitä, että piirustuksistani puuttuu lähes kokonaan harkinta, mutta ne ovat silti hallituja lopputulokseltaan. Asiat ovat pääosin kohdallaan, niiltä osin kun olen näitä uudempia tutkiskellut.

Tajunnanvirtaa, ja sitä kautta tyyppillisintä surrealismia, vaikka tyylillisesti ollaan enempi ekspressionismin puolella.

Taiteen parissa käytetään aikaa taas enemmän, kun sitä on, koskapa
olen huomannut tarvitsevani lepoakin väliin, etenkin nyt kun kunto romahti pariksi kuukaudeksi. 

Ju. Ja. Kyllä minä jaksan uskoa, että se alkaa kelvatakin sitten joskus. Taiteeni siis. Pystyn edelleen parantamaan. Siihen uskon
vahvasti, sillä jos en niin tekisi, niin lopettaisin juuri nyt. Kärsimystä olisi turha pitkittää, jos ei olisi toivoa paremmasta.

Kiitokset hyvällä tasolla levista kävijämääristä kaikille. Hyvät viikonloput. 



 

Ti 30.10.2018 15.59 Ju. Työpäivät ovat lyhyitä, joten aikaa olisi, mutta nyt ei pysty, kykene, eikä tarvitsekaan. Tälle vuodelle on
tuotettu ihan riittävästi sontaa, joka ei kelpaa mihinkään.

Siitä huolimatta noilla tuotoksilla lähdetään kisaamaan, kun parempaa ei nyt ole tarjota. Ensi vuodelle tehdään sitten jotain,
mitä tahansa uutta sieltä on tullakseen.

Kun ei mahdollisuuksia kärkisijoituksista taistella tänä vuonna, ja säälipalkintoja ei jaeta, niin talvella mennään kirjan ehdoilla.
Sekin tehdään harrastepohjalta mitään tuottoja odottamatta.

Tilastoja nykyisen kirjan menekistä en ole nähnyt, mutta ei sillä väliäkään. Lähtökohtaisesti voi odottaa taiteellisista
projekteista vain tappiota, ja ainakin unohtaa sen että saisi jotain palkkaa tehdylle työmäärälle.

Tavoitteena on kuitenkin tehdä työtä sillä tasolla, että sillä tulisi olemaan laajempaakin kuin subjektiivista merkitystä loppupeleissä, mutta jos huonosti käy, niin käyköön, ainakin olen yrittänyt, joten yksi kaduttava asia vähemmän kuolinvuoteella.

Muuta kaduttavaa jääneekin sitten pitkä lista, eikä vähäisimpänä pettymyksen tuottaminen läheisille, olkoonkin, ettei minun koskaan
odotettu miksikään tulevankaan...eli kaikki menee toistaiseksi odotusten mukaisesti tyyliin takana lupaava tulevaisuus.

Hyvää alkanutta viikkoa.

Ma 22.10.2018 23.15 Sanotaan, ettei vanha koira opi uusia temppuja, eli ettei muutoksen mahdollisuutta ole. Uskon kuitenkin kehittymiseen. Siihen, että ihminen pystyy parantamaan menneisyyteen nähden.

Minunkin lienee aika osoittaa itselleni hieman armoa ja ymmärtää pysähtyäkin hetkeksi, ja mietiskellä, mikä on tärkeää, jos aivan tärkeintä ei olekaan. 

Taide on edelleenkin tärkeintä, muttei oman hyvinvoinnin kustannuksella eli taide on tärkeintä tekemistä, mutta minä siellä
taustalla olen vielä tärkeämpi, joten annetaan aikaa myös muulle, ainakin silloin kun on pakko. 

Van Goghin mukaan hyvä taide kasvaa ilosta ja surusta, mutta enimmäkseen tuosta jälkimmäisestä ja tuskasta. Ehkä se on sitä
niin neuroottista tekemistä, ettei osaa nauttia mistään taiteen ulkopuolisesta tekemisestä, vaan kaikessa mennään luovuuden ja
kunnianhimoisen tekemisen ehdoilla välittämättä, onko siinä tai sen tuloksissakaan enää kenenkään mielestä järjen hiventäkään.

Historia on osoittanut, että Van Goghin tekemisissä oli järkeä, mutta onko sitä siinä meikäläisen subjektiivisessa puuhailussa,
siitä en ole enää varma. Siksi täytyy hetkeksi pysähtyä, osin pakotettuna osin jo todellisuuteen palanneena, tosiasiat
ymmärtäneenä.

Osoittautuipa tuo nykyinen tuotanto järjellä tai järjettömyydellä tehdyksi, ja hyväksi tai huonoksi, niin se ei tarkoita, etteikö
toimintatapoja ja malleja tarvitsi, tai jopa pitäisi muuttaa. Se, että jotain on tullut tehdyksi pari vuotta, vaikka sitten hyvin, ei tarkoita, ettei voisi vaihtaa tyyliä ja tehdä asiat entistä paremmin ja eri lailla.

Rauhallisemmin ottaminen, ja itsensä hulluuden partaalle ajaminen tai jopa siellä käyminen, ei hyödytä loppupeleissä sen enempää minua kuin muitakaan, eli nyt sitä muutosta lähdetään hakemaan, ja jos
varsinaista muutosta ei saada aikaan, niin toivottavasti edes kehitystä.

La 20.10. 2.00 Mitäkö muuta. Puhdas automatismi on menetetty "kyky." Toki improvisaatiopohjalla on menty, mutta tajunnanvirta ja uusien juttujen loputon ja ehtymätön flow on mennyttä toistaiseksi.
Improvisaatioissa ptää toimia tiettyjen teemojen pohjalta ja edetä 
toki vielä nopeasti, harkinnalla. Harkinta voi olla millisekunteja tai sekunteja tai minuutteja entisen maksimissaan sekunnin kymmenysten sijaan.

Maalauksen puolella automatismi olisi muutenkin ollut osin poissuljettua, joten intention tuominen tekemiseen voi olla hyväksikin, vaikka toistaiseksi ilman luonnosteluja on pääasiassa mentykin pitkän
aikaa. Harkintaa voi olla improvisaatiossakin, olkoonkin, että se harkinta etenee ja näyttäytyy vaiheissa.

Uudelleen ja eteenpäin kehiteltävää ideaa ja teemaa on kuitenkin vuoden mittaan syntynyt runsaasti. Nyt tarvitsee vain muokata uusiksi jo melko valmiita teemoja ja tehdä uusia versioita, jotka antavat ehkä toisenlaista tulkintaakin, jopa itselleni, niin miksei muillekin.

Taitoa, omaperäisyyttä ja monipuolisuutta on riittävästi. Myös tyyli alkaa olla sellaista "erottuvaa" monessa suhteessa, joita olen eri
yhteyksissä esiin ottanut täälläkin.

