FINNISH SELF TAUGHT CONTEMPORARY MODERN AMA TE ARTE ARTIST. PAINTINGS DRAWINGS PHOTOGRAPHS SOUNDTRACKS. IN PURSUIT OF THE PERFECT LINES AND BRUSH STROKES. ART FROM 1992 TILL FUTURE!!!
Suntuubi-palvelussa käytetään evästeitä. Palvelua käyttämällä hyväksyt evästeiden käytön. Lue lisää. OK

JuJOITAKIN AJATUKSIA TAITEESTA(ni)/ SOME THOUGHTS ABOUT (MY) ART - ja muustakin, kun ajatus karkaa, ja senhän se tekee vähän väliä

 

 

To 9.8.2018 23.05 Netissä pyöriminen on osa markkinointia, joka käy päivä päivältä vaikeammaksi ainakin ruuhkahuippuina, kun palvelimien koneet ovat täynnä liikennettä ja jo kertynyttä dataa... tämä on huomattu monessa paikassa, ja joskus olen tästä etukäteen varoitellut tiettyjä palvelimia muutosten tullen. Siis tuo sen takia, kun nyt piti siirtyä pöytäkoneelle muiden laitteiden ollessa liian hitaita systeemille.

Niin siis tuosta markkinoinnista. Kyse on eräällä tavoin pr-työstä, olkoonkin, että itsestäni antamani kuva on tuotteilleni negatiivinen. Harrrastan tätä suhdetoimintaa mm. tagittelemalla ja latailemalla milloin mitäkin milloin minnekin eli seurustelemalla tarpeettoman paljon tietokonelaitteiden kanssa.

Tagituksen hyödyllisyyden suuruudesta en tiedä, koska google-tulokset ovat kaiketi jossain määrin personoituja eli kaikille hieman erilaisia, vaikka hakusanat olisivat täsmälleen samat. Se missä määrin ja laajuudessa jotkut tagit päätyvät hakutuloksina eri koneille riippunee esim. siitä miten haettu kyseinen asia henkilön kautta on ja miten paljon jotain kuvaa on klikattu auki ja ehkä vielä menty lähteeseen asti.

Omalla koneellani omaan taiteeseen liittyvät kuvahaut antavat ehkä liian ruusuisen kuvan todellisesta näkyvyydestä. Teen näitä hakuja lähinnä yrittääkseni jollain tavalla seurata omien mielenkiinnon kohteiden alueella tapahtuvaa edistystä ja yleistä aktiviteettia, mutta enin kiinnostus tuntuu kohdistuvan menneiden aikojen suuriin mestareihin, joten nykytaiteen seuraaminen netin kautta on aika vaikeaa, osin mahdotonta, koska on suuria nimiä tuoreessa taiteessa, jotka ovat melko näkymättömiä.

Siitä saa helposti sellaisen kuvan, että olisi itse ihan suurempikin kuin on, vaikka hyvä onkin... Oma aktiivisuus näkyy tietynlaisena yliarvostuksena, koskapa Google ei paremmasta tiedä, ja tuntee vain menneiden aikojen mestarit. ;D

Lisään myöhemmin pari kuvaa. Nyt en pysty, koska ne jäivät tabletille.

Su 5.8.2018 18.36 Poistettu yhteensä satakunta kuvaa tämänvuotisista markkereista, jotta saatu tilaa uusimmille. Olen pyrkinyt säilyttämään kuitenkin esimerkkejä erilaisista tyylillisistä ratkaisuista, ja myös niitä hieman kehnompia, joista tehty "uusia versioita."

Tuo lainausmerkeissä siksi, koska varsinaisia uusia versioita ei juuri ole tullut, mutta saman teeman sisältä automatistisesti tehtynä (suunnittelematta) on tullut mielestäni parempaa, ja tullee jatkossakin.

Kaikenlaista puuhailua jatketaan ajoittaisesta vitutuksesta huolimatta, ja pyrkimyksenä tulee jatkossakin olemaan eteenpäin pyrkiminen laadullisissa asioissa taiteen suhteen, ja mahdollisuuksien mukaan taiteen markkinoinnissa erilaisissa näyttelyissä ynnä muissa verkkonäkyvyyden lisäksi ihan fyysisenäkin...

