FINNISH SELF TAUGHT CONTEMPORARY MODERN AMA TE ARTE ARTIST. PAINTINGS DRAWINGS PHOTOGRAPHS SOUNDTRACKS. IN PURSUIT OF THE PERFECT LINES AND BRUSH STROKES. ART FROM 1992 TILL FUTURE!!!
Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

 

 

Pe 14.12.2018 14.43 Eipä tässä hirveästi enää muuta elämää ole kuin taide, mutta taide onkin elämää suurempaa, ainakin omaa elämää suurempaa, jopa se oma taide.

To 13.12.2018 11.03 Juuri nyt ei pysty, ei kykene. Ahdistus ja masennus nostaa päätään, epäusko tekemisen ja oman taiteen tekemisen järkevyydestä, kannattavuudesta hieman kateissa.

Turhautuneisuutta ja motivaation puutetta, josta kyllä yli päästään, jahka tässä saa itsensä kuntoon. Lopultakaan ei voi tehdä loputtomasti itselleen, ilman että sillä on merkitystä kellekään muulle. Työn teon merkitys katoaa, ja sitä myötä motivaatio, ja halu etsiä uutta, kun ei ole ketään jonka kanssa jakaa niitä löydöksiään.

Masennus tai ahdistus on tässä vaiheessa kestettävissä, vaikka tilasta en pidäkään. Se, että näkee itsensä ja työnsä muuttuvan tarpeettomaksi ei tunnu hyvältä, mutta katsotaan nyt jos löytää uutta intoa aloittaa jotain, ehkä sellaista uutta ideaa, jonka uskoisi saavansa siinä määrin lahjakkaasti kehitettyä eteenpäin, että jaksaa taas ryhtyä toimeen.

Toimettomuus vain sopii huonosti kenellekään, eikä minullekaan, koska se ruokkii itseään ja vie vääränlaisten asioiden ja ajatusten pariin pois myös idean tasolta. Jonkunlaista positiivista mantraa olisi saatava ajatuksen tasolle itsesuggerrointiin, jolla saa positiivista uskoa huomiseen, ja siihen että jaksaa tehdä jotain sen hyväksi. Koen vain ongelmana, etten taida tietää, mikä minulle on hyväksi. Muut tietävät sen aina mukamas paremmin.Muiden ehdotukset työkkäri mukaan lukien ovat, että katsele työpaikkoja, mutten katso, että onnellisuuteni tai edes tyytyväisyys löytyy minimipalkkaisista kahdeksan tunnin työpäivistä tai muustakaan, jossa tehdään työtä epämääräisen yhteisen hyvän eteen merkityksettömästi esimerkiksi numeroita, lukuja eri tileille jakaen.

Jos odotatte jotain tapahtuvaksi, niin näyttää että lähiaikoina ei kummempia tapahdu, mutta saattaahan se toimettomuus jonkunlaista kummallista ajatusta synnyttää.

Hyvää joulunalusaikaa.

Ti 11.12.2018 0.10 Selailin sunnuntaina Picasson Retrospective -kirjaa MOMAn näyttelystä (Museum of Modern Art, NY). Tuli siinä sitten mieleen, että olen itsekin nähnyt kaksi suhteellisen tasokasta Picasso-näyttelyä Suomessa, joten piti minulle melko harvinaisesti vuosilukuja tarkastella googlesta. Retretti, Punkaharju, 1994 ja Ateneum 2009-2010. Sinänsä en ole Picasso-fani ollut kahteenkymmeneen vuoteen, vaikken niin tyhmä ole, että yrittäisinkään hänen merkitystään vähätellä.

Vaikutuksensa moderniin taiteeseen ja yleisemminkin nykyisille sukupolvillekin on kiistämätön, mutta minulla on vahva tunne, että Picassolle kävi liian nopeasti liian hyvin, ja uusien asioiden, joita tulvi kyllä, luo siirtyessä tekninen puoli kärsi liikaa tuotteliaisuudesta, joka arvattavasti tapahtui osin viinin voimalla, joka entisestään heikensi teknistä puolta.