Toki teemalliset asiat näyttäytyvät jopa nimissäkin tarpeettoman tuskaisilta, vaikka taiteen tekeminen on suurelta osin ollut vapauttavaa ja voimaannuttavaa eli hyvin terapeuttista ja tämän maailman ikävistä asioista poisvievääkin.

Parhaimmillaan terapiaistuntoa on suoritettu eduskunnan kyselytuntia tai vastaavaa seuratessa, ja vältytty taiteen ansiosta teeveen moukaroinnilta.

Piirustuksille ei vain ole markkinoita. Ainakaan tällaisille "poikkeaville" tai muuten oudoille, vaikka tematiikka liikkuisi
leppoisammissakin aihepiireissä.

Jotkut asiat on vain pakko käytävä läpi ennen siirtymistä seuraaviin vaiheisiin, eikä sitä näin ollen voi ajatella hommaa kaupalliselta näkökannalta, vaikka sitten jäisin paitsioon lopuksi ikää, pääsemättä divarista liigatasolle.

En kuitenkaan ole luovuttamassa aikoihin. En niin pitkään, kun tätä hommaa pystytään viemään eteenpäin kohti tuntematonta
päämäärää.

Öitä taas. 

La 20.10. 0.21 Katsastin vähän läpi kuvia tämänvuotisista piirustuksista - kuvia sen takia, että fyysisesti tuollaisen määrän
läpikäyminen on osin mahdotonta, ainakin ajan puolesta..., eikä muutenkaan tarpeen, kunhan aina tarvittaessa löytää sen halutun, jos välttämätöntä... Tätä varten kaikki kuvat löytyvät tabletilta, ja päivitetään aika ajoin myös tietokoneelle. Ihan löytämistä
helpottamaan.

Kuvat ovat tietynlaista luetteloa, kun varsinaisen luettelon tekeminen menisi liian työlääksi tällä hetkellä. Aika ei riitä kaikkeen
edes tätä nykyä, joten uusia urakoita en ota suunniteltujen lisäksi. Uutta kirjaa tai jatko-osaa edelliseen kyllä, jos mielenkiintoa
riittää uusiin kaupallisesti hyödyttömiin projekteihin.

Vuoden alusta lähtien taso on ollut ollut ihan hyvää, ja vuoden edetessä se on koko ajan mennyt eteenpäin kiihtyvää tahtia. Se oma
tyyli miellyttää omaa silmää ehkä tarpeettoman paljon muun yleisön kustannuksella, tai yleensä yleisön., sillä vain ne rehellisemmin kaupalliset ovat tykkäyksiä keränneet.

Tyylilleni on tarpeettoman paljon ominaista perspektiivin puute. Paksut ja ohuet viivatkaan eivät  konkreettisesti ole luomassa useimmiten perspektiiviä, vaan kuville on ominaista tietynlainen yksiulotteisuus,
josta saattaisi hyvässä lykyssä tulla se muista erottavakin tyylillinen luontainen ratkaisu.

Lopultakin juuri tuo yksiulotteisuus usein abstrahoi kuvan, niin että sen esittäviä elementtejä, ja niiden mahdollisia tulkintoja ei
nähdä niin kuin ehkä "mielestäni pitäisi."

En näe tällä hetkellä kovin paljoa mahdollisuutta lähteä väkisin muuttamaan juuri oleellisinta ja erottavinta seikkaa taiteessani, vaikka useammankin pakopisteen perspetiiviopit ovat hallussa eli esim. se miten talo piirretään ja sille vielä varjo jne.

Olen myös rajaantunut viime aikoina viivan käytössä rytmiä ylläpitämään ja välttelemään terävää mutkaa tai toisaalta taas
selkeämmin pyöreääkään muotoa.

Luontohan siellä tavallaan on taustalla, kun myös  pohjaan edelleen tiettyyn ajattomuuteen ja paikattomuuteen, ja pysyn poissa liian konkreettisesta.

Myöskin ihmisen tekemät esineet ja asiatkin pysyvät poissa taaskin konkreettisella tasolla. Mielikuvia ja illuusioita niistä voin luoda,
mutten varsinaisesti niitä.

No. Paha tässä mitään sen kummempaa analyysia lähteä itse omatoimisesti tekemään. Jatkan samalla itselleni sopivalla tyylillä sitä edelleen kehittäen eteenpäin kohti tulevaisuutta, kunnes tulen ehkä itsekin siihen tulokseen, että olen ollut täysin hukassa ja
vailla ymmärrystä, tai ainakin ilman arvostelukykyä omien tekemisten suhteen.

Öitä. 

Pe 19.10 22.30 Edelleen ollaan puolikuntoisena, joten maalaus fyysisempänä jätetty toistaiseksi väliin.

Olen kuitenkin jatkanut markkerpiirustamista ihan hyvällä perustasolla, ja saanut omalla tasolla luotua paljon uuttakin, en tosin
tyylillisesti, muttta teemallisesti, ja samoin vanhat (lähinnä tämänvuotiset kuitenkin) aiheet ovat kypsyneet ja menneet eteenpäin.

Huomenna tarkoitus aloitella värillistä alkuun naputtelemalla öljypastellilla piirustusta A3-kokoisiin markkereihin, ja jatkaa siitä sitten edelleen eteenpäin. 

Noita A3- ja A2- kokoisia markkereita väritystä varten on yhteensä arviolta 150 kappaletta, joten aikaa siinä saa menemään, ja sen ajan puitteissa, mitä on, mennään kohti tulevaa.

Myös maalausta sitten ajan ja yleisen kunnon puitteissa, mutta nyt on niska, selkä olleet jäykkinä ja käsikin hieman vajaakuntoisena,
joten malttia tekemisen suhteen - ainakin vähänkin fyysisemmän.

Syvyyttä ja perspeektiiviä en ole toistaiseksi tuomassa tähän touhuiluun, ainakaan paperille asti, vaan jatkan omalla tyylilläni,
joka on tullut tällä sivustolla vieraileville tutuksi. Samoin tematiikka pysyy tietystä ajasta ja konkreettisesta paikasta
riippumattomana, vaikka nimissäkin siihen lliittyen ristiriitaa toisinaan on, mutta ei myöskään ihmisen tekemiä esineitä tms
konkreettisesti.



Lisäsin vielä kolme sattumanvaraista kuvaa uusimmista.

Ti 9.10.2018 22.46 Maalausta aloiteltiin viime lauantaina, mutta nyt olen ollut sen verran heikossa kunnossa, jotta mitään fyysisempää
olisi jaksanut. Jätin itse asiassa seuran ryhmänäyttelyn avajaisetkin väliin. Eilen rikoin jo selkänikin muiden vaivojen lisäksi tauluja
kantaessa. Tuo nyt esimerkkinä siitä, miten romuna tässä on aika ajoin viime aikoina ollut.