Laatu on hyvää, ja tulee näyttäytymään hyvänä ehkä muidenkin silmissä, kun asia konkretisoidaan akryyleilla mielenkiintoisia väriyhdistelmiä tehden näkyväksi.

Paitsi, että olen muodostunut enemmän piirtäjäksi kuin maalariksi, mutta katsotaan nyt - maalaukseni ovat ennenkin näyttäytyneet katsojien silmissä paremmalta kuin piirustukset, vaikkakin totuus on muuta..., jos huippuosaamisesta puhutaan..., mutta ihmiset saanevat osin sitä, mitä haluavat, ja yritän tarjota tekemällä silloin tällöin jokusen maalauksenkin...

Nyt mietin, että yrittäisikö sitä yksityisnäyttelyä Suomessa, vai yrittäisikö sen sijaan tyrkyttää suoraan teoksia ryhmänäyttelyihin ulkomaille...

Suomessa isompien nimienkin tilanne näyttää edelleen huonolta markkinoiden suhteen, joten mietityttää, että kannattaako täällä yrittää hakea näkyvyyttä ollenkaan, vaan mennä suoraan sinne missä maksavaa yleisöä voisi olla...

Ma 30.72018 12.08 Tilanne on hankala. Joudun unohtamaan näyttelytilan hakemisen ja töiden kehystyksen, yrityksen perustamisen, ja tyytyä olemaan tekemättä mitään eläkeikään asti, koska rahaa ei ole aloittaa mitään. Hetkellistä muutosta toisivat palkkatuetut työt, mutta sen jälkeen olisi odotettavissa paluu köyhyyteen ilman, että palkalla ehti maksaa kakkia velkojakaan.

Lopultakin olen pakotettu hiljalleen turvautumaan pikavippeihin tietäen, ettei niitä takaisin maksella muuta kuin ulosottojen kautta, mutta onko tuolla väliä, jos on pakko, niin sitten on pakko - lopulta vaan luovuttaa.

Työmarkkinat ovat, mitä ovat - minimipalkalla pitäisi tehdä pitkää päivää, jotta jollain lailla tulisi toimeen, eikä aikaa muuhun jäisi.

Työelämästä pudonneen on turha yrittää Suomessa paluuta. Sen verran julmaksi ja amerikkalaiseksi Suomi on mennyt, ja kun omat vanhemmat ja kaveritkaan eivät luota osaamiseesi, niin miksi työnantajat?

Parempi alistua samaan, mihin suuri osa, ehkä valtaosa työttömistä on pakotettu. Elämään päivä kerrallaan, ja käydä tuhlaamassa aikaa ruokajonoissa, jotta olisi edes ruokaa..., ja eihän siinä mitään, kun mitään ei tee, niin aikaa voi tuhlata...,

Ju. ja sinä työkkärin virkailija, tiedoksi, että olen tehnyt paikoin 16 tuntista päivää, usein viikonloppuisinkin, joten laittakaa ny perkeleessä ne tuetkin poikki...

Tämä heppu harkitsee maan vaihtamista johonkin sellaiseen, jossa osaaminen ratkaisee, ei ne salkussa olevat paperit tai pankkitilillä makaava raha. Minä pidän omat olemattomat rahani sentään kierrossa, mutta sinne osakesalkkuihinhan ne päätyvät.

Surettaa, vituttaa suorastaan, että kohtalonani on olla eläkeikään työttömänä, vain ehkä joitain pikkupätkiä palkkatuettuja töitä tehden, tietäen, että sopimuksen viimeisen päivän jälkeen olet taas hylkiö toisten samanlaisten joukossa...,

vaikka yritteliäisyyttä, kykyjä ja osaamista on vaikka mihin...

Kaikki tämän viikon suunnitellut menot, viime viikon tapaan, on peruttu köyhyyden ja siihen jäämisen takia...

Pitäkää tunkkinne, minä yritän etsiä oman...,... mikäs tässä, kansaneläkettä odotellessa..., ja taidanpa aloitella seuraavaa kirjaa..., jos ensimmäinen olisi myynyt edes 100 kappaletta, niin olisin lopettanut siihen, mutta nyt kirjoitan ihan kiusallani toisen... bb

Ne tutut, jotka tämän sattumalta lukevat, ymmärtävät olla häiritsemättä minua millään muotoa vähään aikaan... ;)

Toiminnan äärellä olo on pitänyt minut järjissäni, mutta lopulta toimettomuuden myötä on odotettavissa pahimmillaan pöpiläreissu.