Myöskään ismit, jotka Picassolle olivat läheisiä, ovat surrealismia lukuun ottamatta itselleni jääneet mielenkiinnon kohteina pääosin jo taakse. Kubismi on nykyisellään melkein ärsyttävää. Aihepiireissä on paljonkin kiinnostavuutta, koskapa ne ovat melko samantyyppisiä kuin jo alkuaikojen ekspressionismissa oli tapana tai yleistä ainakin - olkoonkin, että omassa ekspressionismissa esineet ja vastaavat ovat poissa.

Kirjasta huomasi myös selkeästi, että suurin innoittaja Picasson kubistisen kauden alkuvaiheessa oli Braquen ohella Cezanne. Tämä tulee etenkin joistakin maisemista niin selkeästi esiin, ettei paljon puutu, että jotkut Picasson ja Cezannen työt menisivät sekaisin, jos parempaa tietoa ei olisi.

Cezanne on minulle tietyssä mielessä yhtä suuri tai jopa suurempi kuin Picasso. Juuri noiden maisemien uusi nerokas ilmaisutapa väreineen ja viivoineen. Tässä kohtaa tuon esiin sen, että myös Soutine vääristeli maisemaa vielä rajummin abstraktiksi aikanaan Cezannen opeilla, mutta kukapa häntä maisemista tuntisi. Hänet tunnetaan raadoistaan, ja siitä knoppitiedosta, että hän oli menettää kuulonsa, kun joku ötökkä teki pesän hänen korvaansa. Rauha myös rauhattoman elämän eläneen Soutinen sielulle. 

Jatkossa jätän tällaisen höpötyksen niille, jotka ovat taidehistorian tunneilla käyneet turhaa tietoa tankkaamassa, siis minulle turhaa, jollekin ei, kun voi  jollekin tuoda leivän päälle muutakin kuin margariinia.

Siis muun muassa nuo vuosiluvut. Niillä ei ole merkitystä, vaan sillä mitä kuvat jätttivät näyttelyssä alitajuntaan. Siitä millainen muistijälki jäi, vaikkei konkreettisesti kummoista muistaisikaan. Tässä ollaan eräänlaisen kömpelön valikoidun eideettisen (valokuva-) muistin jäljillä. Tarpeellinen tulee mieleen, sitten kun on tullakseen eli kun sitä oikeasti tarvitaan.

Ma 10.12.2018 22.29 Niin. Lopultakin unohdin tuosta alta sen, mitä alun perin tulin sanomaan. Se, että taiteeni ei saavuta merkitystä muille, vähentää sen arvoa ja iloa itsellenikin, koskapa taide kaikissa muodoissa ja kokemukset siitä on tarkoitettu lopulta jaettavaksi. Pitäisi olla joku paikka, missä kokea sitä fyysisenä, koskapa tämä digitaalinen kuva, mitä täällä on näkyvillä, on vain kaupallista tyrkytystä. Taiteesta, ihan kaikkien taiteesta ja ihan kaikesta taiteesta pitäisi mahdollisimman monien päästä osalliseksi, olipa se hyvää tai ei.  Ja nuo kokemukset jonkun hyvyydestä ja huonoudesta ovat aina subjektiivisia. Kenenkään ei pidä edes yrittää asettautua taiteilijan nahkoihin, vaan luoda itse oma tulkintansa. Mitä moninaisempia tulkinnan mahdollisuuksia, sitä parempi. Ja, jos saa mahdutettua useampaa tulkintaa muutamaan viivaan kuin satoihin, sekin on mielestäni parempi, koskapa jossain määrin minimalisti olen.

Olen itse sitä mieltä, että suurimpien klassikoiden pitäisi olla museoissa kaikkien nähtävillä, sen sijaan että ne olisivat jonkun miljardöörin kassakaapissa, josta ne aika ajoin nostetaan esille pienen piirin ihailtavaksi. Tällä nyt en omaa taidettani tarkoita, koska sillä on pitkä matka museokelpoiseksi, jos yleensä sellaiseksi tulee koskaan nykyisen kuvatulvan hyökyjen aikana.