Hommaa jatketaan taas sitten, kun voimat ovat jossain määrin palautuneet. Nyt vain jotain kevyttä tietokoneella - kuvankäsittelyä
Photoshopilla tai kehitystä ehkä Lightroomilla.

Tämä päivä meni huonosti toimivien laitteiden äärellä videoiden parissa, ja jouduin lopulta käsittelemään videot julkaisukuntoon
tabletilla. 

Uusiksi latailua tekijänoikeudellisista syistä. Kun tuotantoyhtiöt omivat taustalla soineen musiikin tekijänoikeudet, vaikkei sitä
konkreettisesti ollut tarkoitettu  taustamusiikiksi. 

Tästä syystä poistin videoiden alkuperäiset äänet ja laitoin omaa omilla tekijänoikeuksilla olevaa mölyä tilalle. ;)

Niin tuo omiminen oikeuttaa laittamaan mainoksia julkaisuhini ja ottamaan niistä myös kaikki mainostulot. Siksipä antavat videoiden (minunkin laittamien, joissa jotain soi taustalla, tai unohtunut vaikka
joku musiikkipalvelin auki) pyöriä, miljoonien videoiden, ja laittavat mainoksia alkuun,väliin tai loppuun, ja sitten käärivät rahat taskuun.

Pe 5.10.2018 21.28 Suunnattu ajatusta maalauksen suuntaan, ja raivattu tilaa itse tekemiseen sekä levätty päikkäreiden kera.

Nyt vain pitäisi konkreettisemmin miettiä, mistä päästä aloittelisi sitten, ehkä jo huomenna, eli josko ihan verryttelemällä,
kuten piirustuksessa vaiko luonnoksen pohjalta vai mistä ja mitä todellakin, kun akryylille on loputtomasti ideaa, eli ollaan sen
kuuluisan runsauden pulan äärellä osaamatta päättää.

Kuitenkin tarkoituksena on saada aikaiseksi omassa historiassa jotain uutta ja laadullisesti parempaa, oman mittarin mukaista
klassikkoainesta, ja tämä lupaa jotain erilaista myös esillä olevaan taiteeseen  yleisemminkin, vaikka perinteisillä välineillä
lähdetään vääntämään.

Myös isokokoiseen on tarpeen tullen valmiutta välineiden suhteen, osin
tilaakin raivattu sitä varten eli valmistauduttu sängylle laittamaan
isompaa maalausta varten levyä tueksi ja suojaksi, koskapa seinätilaa ei ole vapaana, ja hommaa hieman muutenkin valmisteltu.

Katsotaan nyt lähteekö asia millä tai millään tavoin etenemään seuraavien viikkojen aikana, koska ne määrittelevät pari seuraavaa vuotta, olkoonkin että aloittelen luultavimmin kirjan tekoa taas talvella, ja siinäkin on projektia useaksi kuukaudeksi muun ohessa, ja olisi vaikken muuta tekisikään.

Palailen sitten taas asiaan, kun uutta kerrottavaa on, mutta värillistä kuvaa en taida laitella ihan heti, vaan säästelen niitä
parhaita muualle ensiesitystä varten.

Samanlaista ajatuksen selkeyttä tai jopa olemattomuutta kuin piirustuksessa tarvittaisiin ehkä, mutta se voi mennä vaikeaksi... joka tapauksessa väärät tai turhat asiat pitää yrittää jättää mielen ulkopuolelle, koska nyt ollaan omassa taiteessa mahdollisesti ratkaisevan isojen asioiden äärellä. Sellaisten, jotka määrittelevät kannattaako jaksaa yrittää enää, vai olisiko
aika siirtyä johonkin muuhun.

Pe 5.10.2018 12.34 Nyt olen tietynlaisessa vaikeassa tilanteessa, johon itse itseni olen ajanut, osin siksi kun käyttäytymiseni on aika ajoin muuttunut arveluttavaksi, ja se ei tietenkään siviilielämässä ole sopivaa.

Mutta ajattelenkin nykyistä tilannetta taiteen kannalta: olen pystynyt melko  täysipainoisesti, ja täysipäiväisestikin työskentelemään jo kolmisen vuotta, ellei lyhyitä kriisejä oteta huomioon...

Aiemmin olen hoitanut nämä kriisit ottamalla etäisyyttä asioihin, jotka niitä aiheuttavat, ja kaikki on sujunut pääosin hyvin, olkoonkin, ettei se muuta miksikään sitä, että olen erilainen ja sopeutumaton mihinkään ryhmiin, yhteiskunta mukaan lukien.

Minua ja puutteitani ei vain katsota missään hyvällä, ja toki aiheesta saan jatkuvasti olla anteeksipyytelemässä sanomisiani ja
tekemisiäni, joita en ole tarkoittanut, vaan jotka ovat tulleet puskista itsellenikin väsymyksen ja hulluuden rajamailta, joskus taas aiheettomasti tai aiheellisesti itseäni ja tekemisiäni puolustellessa.

Taide on kasvanut jo voinut kuitenkin hyvin, olkoonkin että se muiden silmissä näyttäytyisi edelleen sontana, jopa omaan vanhaan
tuotantooni nähden.

Nyt lääkäri on kuitenkin pakottamassa lääkitykseen,  jonka riskinä on, että tämä kaikki katoaa, ja tulee paluu menneisyyteen
aikoihin, jolloin vain pieni osa olemassa olevasta kyvystä, taidosta ja tiedostakin oli käytössä, ja nerokkaimmat tuotokset olivat
zombie-rockia...ja toki nuori lääkäri näkee alkoholin yhtä paljon syynä kuin seurauksena, enkä minäkään voi kieltää, ettei sillä mitään osuutta asioihin ole, kun näyttäisi vaadittavan vuosien raittiutta ennen kuin ihminen muuttuu tylsäksi ja samalla
aikaansaavaksi ihmiseksi.

Raittius ei tuone onnea automattisesti mukanaan sen varmemmin kuin kohtuullisen hyvin itse havaitut keinot, joihin kuuluu jollain
kummallisella tasolla järjettömät tunnit taiteen äärellä, ja jotka jollain samoin oudolla tavalla tuovat tyydystystä, jos nautintoa ja iloa eivät tuokaan.

Erään filosofin opin mukaan onnellisuutta on tuskan poissa olo. Joten lopultakin ainakin yhden teorian mukaan olen onnellinen aina silloin, kun pystyn täydellisesti keskittymään siihen, mikä minulle on tärkeintä riippumatta, onko se tärkeää yhdellekään muulle
ihmiselle tässä maiilmassa nyt tai koskaan tulevaisuudessakaan. Kuitenkin uskon, että kova "työ" vielä palkitaan.