Nauttikaa aurinkoisista päivistä terasseilla, kun vielä voitte, sillä monia teitä odottaa sama kohtalo. Mahdollisuus ja tulevaisuus katoavat, ja mietit miksi kannattaa yrittää jatkaa, kun mahdollisuuksia ei ole muuttaa mitään. Ei yhtään mitään.

Ma 30.7.2018 10.19 Persaukisuus on ollut niin pahaa ja käsin kosketeltavaa jo pitkän aikaa, että se on alkanut vaikuttaa toimintakykyyn ja keskittymiseen. Vähäisistä tuloista ei ole jäänyt juurikaan ruokarahaa, kun niitä on käytetty taidetarvikkeisiin, ja muuhun tarpeettomaan, vuokra on myöhässä, tili miinuksella ja velkojat odottelevat saataviaan, kun tuloja ei ole...

Silti hommien pitäisi edetä, mutta ei se auta, jos vaikka itse laittaa tapahtumaan, kun resurssit ovat lopussa, niin henkiset kuin taloudelliset. Pian joudun laittamaan stopin, ja teen niin kuin valtaosa työttömistä, eli lakkaan yrittämästä ja keskityn selvitymiseen minimituloilla, koskapa muuhun noista tuista ei ole, kuin että jos jättää tavoitteellisen tekemisen, tupakan ja viinan, ja keskittyy maksamaan pakolliset laskut ja lihottamaan itseään halvalla sapuskalla, ja unohtaa matkat, paikallisetkin, niin sillä minimilläkin voi jotenkin tulla toimeen...., mutta ju, nyt en liikahda minnekään, enkä tee mitään, ennen kuin pakko.., olen vain, ja ehkä kulutan aikaa tekemisen sijaan ruokajonoissa... Mitta on täynnä. Nyt ei jaksa.

...Mutta kuitenkin taas huomenna jaksaa, vaikka jääkaapissa ei ole kuin valo, koska minä en anna periksi, Sipilästä, hallituksen muista jäsenistä sekä muista ylimielisistä paskiaisista huolimatta, vaan menen eteenpäin..., ja nostan tähtäintä edelleen, koskapa on pakko yrittää ulkomaille, kun täällä sitä ollaan pelkkä sontakikkare ikuisesti...

...eli kun käsien tärinä ja hermot taas joskus antavat myöten, niin taas laitetaan entistä tavoitteellisemmin ja edelleen entistä suuremmilla tuntimäärillä toimeksi...

Nyt häivyn täältä koneelta iltaan asti. Koneellekin piti nousta sohvalta sen takia, kun kaikki palvelimet ovat jumissa, ja nettikin on alkanut pätkiä, vaikka nopeuksia on entisestään nostettu... Kiitos Dna siitä. Mainostatte pätkimättömiä yhteyksiä, mutta mikä nyt kesällä toimisi...

Ehkä ymmärtäisin sen, että jotkut viettävät lomaa, jos olisi mahdollisuus itse pitää kunnon lomaa ilman rajoituksia edes päivän ajan. Silloin minäkin ehkä ymmärtäin, miksi sähköposteihin ei vastata, ja miksi toimimattomien tuotteiden hintaa ei palauteta, vaan niiden perään pitää lähetellä useita kerjuukirjeitä...

Näkemiin vähäksi aikaa..., mitään edellä mainitusta en tule poistamaan, luulisin, koskapa en ennenkään ole äkäpäissäni kirjoitettuja tekstejä täältä poistanut... bb.

Su 29.7.2018 11.44 Joudun kyllä myöntämään, etten tule koskaan pärjäämään teknisissä taidoissa aivan parhaille, suomalaisillekaan, taiteen teon saralla, mutta käytän hyväksi muita olemassa olevia ominaisuuksia, joita tällä hetkellä ovat ainakin monipuolisuus, luovuus ja omaperäisyys sekä korkealla oleva motivaatio ja tehokkuus.