Ma 10.12.2018 21.35 Väsynyt, turhautunut, jopa masentunut alkaa olla tässä. Ei juuri nyt jaksa pitää yllä motivaatiota tavoitteellisessa tekemisessä. Mitä tekemään lisää uuden- tai vanhan, tai minkäälaista, jos tuotoksista saa fyysisenä näkyville vain jokusen omalle seinälle. Taiteeseen liittyy  (yksityis-)näyttelytoiminta, ja yhteen, kahteen ryhmänäyttelyyn vuodessa riittäisi muutaman päivän täysimittainen työskentely. Silloin ei olisi vaikeutta valita uusista töistä esiteltäviä. 

Samoin ei riitä motivaatiota juuri nyt kirjan päivittämisenkään, kun työmäärä olisi iso, ja ainakin e-kirjana kaupaksi saaminen vaikeaa. Painettuun ei mahdollisuutta, vaikka se edelleenkin mielessä on, että joskus, kun jotain rahaa on, niin sellainenkin tulee.

Kyllähän se olikin odotettua, ettei taiteella elä, mutta jotain odotusta oli, että jotain saisi joskus kaupaksi, ja niin kattaisi edes osan kuluista. Kirjasta tuli viime vuodenvaihteessa muistaakseni 14 euroa, enkä nyt uskalla liioin mitään kummempaa odotella. Tämän- ja viimevuotisia tauluja mennyt nolla, eli ehkä se ei kaikilta osin ole paremmaksi mennyt. Tuo taiteeni.

Vaikka tätä ei rahan takia tehdä, ja pienellä yrittämisellä saisi huomattavasti isompia tuloja pienemmillä tuntimäärillä, mutta muuten aikataulujen puolesta rasittavammin johdon ja valvonnan alaisena, pahimmillaan avokonttorissa, joka ei meikäläisen mielenterveydelle sopiva paikka rehellisesti sanoen, vaikka meikäläisen sanoihin usein jotain sarkasmin tapaista osuu.

Aloin jo katsella, siis suunnittelin alkamaan katsella kaupungin avoimia paikkoja, mutta sivusto oli jumissa silloin taannoin kun tällaista mielessä kävi. Eipä tässä muutenkaan enää ole fyysisesti, tai henkisestikään moneenkaan työhön sopivassa kunnossa, joten katsotaan nyt.

Ehkäpä tässä vaan tarvitsee lomaa kaikesta, jotta saa motivaation ja sitä kautta vireen taas hyväksi, ja ennen pitkää taas entiselleen, parhaimmillaan oikeinkin erinomaiseksi.

Ju. Jotain taloudellisesti potentiaalista, mahdollista pitäisi keksiä, mutta mitäpä tässä osaa kouluja käymätön yhteiskunnan laidalle eksynyt enää keksiä asuntoa menettämättä. Vuokrarahoista ei enää nipistellä rahoitusta muuhun. Pankkiin ei ole asiaa. Velkaa hämärämiehiltä en ota, niin ainakaan siitä syystä ei asiaa tulla ovikelloa soittelemaan.

Pikavipit. Miksi niitä ei kielletä, kun lopulta muuta vaihtoehtoa ei ole, vaikka tietää sen olevan lopun alkua. Loppu tulee muutenkin, mutta niillä saa pitkitettyä sitä. Siinä se. Kieltäkää ne. Tai antakaa mahdollisuus kohtuhintaiseen  isompaan lainaan, jolla asioita saa oikeasti alulle.

Pitäisikö aloittaa opiskelu ja ottaa lainaa, perustaa yritys opintolainalla. Siten olisi ehkä mahdollista saada pariksi kuukaudeksi liikkumavaraa. Mahdollisella tulevalla tutkinnolla saa optiota lainaan, vaikka homma jäisi sitten  kesken. Opintolainan nosto kerralla ja suunnilleen starttirahan suuruinen opintoraha per kk ym....

Kunhan nyt huvikseen mietin onnistuisiko helpommin kuin normaalilla starttirahalla, jota puoli vuotta maksetaan, ja joka työmarkkinatuen suuruinen on. Miettikää itse lisää jos kiinnostaa, minä en. Taide on, minun juttu. Vieköön ennenaikaiseen hautaan sitten, jos on viedäkseen.