Ja se puuhailu on voimannuttavaa, ja se kasvaa parantuen jatkuvasti, kunnes se minulta taas mahdollisest mömmötetään pois, vain siksi kun en sopeudu niihin muotteihin joihin ihminen lähtökohtaisesti on tarkoitettu. Jatkossa en ota vastaan työtä, jossa en ole itseni pomo, enkä yritä istukskella pomon ja rengin pallilla yhtä aikaa..., vaan teen vapaaehtoisesti tai rahaa vastaan  asioita, jotka ovat omassa hallinnassa.

Niin. Tuota lääkitystä en ole aloittanut, kun tässä odotellaan kolmatta viikkoa kelan päätöstä lokakuulle, joten rahaa ei ole tai
edes sittaria lääkkeisiin tai muuhunkaan. Sähkölasku on maksamatta, joten seuraavassa laskussa on taas korkoa, ja pian saan maksuhäiriömerkintöjäkin, kun rahat eivät tule ajallaan. Tuttua varmaan monelle muullekin. Tuskin minä olen ainoa ihminen, jonka asiat muut tietävät paremmin.

Luulin kestäväni hetken hulluutta, kun saan poistetuksi stressitekijöitä, mutta yksi niistä on rahavarojen olemattomuus - se ei katoa koskaan, mutta en aio tulla köyhyyden takia hulluksi, mielummin jonkun muun, vaikkapa taiteen. Ja ehkä olen hullu, mutta olen
paljon muutakin. Kuten olen jo jossain sanonut, minusta on lopultakin aika moneksi. Hyvää viikonloppua. Nyt jatkan  taas taiteen parissa.

Ma 1.10.2018 0.22 Löysin ensimmäistä kertaa tuon kirjani Play-kaupasta.

Se on tuo Google-translator'kin mukava peli sellaisille, jotka eivät rakasta äidinkieltämme osaa.



 



Su 30.9.2018 12.47 Eilen ajattelin maalausta tälle päivälle, mutta joku pakotti edelleen piirustuksen pariin. Piirustuksen edetessä
huomasin, että se vähäinenkin kontrolli oli poissa, enkä juurikaan pystynyt vaikuttamaan tulokseen. Alkuun oli epäilys myös käden
tärinästä, mutta siitäkään  ei ollut kyse. Kyse oli vain täysin kontrolloimattomasta työskentelystä, joten tein pakollisen sarjan
kuvia, joille annoin nimeksi "Pictures from Other Side 1-18."

Nyt olen tauolla odottelemassa, jos muutosta tulee, ja pystyisi jotain hieman kontrolloidumpaa tänään vielä tekemään, mutta maalaus on näillä mielentiloilla poissuljettua. Ehkä jotain kontrolloidumpaa
piirustusta vielä.

Olen joskus itsekseni miettinyt, että suuri osa tämänvuotisista piirustuksista on eräällä tavalla "musteläikkäkuvia." Ne ovat osin
vain kontrolloidummin esittäviä, ja symboliikka on sitä musteläikkä juttua, joka kertoo eri ihmisille eri vastaukset, eikä oma tulkintakaan ole edes omakohtaisesti välttämättä oikea, vaikka ne minun aikaan
saannoksia ovatkin, vai ovatko?

Mutta ehkä automatismi vain on tällaista, ettei kontrollia ole juuri minkään suhteen, joten olisinko hiljalleen valmis siirtymään
harkitumpien ja luonnosteltujen, ja tietoisesti tehtyjen symboliikkojen äärelle?

Hyvää alkavaa viikkoa.

Su 30.9.2018 2.06 Muutun ja kehityn koko ajan, mutten sopeudu koskaan. Uuden äärellä ollessa olisi pystyttävä pitämään tilanne hallinnassa.

Itsekseen työskennellessä se ei ole ongelma. Stressiä uusissa haastavissa asioissa ei tule, kun lähtökohtaisesti kaikki onnistuu koko ajan paremmin ja rajat ovat kaukana edessä.

Fyysiset rajat voivat tulla vastaan hetkenä minä hyvänsä, kuten jo tänä vuonna jäätyneen olkapään myötä ilmi tuli. Ilman sitä
olisin jo pidemmällä. Vieläkin aika ajoin pelkkä kirjan selailu väsyttää vieläkin käden, mutta useimmiten alemmalla tasolla eli
paperia sylissä pitämällä käsi toimii oikeinkin hyvin.

Su 30.9.2018 0.44 Väsymyksestä johtunut sekavuus alkaa olla voitettu hyvien unien ansiosta, jonka seurauksena tänään oli hyvä tekemisen meininki niiden oleellisempien asioiden äärellä. 

Tästä jatketaan eteenpäin kohti aktiivisuutta kansainvälisemmissä ympyröissä, tosin juurikaan mihinkään pidemmälle fyysisesti
liikahtamatta.

Circlen Artist of the Year -kisassa tavoitellaan hyvää sijoitusta loppuvuodesta, joten aikomusta on maalatakin jossain vaiheessa, kun piirustuspuoli ei istu ainakaan näin minimaalisena tuomaristojen makuun...

Onneksi kysymys ei kuitenkaan ole huutoäänestyksestä, vaan asiantuntijoiden valinnoista, joissa niissäkin toki makuasiat
vaikuttavat, kunhan laatu on kohdallaan.

Toivottavasti meikäläisen ekspressionismi ilman kyseiselle ismille ominaisia äkkijyrkkiä vaihdoksia maistuu..., minun piirroksissani
avainasemassa on viiva ja rytmi flow'ta unohtamatta.



 

Tässä hieman "epätyypillisempi" minulle..., tämänpäiväisistä..

To 27.9.2018 23.28 Aion hiljalleen luopua kokonaan netistä kaivettujen kuvien avulla versioiduista töistä, vaikkakin tämä koskee lähinnä vain naisten kasvokuvia, ja siirtyä kokonaan kuvitteelliseen tai selkeämmin esittävään, ja oikeita ihmisiä kuvaaviin piirustuksiin ja maalauksiin.

Nyt on hieman ollut ajatukset muualla, kun niin monista asioita ilmeisestikin pidetään pimennossa, ja ehkä aiheellisestikin.
Kysymyksiin ei vain tule vastauksia, joten pitää jättää kyseleminen vähemmälle ja keskittyä omiin juttuihin enemmän.

Niissä saan itselleni kehitellä kysymystä kuinka paljon tahansa ja antaa itselleni haluamani vastauksetkin kaupan päälle.