...eli kysymys on lopultakin riittävästä osaamisesta tarvitsematta olla ihan paras tai toiseksikaan paras, kunhan on riittävän hyvä, ja, kunhan pystyy jatkuvasti kehittymään ja luomaan uutta..., ja sitten kun ei jatkuvasti pysty tuomaan uutta ja paremmalla laadulla olevaa taidetta esiin, on syytä lopettaa..., koska miksi jatkaa sitten enää, kun homma kääntyy huonommaksi..., ja toivo paremmasta katoaa...

...no taiteilijat ovat vanhoilla päivillään alkaneet tuottaa kyseenalaisella tasolla olevaa materiaalia kautta aikojen.. (viisaimmat ovat ehkä tehneet kuten Duchamp eli keskittyneet shakin peluuseen), ehkä se on vain signeerauksen vaihtamista rahaan, jotta saadaan pötyä tai jotain muuta pöytään, ja leivän päälle hieman juustoa ja makkaraa, pelkän voin tai margariinin sijaan...

Voi olla, että täydellä vatsalla motivaation yllä pitäminen ei ole helppoa..., kun ei tarvitse todistella mitään, niin miksi sen tekisi...

Nyt muiden asioiden äärelle... Hyvää alkavaa viikkoa, mitä sitten teettekin. bb

Su 29.7.2018 0.43 Tänä vuonna olen selkeämmin siirtynyt ekspressionismiin. En niinkään tietoisesti, vaan ikään kuin ajautuen, koskapa realismi ja hyperrealismi näyttävät entistä kaukaisemmilta, samoin konkretismi ei jaksa innostaa. Ekspressionismi surrealistisin ja abstraktein maustein on enempi meikäläisen juttu, jos nyt on tarvetta määritellä itseään johonkin kuuluvaksi - se kun voi olla myöhemmin muiden juttu lokeroida minut johonkin, mutta toistaiseksi siihen ei ole pakottavaa tarvetta. Ja se pakko voi tulla vain paineesta, kun ei muuta voi, vaan on myönnettävä tosiasia, että minä olen muutakin kuin rähisevä puliukko ja vanha vihainen mies.

Aikanaan sain lempinimen "multipera", siinä on totuutta paljonkin, vaikka se silloin vittululta kuulostikin, sillä minusta on todellakin moneksi. Ehkä se on monille työnantajillekin liikaa ja valitsevat mielummin säyseämmän sorttisen jeesmiehen tai -naisen.

Minä laitan tuulemaan ja tapahtumaan niin paljon kuin pystyn, sillä muuten ei tapahdu mitään. Laittaisin enemmänkin, jos mahdolliuuksia olisi. Pyrin etsimään ne mahdollisuudet, jotta voin laittaa toimeksi, ja edetä sitä vauhtia, mihin potentiaali riittää.

Tulevaisuudessa varmaankin työnteko on ainoa keino rahoittaa laajentumista eri puolille. Nyt ei ole aikaa, eikä rahaa. Tulevaisuudessa asioiden ollessa hyvin, tulee olemaan kysymys ajanhallinnasta, eli rahalla ostetaan vapaa-aika ja yleensä aikaa tuottamattomien asioiden tekemiseen. 

Su 22.7.2018 21.53 Viime aikoina taas hieman erilaisen hyvän kuvan häpäisyn äärellä. Laitetaan nyt kuvaa esimerkkinä.

 

Su 22.7.2018 0.22 Pitkäaikainen taloudellisista asioista johtunut stressi ja helle realisoituivat hetkeksi viime maanantaina käsien ja sormien vapinana, josta huolimatta piirtämistä harjoitettiin. Tilanne normalisoitui siltä osin nopeasti, mutta helle tuottaa omat ongelmansa sormien ja kämmensyrjän hikoilun muodossa. Voisi ajatella, ettei haittaa, mutta kun haittaa. Kyse ei ole epämukavuusasioista, vaan esimerkiksi kitkasta, jonka seurauksena kämmensyrjä ei liu'u tukena paperilla vakaampia viivoja tehdessä. Mikäpä tässä. Talvea odotellessa. Talven mukana tulee kuitenkin pimeys, joten mennään kesä ensin.

Su 15.7.2018 1.06 Oltu muiden asioiden äärellä. Nyt on taas aika palailla taiteen pariin ajan suomien mahdollisuuksien puitteissa. Parempi keskittää voimat siihen, mikä enempi omaa osaamisaluetta on eli nyt alkuun piirtämiseen vielä, mutta mahdollisuuksien mukaan taas maalaukseenkin.