Hyvää alkanutta viikkoa. Onnittelut kaikille veronpalautuksen saajille. Minä odottelen seuraavia. Öitä.

Su 9.12.2018 20.40 Tänään tapahtui se, mitä ei edes tuon viimeisimmän taudin pahimmassa kuumetilassa tullut, eli tuli täydellinen jumi ja kyvyttömyyden tila uuden luomisessa. Toki olisi voinut vanhojen ideoiden ja töiden pohjalta työstää jotain jossain määrin uudenlaista, mutta automaattisesti, vain kynä käteen ja paperia esille ottaaen vastassa oli mahdoton tehtävä. Kyse ei ollut mistään tyhjän paperin kammosta, vaan tyhjästä päästä.

Ehkä tämä oli muistutusta yläkerrasta, että muistappa pyhittää lepopäivä.

Lähipäivinä ehkä vaihteeksi pastellia, akvarellikynällä jotain tai ehkäpä kalligrafikynillä piirtämistä. Noihin jälkimmäisiin on mustetta, vaikkei avaamattomassa, lahjaksi saadussa paketissa niitä olisikaan. Kiitos ML.

En tiedä, mitä tässä. Ehkäpä rennosti taidekirjojen tutkailua ja muuta kevyttä puuhailua suurempia miettimättä. Ehkä pientä strategiaa tuleville päiville.

Veronpalautukset menevät lyhentämättöminä velkoihin ja laskuihin, mutta työmarkkinatuesta pitää yrittää saada jätettyä osa jouluruokia yms varten, vaikka sitten joutuisi jotain jättämään maksamattakin.

Hyvää joulunalusaikaa kaikille.

La 8.12.2018 20.15 Ju. Oman agendan eteenpäin vieminen täysin omilla ehdoilla, kaupallisuudesta tai trendeistä piittaamatta, on johtanut siihen, että meikäläinen on potkittu Circlestä pois, ainakaan profiili ei ole palannut sinne sen jälkeen, kun katosi. Ehkä en piirroksilla edistä taidetta tarpeeksi, vaan näytöksi pitäisi antaa sitä samaa, mitä yleisö haluaa - värikästä maalaustaidetta, isoa ja näyttävää taidetta huutomerkein.

Sitä tarjotaan ensi vuonna, ihan joka puolelle, mihin taloudelliset rahkeet riittävät. Aika ei riitä kaikkeen, ja tänä vuonna tarkoitukseksi, tavoitteeksi tuli saada piirustus mahdollisimman täydelliselle tasolle ongelmista riippumatta. Mielestäni onnistuin aika hyvin jälkikäteen määritellyssä suunnitelmassa, koska tarkkoja etukäteissuunnitelmiahan ei tehdä.

Jatkossa tarkoitus tehdä tietty määrä värillistäkin. No. Tänä vuonnakin tuli 20 värillistä per kuukausi, vaikkei varsinaisia maalauksia tullutkaan valmiiksi asti.

Aloitellaan pikapuoliin kirjaa elikkkä päivitystä vanhaan, joka jo ostettuihin tullee ilmaisena lisänä. Mahdollinen englanninkielinen versio saattaa tulla kyseeseen, jahka suomenkielinen on sillä mallilla, että päivitykset näkyvät myynnissä olevassa versiossa. Kevääseen mennee suomenkielisen päivityksen valmistuminen, jonka tarkoituksena tuplata nykyinen sivumäärä niin tekstin kuin kuvien osalta. Saattaapi olla, että kuvavalinnat menevät hankalaksi ja tulee loppuun vielä lisäsivua sen osalta. Kuvissa tulee olemaan runsaasti ennen julkaisematonta materiaalia laajalla skaalalla.

Maalaustakin tullaan tekemään, vaikka en tullene samalle tasolle siinä yltämään kuin piirtäjänä. Korvataan teknisiä puutteita muilla avuilla. Muut eivät lähtökohtaisesti osaa kaikkea mitä minä osaan, ja päinvastoin on paljon asioita, jotka muut hallitsevat paremmin.