Huomenna jatketaan taas, mitä sitten jatketaankin, vaikka "sairaslomalla" ollaankin. Sitä, kun ei ihan täysin jouten pysty olemaan. Nytkin tuolla on leffa pyörimässä, ja minä olen tässä latelemassa joutavuuksia, kun asiaa on nykyisin kovin vähän.

Alkaa mielenkiinto hiipua kaikkea taiteen ulkopuolista elämää ja työtäkin kohtaan. Eduskunnan kyselytunnit ja muu poliittinen puhe jätetään suosiolla väliin, kun puhe ja teot ovat kaksi eri asiaa. 

Jatketaan asian ääreltä sitten, kun olen taas tiiviimmin taiteen äärellä. Öitä.

Su 23.9.2018 9.14 Liika rutinoituminen on vaarallista. Kun elämä menee liian turvalliseksi, niin on parempi tehdä pöpilän uhallakin ratkaisuja, jotka pakottavat hakemaan uutta ja uudenlaista mallia
tekemiseen. Miksikö pöpilän uhalla, johtuu siitä, että kun haetaan uutta siinä määrin, että vanhaa jää taakse, niin stressitekijöiksikin löytyy haasteiden myötä perinteisen
persaukisuuden lisäksi yhtä ja toista uutta. Sitä on kaikenlaista riittämättömyydestä keskinkertaisuuteen jämähtämisen pelkoon. Kun tekeminen on kaikilta osin tavoitteellista, niin sitä odottaa tulosta myös. Tällaisilla ajatuksilla, huomenta.

Su 23.9.2018 2.07 Kävijämäärät ovat kääntyneet laskuun, mutta sille on luonnollinen selitys: vähentynyt  kansainvälinen aktiivisuus, johon tulee kyllä korjausta,  kun lähdetään mukaan taas
ulkolaisille alustoille, portaaleille kisaamaan. 

Seuraavana on vuorossa Circlen Artist if the Year,-kisa jonne yritän saada edustavan valikoiman uutta tavaraa..., ei sillä että uskoisin aivan parhaille pärjääväni, mutta jos sinne samoille sijoille kärjen tuntumaan, minne ennenkin, mutta nyt paremmalla
materiaalilla...eli 50 parhaan joukkoon on tavoite, joka onnistuessaan on voitettu asia ilman muita palkintoja.

Tavoitteet on hyvä pitää korkealla, mutta realistisina,  mutta päämäärä saa toki olla jopa niin korkealla, ettei sinne elinaikana
päästä.

Huomenna Apocalypticaa katsastamaan. Saatan ottaa jonkun juomankin, vaikka maanantaina on tarkoitus herätä hyvissä ajoin.

Hyvää alkavaa viikkoa, jos meikästä ei ennen sitä mitään kuulu. Öitä.

Pe 21.9.2018 14.24 Meikäläisen on kummallisesti toimivien aivojeni kanssa parempi pysytellä liioista ihmiskontakteista erossa. Tuo erilaisuus toivottavasti kääntyy taiteen puolella edukseni lopulta.

Tänään kävin Amos Rexissä. Tapasin kivan, luonnollisen kauniin naisen. Sekin on maailma, johon olen kokenut, ettei minulla ole
oikeutta, kun tilanteeni on, mitä on, eikä muutosta ole näkyvissä.

Taiteella tulen tuskin koskaan itseäni elättämään, mutta aioin silti yrittää. Jos menetystä joskus tulee, niin melkein kaiken
suhteen se tullee liian myöhään, kun elämä on pääosin eletty jo, mutta mitäpä sitä itkemään. Ihan itse olen valintani tehnyt.

Tauluja viety kehystettäväksi, ja saanen ne ensi viikon aikana valmiina myyntiyrityksiin ja ryhmänäyttelyyn tyrkytettäväksi.

Eilen tein hakemuksen galleriatilasta. Kunhan se on saatu toimitetuksi asianomaisille, niin sitten taas odotellaan, kuinka käy, ja jos menee läpi, niin sitten on mietinnässä,  mistä rahat. Jotain ideaa on, mutta katsotaan nyt, kun kulupuoli nousisi kehystyksineen melko
järkyttävälle tasolle.

To 20.9.2018 9.49 Mielelläni sanoisin, että asiat riitelevät eivät ihmiset, mutta ei se niin ole. Pysyttelen mielummin riitojen
ulkopuolella, mutta sosiaalisissa suhteissa se tuntuu olevan mahdotonta, koska näkemystä on yhtä monta kuin ihmisiä.

Sama koskee taidettakin, yksittäistä  teostakin, jota on mahdotonta
ihan täysin samoin nähdä. Kokijan näkökulma on aina subjektiivinen, enemmän tai vähemmän, eikä toisen asemaan  objektiivisesti voi asettua paraskaan myötäeläjä, olipa kuinka empaattinen tahansa. 

Minä en tiedä empatiasta mitään, joten miksi voisin odottaa muiltakaan, että taidettani osattaisiin katsoa muiden näkökulmasta
katsoen objektiivisesti. Jos kuvassa on risu tai joku muu roskalta näyttävä asia, niin se nähdään risuna, tai roskana, yrittämättäkään nähdä muuta. Hyvää päivänjatkoa.

Ma 17.9.2018 6.29 Eilen ihan hyvällä tasolla taas, mutta toki vielä piirrellen aloittelematta maalausta.









Vain "mielikuvitus", marker ja paperia. Sitten toimeksi. Muina apuvälineinä ei edes valokuvaa, mallista puhumattakaan,  koskapa
sellaiseen ei varaa, ja kun ostajia ei  ole, niin tilaustöitä ei tarvitse miettiä... 

Tuossa toki virhettä, mutta  vertailukohtaa ei ole olemassa,
vaan kyseessä on Non Existing Imaginary Person.

Hommaa jatketaan taas, kun aikaa on. Seuraavaksi kehystyttämistä ryhmänäyttelyä varten. En oikein osaa päättää, mutta salkullinen on katsottu erikseen, joista valitaan ryhmänäyttelyyn tyrkytettäviä. 