Ns. Prot eivät tule mielellään myöntämään minun olevan varteenotettava tekijä, vaan pysyn heille edelleenkin jatkossa kouluja käymättömönä puliukkona ja häirikkönä, joka yrittää horjuttaa tasapainoa,  jossa ammattilaisten joukkoon  eivät amatöörit kuulu. Koulut eivät kuitenkaan anna kuin perusvalmiuksia. Se on nähty, ettei jokaisesta koulusta valmistuneesta ole tekijäksi, vaikka sitten saisi tohtorinhatun päähänsä. 

Aion jatkossakin itse valikoida, mitä teen ja mitä uutta haluan oppia. Sitä mukaa, kun tietoa tarvitaan, sitä hankitaan, ei muuten vain huvin vuoksi rasitteeksi. Tähän ikään tullut muutenkin liikaa turhaa tietoa, joten lisää ei tarvita. Asiat ovat paremmin hallinnassa, kun pystyy omaksumaan tietyt uudet sisäistettävät toimintatavat nopeasti. Ja pystyy liikoja miettimättä toimimaan sen mukaan. Sisäistämisestä juuri on kysymys, jotta pystyy toimimaan vaiston varassa. Hankitaan valikoidusti teemallista tietoa kuvan ja tekstin muodossa, joka pureksitaan, niellään ja sitten aikanaan oksennetaan paperille, ja harjoitellaan tekemisen kautta homma hyväksi. Suunnilleen noin se menee.

Hyvillä  mielin kuitenkin, niin kauan kuin on katto pään päällä. Sitten kun ei ole, saattaa vaihtua maa tai paikkakunta tai ihan mitä tahansa, koska kadulta käsin tätä hommaa  ei jatketa. Se olisi lopun alkua.

Mutta katsotaan nyt, mitä  omaisuutta voisi myydä velkojen ja vuokrarästien ym kattamiseksi niin ettei ihan karseaan alehintaan mene. Varmaan osan kirjakokoelmasta voisi laittaa myyntiin. Ja senhän lukijani tietävät, missä kamerani tällä hetkellä on... eli mitään arvokasta ei ole...

Värillinen esimerkki tältä päivältä. (42x29,5 cm). 

La 8.12.2018 15.23 Availin teeveetä seuratakseni hieman kisoja. Siellä oli ykkösellä meneillään Pisara, jossa puhuttiin siitä, miten suorittaminen ei tee autuaaksi, vaan korkein on läsnä silloin milloin ihminen on vaikeuksissa ja heikoimmillaan. 

Olen itse tullut siihen tulokseen, että ainakaan köyhällä ei ole varaa olla yhtään heikompi kuin mitä jo valmiiksi on, koska loppu menisi jo melkein itsemurhan puolelle. Lopultakin köyhän on yritettävä myös suorittaa, ja antaa niitä näyttöjä, joilla tulevaisuutta ehkä tehdään.

Hankalaksi menee. Yrittäminen vie taloudelliset ja henkiset voimavarat. Omalla kohdalla tämä tarkoittaa pahimmillaan, että ollaan pian jopa koditon, taiteen takia - ei siis ryyppämisen takia, vaikka toki sitäkin hieman harrastetaan, jotta pääsee välillä pakoon todellisuutta, joka paiskoo paskaa silmille.

Politiikot kannustavat yrittämään: hakemaan aktiivisesti töitä, joita ei ole tai jotka ovat sopimattomia, hakemaan koulutuksiin, jotka eivät muuta mitään, eivätkä välttämättä anna mitään uutta käyttökelpoista tietoa, perustamaan yrityksiä, jotka menevät pääomien puutteessa konkkaan puolen vuoden päästä.

Ilman resursseja mahdollisuudet pienevät jatkuvasti, kunnes tilanne on siinä määrin mahdoton, ettei enää välitä.

Olen itse jaksanut jatkaa aika monta vuotta toivuttuani täysin vääristä lääkityksistä, jotka minut aika pitkäksi aikaa lamauttivat toimintakyvyttömäksi. Historia oli tehnyt jo nykyisyyden ja tulevaisuuuden siinä samalla. Minut muistetaan sellaisena kuin olin antamatta nykyisinkään mahdollisuutta paljon muuta olla.

Siitä huolimatta eteenpäin jatketaan miettimättä mitään autuuksien tai armon tai muun tavoittelua, kun on kiire voittaa "menetettyjä" vuosia takaisin, jolloin olin heikko, jaksamatta mitään apuja hakea, ja sehän tässä maailmassa tiedetään, ettei kukaan tule sinulle kotiin mitään tarjoamaan.

Nyt jatkan niin kauan kuin jaksan, koskapa tiedän että ne heikot hetket masennuksineen ja muine kirouksineen tulevat ennen pitkää. Olkoon siis suorittaminen minulle autuutta ja tervehdyttävää voimaa, niin kauan kuin uskoa riittää, että taidetta saadaan tasolle, jossa sillä on elämisen mahdollisuuksia, ainakin erilaisten apurahojen kera.

Usko itseen on tärkeää. Pelkkä usko ja sen myötä antautuminen korkeampien voimille ilman omia tekoja ei auta ketään. Vaaditaan siis toimintaa, jotta voi elätellä edes pientä toivoa, että asiat järjestyvät.

Auttasiko korkeimmat voimat minua heikolla hetkellä. Ehkä, ja uskon jopa että niin kävisi, mutta vain siten  jotta saisi asian tolan sellaiseksi, että pääsee tekemiseen käsiksi, ja pystyisi auttamaan itse itseään ja siinä sivussa ehkä muitakin, johon rehellisesti eivät nyt meikäläisen voimat juurikaan riitä, sen verran heikkona on kuitenkin, että yrittää ensin saada omaa elämää kuntoon, osoittautuu se sitten miten mahdottomaksi tahansa. Yritetään silti.

Oma historia on osoittanut, että väärillä asenteilla omassa kurjuudessa rypien tulee annettua ihmisille vääränlaista apua, ja parhain apu silloin on ollut kuunnella hiljaa tyrkyttämättä liikaa omia neuvoja.

Noni. Jatkan taas piirustushommia tuon hieman sekavan kannanoton jälkeen. Hyvää alkanutta viikonloppua.

Ps. Ja se paikka, josta ensisijaisesti galleriatilaa hain, ei vaivautunut meikäläiselle edes vastaamaan, kertomaan mitä ovat päättäneet, mutta eipä sillä väliä, kun mahdollisuus meni, menneiden veropalusten mukana. Tuo kuvastaa juuri sitä, mihin törmää jatkuvasti. Tehdään selvää instituutioiden taholta, että olet pelkkä pultsari, joten keskity sinä vaan juopotteluun, ja unohda taide tai ainakin sen tekeminen.

Pe 7.12.2018 2.00 Taas toivuttu taiteen pariin.

 

Pe 30.11.2018 23.20 Tänään koko päivän sen verran huonona, että aamusta piti kerätä voimia parin, kolmen tunnin ajan ennenkuin saattoi aloittaa yhtään mitään, mutta lopulta sain riittävän määrän edelleen parantuneella tasolla olevaa jälkeä näistä viimepäiväisistä. Parannettavaa jäi, koska keskittyminen tai viivakaan ei nyt ihan kohdillaan ollut. Tuloksena kuitenkin kolme A2-kokoista valmista? ja neljä A3-kokoista, joiden osalta pitää myös kysyä, että valmiitako.

Täytyy sanoa, että vastaavat menisivät tietokoneella jo liian helpoiksi.

Ensimmäinen 42x29,5 cm ja jälkimmäiset 60x42 cm., jos muistan oikein. Vapaalla kädellä kuumeisesta päästä.

 

29.11.2018 23.58 Juu. Ehkä markker ei välineenä ole kovin kiehtova, mutta niin kauan kuin piirrän, niin mielummin sillä kuin suttaavalla hiilellä tai lyijykynälläkään. Värillistä sitten kyllä pastelleilla...

29.11.2018 23.37 Raahauduin heti kohta aamusta ostamaan kymmenen markkeria, luonnoskirjan ja pienen lajitelman öljypastelleja, jotta pystyy jatkamaan tekemistä. 