To 13.9.2018 23.48 Vaikka olen ikävä ihminen, joka pahoittaa mielensä
tarpeettoman usein, niin taiteeni saattaa leimautua negatiivisesti tarpeettoman paljon minuun henkilönä, sillä käsittelen varsin
yleismaailmallisia aiheita - olkoonkin, että aihepiirit usein ovat goottilaisen tematiikan äärellä, enkä tarkoita tällä sitä historian goottilaisuutta, vaan nykyajan goottien tunneskaalaa tai siksi miksi se yleisesti mielletään (olen huomannut kuuntelevani väliin aika paljon goottibändejä, vaikken mitään leimaa otsaan haluakaan),
mutta se on vain yksi osa-alue, ja vaihtoehtoa löytyy - etenkin abstrakteilla "töillä"  ei useinkaan ole mitään tekemistä kyseisten aihealueen kanssa, olkoonkin, että niissäkin töissä löytää usein esittävyyttä, ja aika monissa piirustuksissa on nähtävissä esimerkiksi siipeä, ja lentoa, liikettä ym, joille
jokainen voi etsiä omaa tulkintaa, koska yhtä ja ainoaa ei usein ole, koska merkityksiä, vastakkaisia kaksoismerkityksiä, ja muuta
vaihtoehtoa on usein yksinkertaisessakin piirustuksessa, ja oman tulkintani, sen mitä valmis kuva minulle on puhunut, saatan kertoa nimessä tai olla kertomatta. Öitä

To 13.9.2018 9.13 Lisätään nyt tähänkin osioon vaihteeksi pari kuvaa.



Tässä ensimmäinen isompi markkerpiirustus, kokoa A2 (59,5x42 cm), joka tehty jossain välissä.

 



Ja tässä seuraava, ja samalla ensimmäinen esittävämpi tässä koossa markkereilla. Vireessä olisi ollut parantamisen varaa. Väritys on hieman tylsää puuhaa, jolloin ajatukset lähtevät karkailemaan usein väärille urille, epäolennaisiin asioihin. Se näkyy sitten
lopputuloksessa herkästi virheinä, mutta nyt radikaaleimmilta kuitenkin vältyttiin.

Tämä esittävämpi on tehty  pienikokoisemman, "Wonder Person'in"
pohjalta, joten sitä on hieman hahmoteltu lyijykynällä. Luonnostelu ei ole kuulunut työmetodeihini, ei  liioin lyijykynä juurikaan, mutta katsotaan nyt,  jos sitäkin aletaan harrastaa enempi. Luonnostelulla
päästään isommista virheistä, mutta toisaalta puhdas improvisaatio onnistuneena on jotenkin palkitsevampaa.

Jahas, jos alkaisi valmistautua työpäivän puolikkaaseen. Viikonloppuja.

Ti 11.9.2018 23.18 Seuran näyttelyäkin pukkaisi lokakuussa. En tiedä yhtään, mitä tämänvuotisista (tähän asti 1200 mustavalkoista ja värillistä markkeria sekä noin 200 sekatekniikalla tehtyä paperityötä) kehystyttäisi ja tyrkyttäisi näyttelyyn. Isompia ei oikein olisi varaa kehystyttää, kun ei vielä tietoa lopullisista veronpalautuksistakaan, joista pitäisi riittää muuhunkin.

Luulenpa, että yksi kehystettävä on vasta selvillä, ja sekin tulee omalle seinälle lopulta - olipa sitä kohtaan kiinnostusta tai ei, ja
ehkä näyttelyyn tyrketettävien joukkoon myös... Se on se ensimmäinen kansainväliseen tosin suppeaan julkaisuun päässyt "Losing My Mind on Paper nro jotain." Muilta osin kaikki on auki, jopa
sekin millä maksan kehystykset ja näyttelymaksun...

Ja toisaalta en juuri nyt kaipaisi mitään ylimääräisiä hässäköitä, mutta varmaan on parin päivän sisään käytävä piirustuksia läpi, ja yritettävä löytää mahdollisimman hyvää
viivaa sisällään pitävää juttua pienillä virheillä. Tekniikka, kun on mitä on, niin täydellisiä tuskin löytyy.

Seuran näyttelyissä on perinteisesti ollut vaihtoehtoa moneen makuun niin hinnan kuin tekniikan puolesta sekä esittävämmästä
abstraktimpaan. Suosikaa suomalaisia eläviä taiteilijoita, kuolleet eivät rahaa tarvitse. Ostakaa originaalia kopioiden ja massatuotteiden sijaan. Käsityö on aina arvokkaampaa kuin kopiokoneella väännetty
taide.

Ugh. Olen puhunut. Tervetuloa. Voi olla, etten itse avajaishässäköihin lähde, vaan tutustun näyttelyyn itse rauhallisempana ajankohtana, kuten on muidenkin näyttelyiden kyseessä
ollen tapana ollut.

 



Tuossapa tuo. Tervetuloa.

Su 9.9.2018 14.24 Olen kaiken tavoin vältellyt joutumista liikaa tai ollenkaan näkyville vääristä syistä eli haluan, että tulos ja tehty taide tulee loppupeleissä ratkaisemaan, ei se mitä tai kuka minä olen. Imagoni on kovin negatiivinen, mutta paskat minä siitä,
vaan yritän olla ajattelematta, mitä muut minusta ajattelevat ja sitäkin mitä mieltä minäkin kenestäkin olen... Yritän vielä
kehittää tekemisen tasoa eteenpäin, ja katsastaa ensi tilassa, mitä väreillä syntyy.

Samaa kehittämistä omaan tekemiseen tarvitaan muussakin toiminnassa ja työssä, mitä tahansa se onkin. Valmiit muualta tulleet toimintamallit ilman halua parantaa, on tuhon alkua.

Paikalleen jämähtämiseen ei ole varaa. Ihmiset kyllästyvät ennen kuin on selvinnyt edes se, mistä siihen mennessä on kysymys. Toiminta ilman ajatusta on painajainen... tuo oli lainaus, en tiedä mistä. Samoin on ajatus ilman tarvetta hyödyntää sitä toiminnan ja teon kautta.

Teen oman osani sovituista velvotteista muualla, sitten oman osani ilman velvotteita vapaaehtoisesti, ja siirrän kaiken energiani taiteeseen, kun yrittäjyyteen ei lopulta realistisia mahdollisuuksia, niin ettei konkurssi olisi varojen puutteessa jatkuvasti uhkana...

Suurin syy siihen miksi yrityksistä merkittävä osa kaatuu ensimmäisen vuoden kahden kuluessa on riittämätön alkupääoman
puute. Siksi minusta ei tule yrittäjää, ja keskityn viemään energiaa taiteen puolelle.

Työelämässä minua ei tarvita. Minua ei yleensäkään kuunnella, niin mihin minua tarvittaisiin. Rutiineja varten. Minä tarvitsen
haastetta. Tai niin paljon rutiinia, ettei ehdi kyllästyä. Minä en mielelläni pysähdy. Toki tulee aika, kun selkä on paskana. Sitten on
pakko pysähtyä.

...ja kun inspiraatio katoaa ja käsi tulee epävarmaksi, mitä jää jäljelle. Tyhjyys, joka on täytettävä. Sen tyhjyyden täyttäminen
on ennen tapahtunut epäterveillä keinoilla. Siksipä toivon, että pystyn tulevaisuudessa olemaan taiteessa kiinni täysipäiväisesti.