Eilen ja tänään tämä nykyinen piirtämisen tyyli jatkui ihan hyvänä, vaikka pyrin nopeasti etenemäänkin, niin eteenpäin mentiin. Luonnostelulla ja harkinnalla hommaa saataisiin edelleen paremmaksi, ja myös apuvälineillä, mutta aion jatkaa vapaalla kädellä ilman kikkoja pelkkään vakaaseen käteen luottaen, ainakin niin pitkään kuin voin.

Nämä tänään A4-koossa (29,5x21 cm).

...ja tämä toissapäivänä A3-koossa (42x29,5 cm)...

Ajattelin jo, etten jatkaisi näitä, kun ei sen kummempaa sisältöä teemallisesti,mutta teen vielä jokusen isommassa koossa (60x40 cm), kun sopivaa paperia ja muuta välinettä (markereita) vielä on, ja katson jos saisin tähän jotain ideallista esittävyyttäkin vielä ympättyä jollain muotoa.

Näissä on jotain samaa pelkistetympänä kuin Vieira da Silvalla, ja ehkä Sam Vannilla, mutta toki mitään suoria lainauksia ei ole, vaan sen mukaan on menty mitä paperille sattuu tulemaan...ja yleensä, kun joku meikäläisen työ ehkä hieman monimutkaisemmalta näyttääkin, niin se tulos perustuu yksinkertaiseen tekotapaan ja osin toistoon... ;) ...eli on lopulta yksinkertainen näennäisen monimutkaisenakin. Se on osin tarkoituksenmukaista ja tavoiteltavaa.

Olen minimalisti siinä, missä ekspressionisti, abstraktisti tai surrealistikin, enkä pois sulje lopullisesti mitään ismiä, vaan etenen niillä tyyleillä, mitkä kulloinkin itselleni parhaiten sopivat, ja joihin kärsivällisys ja keskittyminen riittää, koska haluan nähdä nopeasti työn valmiina..., nopeus ei tarkoita huonoutta tekemisen suhteen tai lopputuloksenkaan kannalta. Kyse on harjoituksen kautta saaduista taidoista, joiden pohjana jonkunlaisia lahjoja on yläkerrasta saatuna.

Minä otan haastena uuden luomisen, itselleni uuden, koskapa ei kai se niin kovin uutta taiteessa ole ja perinteisillä välineilläkin mennään. Olkoonkin, että markker välineenä kuuluu enemmän mainostoimistojen kuin taiteen historiaan, eikä sen jälki samalla tavoin kuin hiilen ole ikuista. Hiilihän ei enää muuksi muutu kuin timantiksi.

Markkerin musteet tuskin kovin ratkaisevasti eroavat muista taiteessa, esimerkiksi painografiikassa käytetyistä musteista, ja kun paperi on riittävän laadukasta, niin jälki lienee pysyvää, ja piirroksen aitous säilyvänä erottaa sen esimerkiksi kopiokoneella huonolle paperille tehdystä. Aito käsityö on laatua.

Kiitokset jo tässä vaiheessa kaikille kävijöille tänä ennätyskuukautena. En tiedä, mitä teen oikein, mitä väärin, kun palaute on suhteellisen olematonta, eli ei ole tullut haukkuja, jos kehujen puute ei sellaista ole ;) -  mutta kiitos silti.

 

Ps. Ehkä se vaan on meikäläisen taiteen kanssa, ettei kukaan oikein osaa ottaa kantaa - vähän sama juttu kuin lukiossa erään esseen kanssa, joka oli arvostelun ulkopuolella kehnouden takia eli en saanut arvosanaa ollenkaan, ja se toinen ääripää oli lukion ensimmäinen esseeni, jota tieto liiasta kieliopista ei ollut vielä pilannut, vaan se oli omaa tyyliä puhtaimmillaan. Siihen olen osin takaisin pyrkinyt - omanlaiseen tekemiseen, ja sen tuloksiin. Minulle taitavat nauraa melkein lähes ihan kaikki viedessäni kaiken äärimmäisyyksiin. Olkaa hyvät vaan, ehkä minäkin joskus saan pienet naurut, en muiden kustannuksella, vaan ihan onnistumisen ilosta.

 


©2018 TAIDEBLOGI(ko) - ajatuksia taiteesta(ni) 29.11.2018 - | layout2 - suntuubi.com