Lisäilen jotain kuvaa taas lähiaikoina. Nyt jatkan piirtämistä, kun maalaamiseen ei aikaa tänään ainakaan.

Ti 4.9.2018 21.13 Yritetty olla tekemisen äärellä viime päivinä. Sunnuntaina oli paremmin aikaa, ja pystyi jollain tapaa keskittymään olennaiseen, muutoin taso ollut vain perushyvää. Se, ettei mitään
mainittavia harppauksia eteenpäin ole tullut viime viikkoina johtuu, ei niinkään siitä, että olisin jämähtänyt paikoilleni, vaan kaikesta
epäolennaisesta, joka pakottaa ajatuksia väärään suuntaan. Ajan puute ja heikko, olematon, taloustilanne ovat kiusana, ja alankin ehkä etsiskellä taas palkkatyötä tuon nykyisen yhdeksän euron sijaan...

Sellaisen löydettyäni katsastan  mahdollisuutta perustaa työn ohessa
yritystä, koskapa ainakin nuo palkkatuetut työt ovat rajatun kestoisia.

Jos yritystä ei palkkatuetun työn aikana kunnollisella pääomalla ole mahdollista  perustaa, niin mahdollisen työn jälkeen palataan lorvimaan ansiosidonnaisella, ja tehdään työkkäriltä puolisalaa pitkää päivää taiteen parissa, jolla kuitenkin tarkoitus joskus
elää loppupeleissä, mahdollisesti osin tehden graafista suunnittelua, jonka uskon sopivilla ohjelmilla onnistuvan täysin virheettömästi.

Ju. Tiedän, että yrittäminen vaatii väliin pitkää päivää, jotta saa ostettua itselleen vapaa-aikaa, mutta minä en ole ahneuksissani
miettimässä sellaisen perustamista suurien voittojen takia, vaan tullakseni kunnolla toimeen ja rahoittaakseni taiteellisia, osin
mahdollisesti kaupallisiakin, projekteja.

Kaupallisuuteen olen muutenkin siirtymässä osin, ihan vain testatakseni ja harjoitellakseni, jota kaikki käden harjoittaminen käytännössä on, osin pakotetusti. Olen valmis hiljalleen tekemään pieniä kompromisseja eteenpäin päästäkseni taiteellisella polullani, joka varsin mutkainen on ollut.

Edellä mainittuun viitaten olen mahdollisesti tietyin varauksin valmis harkitsemaan tilaustöiden vastaanottamistakin, vaikka Kela veisikin ne rahat vähennyksenä muusta.

Olen myös työkkärille jättänyt yhteydenottopyyntöä selvittääkseni, missä määrin ja millä ehdoilla työkokeilun aikana
on vapaa-ajalla mahdollista tehdä palkkiota vastaan muille töitä, vaikka ihan vain aiesopimuksia saadakseen, jotta ehkä olisi pankille esittää jotain mahdollisen tulevan työsopimusehtoisen palkan lisäksi.

Miksikö ei ole järkevää aloittaa toiminimellä mitään? Tuo ei ollut retorinen kysymys, koska aion vastata. Siksi, että huonosti, jos käy, niin velkojat voivat ottaa velkojen panttina koko
henkilökohtaisen omaisuuden, jolla ei vielä ole kunnolla edes odotusarvoa.

Tulevaisuudessa taidekokoelmani arvo voi olla mitä tahansa nollasta yli puolen miljoonan, ja voi olla että, jos huonosti käy, sitä tunnearvoakin sillä on vain minulle. Olkoonkin, että arvo olisi kahdenkymmenen vuoden päästä nolla, niin en edes sataatuhatta vastaan kaikesta olisi valmis luopumaan lähivuosina.

Kyse on kuitenkin elämäntyöstä, olkoonkin, ettei se historiaan millään tavoin jäisi, ja näin ollen olisin tuhlannut puolet elämästäni saamatta mitään muuta julkista merkintää tai
hyväksyntää kuin mitä olen itse tänne väsyksissä kirjoittanut. Öitä

Sen verran vielä, että käykää ihmeessä Amos Rexissä katsomassa japanilaisen ryhmän lupaavalta vaikuttava näyttely vai pitäisikö
sanoa spektaakkeli, paha sanoa kun en itse ole sinne vielä ehtinyt. Samoin kannattaa käydä katsastamassa David Hockney Taidehallissa, jonne sinnekään en ole vielä päässyt.

Kummatkin näyttelyt ajattelin katsastaa vähintään kahdesti, jahka sopiva aukko aikatauluissa on. Nyt uudelleen öitä.

Su 26.8.2018 22.36 Nyt oli hyvinkin pitkälti peräti viikko väliä piirtämisessä, ja se jollain tapaa näkyi heti tuloksissa, niin että vaikka jälki periaatteesa oli hyvää, niin lopputulos jäi kaikkien piirustusten osalta suht keskinkertaiseksi, jos nyt ei huonoakaan ollut - sellaiseksi, jossain määrin merkityksettömäksi.

Katsotaan nyt, josko tässä ensi viikolla olisi aikaa paneutua paremmin ja tiiviimmin muutamana iltana, tai edes parina jo ennen viikonloppuakin piirtämisen saloihin, ja ehkä sitten jo jonain lauantaina tarttua
pensseliin, ja katsoa, minkälaista yllätystä konkreettinen maalauspuuha tuo mukanaan.

Viikko sitten lisäilin samantasoisesta sessiosta jokusen kuvan tänne, mutta nyt en taida, vaan pikemminkin alan poistella joitain muita kuvia, jossa ei näy mitään omaperäisyyden siementäkään, siis itselleni
uuden uniikkiuden, koskapa omanlaisiaanhan nuo kaikesta huolimatta ovat, hyvässä ja pahassa..., mutta nyt mielummin positiivisten tulosten jäljille jatkossa. Jos se vaatii enemmän harkintaa, niin sitä sitten
harjoitetaan, ehkä....

Mahdollisesti jotain osin selkeämmin surrealistista ehkä tulevaisuudessa. Vaikka tuo voimallisemmin ilmaisullinen tyyli on ehkä
minulle enemmän omiaan, niin väliin ehkä jotain hieman pikkutarkempaa kosketukseen viivan sijaan perustuvaa vaihteeksi... Ehkä lyijykynät esille pitkästä aikaa... No. Enpä tiedä...

Kuukauden kävijäennätykset menossa taas rikki. Varmaankin taas ne ulkomaiden elävät asialla, mutta kiitos siitä huolimatta kaikille,
jotka täällä meikäläisen höpötyksiä käytte lukemassa ja kuvia katsastamassa.

Pe 24.8.2018 1.35 Lisätään nyt kerrankin pari ehdotonta suositusta eli perinteisempää taidetta tarjolla Taidehallissa parhaillaan, ja
esillä on David Hockney'lta ilmeisestikin maalauksia..., mutta olipa häneltä esillä mitä tahansa, niin se on jossain määrin
kiinnostavaa..., haluaisin itse nähdä jotain niitä perspektiiviltään ja väreiltään  näyttäviä maisemia, mutta en tiedä, mitä siellä on...

...ja  toinen syksyn pakollinen on Amos Rexin avajaisnäyttely, joka lupailee nykyaikaista osallistavaa kokemusta, ainakin kuvien
perusteella, joista saa käsitystä jopa spektaakkelimaisuudesta..., ja uskoisin tämän vetävän taannoisen Ya-Yoi Kusaman HAM-näyttelyn tapaan paljon eri-ikäistä väkeä..., sana tullee kiertämään sitten aikanaan..., paha sanoa, kun meikäläisen kaveripiirissä hyvin vähän edes tasokkaiden näyttelyiden katsastajia..., vaikka jokunen ehkä
harrastaa avajaisissa viininmaisteluilla käymistä, niin harvempi lähtee nykytaiteen äärelle ihan vain taide-elämysten takia..., no.
Se, kun ei viihdettä ole..., mutta uskoisin näiden näyttelyiden saavuttavan jonkinasteista kiinnostusta harvemminkin museoissa  piipahtavien mielessä, ...näissä näyttelyissä esillä olevat teokset kun eivät liene samalla tavoin luotaantyöntäviä ja
vieraannuttavia kuin monet abstraktit taideteokset esimerkiksi joillekin ovat, vaan näillä on myös oma viihdearvonsa, vaikkakin taiteesta kyse on...

Tuossa oli ennakkoarviota, ennenkuin kirjoittaja on nänhyt vielä yhtään mitään...

Pe 24.8.2018 0.34 Alla Taidekirja(ko) - kirja taiteen tekemisen jäljillä olemisesta - kirjan sisällöstä pari, no muutama kuva. Voisin periaatteessa käydä pudottamassa hinnan muutamaan euroon, kun tuloilla ei niin väliä, koska niitä ei koskaan riittävästi eli ovat
nollilla, ja menojen kautta miinuksella - ainakin taiteesta tulevat rahat, ja pahasti, joten etsikää ilmaiset huvinne muualta...

Minun pitää syödä siinä missä muidenkin, ja sen yhdeksän euron perässä juokseminen on pois taiteesta, mikä minua erittäin suuresti
surettaa, osin jopa vituttaakin väliin, mutta toisaalta tuo yhdeksän euron tavoittelu tuo minulle ammattitaidon, jonka kautta voisin edetä ammatillisella uralla. Niin ju, aivan kirjanpitäjänä. Ura tosin on liikaa sanottu, luvattu.

Niin. Ju. Aloitin työkokeilun. Toki nyt on vapaus sen muutaman päivittäisen työtunnin lisäksi tehdä taidetta ja muuta, miten
paljon lystää ilman, että työkkäri tulee kysymään, kuinka paljon tunteja mihinkin hommaan olen käyttänyt. Ja tuo on siis, ns taivahan tosi, sillä tuolta arkiston puolelta löydätte kirjoitusta siitä, miten meikäläisen työnhaku meni poikki, mutta selvitettyäni pariin otteeseen työllistäneeni itseäni 0 tuntia, pääsin takaisin työttömäksi työnhakijaksi, ja oikeutetuksi työmarkkinatukeen, jonka
suuruuden voitte tarkistella ihan mistä vain, siis lopultakin jos tarkistatte, niin huomaatte, ettei ole aihetta puhua suuruudesta, vaan
pienuudesta. 

Ihan niin kuin kalastajille sintit ovat koolla pilattuja, siis pienellä koolla, niin ne ovat tämän maan tuetkin, jotka eivät mahdollista
nousemista taloudellisesta ahdinkosta, vaan pakottavat ihmisen usein epätoivoisiin tekoihin, joista ne kuuluisat pikavipit vaikka
esimerkkinä. Jollekin ihmiselle normaalikorkoinen laina voisi olla mahdollisuus, mutta saadakseen sellaisen ilman takuita pitäisi olla säännöllisiä tuloja ja luottotiedot kunnossa...

Hups. Ju. Nyt lipsahti nämä jutut taas väärälle osastolle. Olisivat joutaneet roskikseen tuonne Negatiivi-Peralle, mutta taisin kaivaa ne jostain kasasta vahingossa tänne. No. En. Koska en luonnostele mitään tänne. "Kirjaan" kyllä sitten joskus, jos sellaisia vielä aikaa
kirjoitella. Noni. Nyt palattiin melkein asiaan, ja asian äärellä ollessa on hyvä lopetella. Öitä

 
 

Ma 13.8.2018 23.03 Tekemisen meininki ollut hyvällä tasolla, siis silloin kun on ollut aikaa olla tekemisen äärellä. Viiva alkaa olla
aika lailla sitä, mitä pitääkin, eli loputkin rajoitteet ovat poistumassa piirtämisessä.

Vielä jäljellä olevat virheet saadaan karsittua hankkimalla piirustusalusta ja mahdollisesti piirustuspöytä, jos graafisia juttuja
enempi alkaa tekemään..., jos on ideaa nykyaikana vääntää käsin, kun tietokoneella mahdollisuudet ovat paremmat, ja kaikki on helpommin ja varmemmin, nopeamminkin,  toteutettavissa.

...mutta toisaalta en usko, että tarvitsen useinkaan  tulevissa töissäni näinkään hyvää kättä, miksi tämä on kehittynyt nopeasti,koska luulen, että se lyhyempi ja röpelöisempi viiva pisteineen ja muineen on enempi minun makuuni, vaikka
muuten hiljalleen siirryn maalailemaan, kun ei piirustukset kaupaksi käy...

Julkaistu Youtubessa näyttönä parantuneesta taidosta ja osaamisesta joitakin videoita...,  mutta tokikaan ne eivät viihteestä käy, vaan
ovat tylsiä dokumentaarisia pätkiä tästä ajasta, siis tämän hetken piirustamisesta ja sen tasosta... Taitoa voinee tuskin hiljalleen
kukaan enää kiistää, mutta toki lopputulokset eli piirustukset ja niiden taiteellisuus sun muu ovat katsojan silmässä, ja siten merkityksentä sontaa tai sitten jonkun mielestä jotain
mielenkiintoisempaa, ehkä koristeellista sisustustaidetta tai ihan mitä tahansa.

Kun otetaan paperi eteen ja kynä käteen, eikä harkita mitään ennen ensimmäisen viivan tekemistä.