Tyylillisiä seikkoja kehitän siitä, mihin on tultu. Teemallisesti jatkan samantyyppisten asioiden parissa kuin tähänkin asti. Mitään isompaa konkreettista muutosta en tule tekemään, vaan tarkoitus on viedä omaa osaamista itselleni vahvoilla alueilla jatkuvasti parempaan suuntaan.

Kehitys on ollut hyvää. Jatkossa tason nosto samalla vauhdilla ei liene mahdollista, mutta niin pitkään homma jatkuu, kun eteenpäin mennään. Sitten, kun kehitys pysähtyy, on aika lopettaa.

Ti 10.7.2018 19.34 Tuolla on taas yksi meikäläisenkin työ - tällä kertaa eräs niistä harvoista viimevuotisista akryyleista. Tuon ovat valinneet kuudesta tarjotusta.  Maksamalla olisin saanut parikin esille. Kutsuttuna ilman kilpailua olin tuolla,  mutta toki osallistumismaksu piti pulittaa... 

 

https://circle-arts.com/spotlight-8/

Tapahtui vahingossa deletointia. Tekstin osalta asia korjattu palauttamalla viimeisistä säilyneistä varmuuskopioista. kuvia latailen värikkyyttä tuomaan sitten myöhemmin uudelleen, joten siellä on kuvatekstejä ilman selittävää kuvaa.

 

Ma 9.7.2018 22.06 Lisätty taas viimeaikaisia nopeita markkerpiirustuksia. Joku varmaan näkisi mielummin vähemmän noita pikaisia, mutta niillä on tarkoituksensa. Samoin määrän myötä laatu paranee, jolloin voin pudottaa niitä huonompia pois. Turha
salailla heikompiakaan esityksiä. Edellä mainitun takia joku voi valittaa laadusta, mutta sellaisia kommentteja ei ole tänne asti kuulunut,  jos ei kehujakaan. Ken tietää, ehkä minulla on nk puusilmä, ja tajuan oman surkeuteni vasta vuosien kuluttua, ja huomaan tuhlanneeni taas aikaa.

Ma 9.7.2018 20.53 Lisään tänne lähiaikoina oman otsikon alle yhden kokonaisen uudemman luonnoskirjan kuvat. Kirja tulee olemaan myytävänä. Hinta on auki vielä. Mahdollisesti tarjouksia tullaan ottamaan vastaan. Kopio-oikeuksien kanssa hinta tulee olemaan vähintäänkin kaksinkertainen.

Tarjous tulee olemaan ensimmäinen ja todennäköisesti viimeinen laatuaan taholtani koskien kokonaista luonnoskirjaa, josta puuttuu maksimissaan jokunen palasiksi revitty arkki.

Jo nyt voin sanoa, että hinta ei tule olemaan halpa, koskapa myyntiin tulee myös hyvälaatuista piirustusta sisältävä luonnoskirja. Aivan paras ei tule myyntiin, mutta toiseksi tai kolmanneksi paras tämänvuotisista, jotka samalla ovat tasoltaan aikaisempia vuosia edistyneempiä.

Su 8.7.2018 11.00 Eilen akateemisen taiteilijan kanssa
törmäyskurssilla. Koulusta valmistuneena hänellä on näyttöä
riippumatta tekemisistä. Toki hän on hyvä, myönnettäköön, mutta
kuinka hyvä, koska tiettävästi viimeisistä tekemisistä on aikaa.
Hän kertoi kirjoista opittuja tarinoita taiteilijoista ja heidän
elämistään.

Pitääkö olla taiteilija lukeakseen taidekirjoja? Ja voidakseen puhua
taiteesta? Samat kirjat ovat muidenkin kuin taiteilijoiden saatavilla,
ja loppu taidekoulutuksessa onkin sitten opettajista kiinni. Parasta,
mitä taidekoulutus antaa on varmaankin erilaisten apurahakaavakkeiden täyttelemisen opettelu ja tieto siitä, minne niitä lähetellään. (Pahimmillaan koulu tai yksittäinen opettaja voi aiheuttaa jopa vahinkoa, lisäys 10.7.2018 20.12)

Uskoisinkin, että perinpohjaisen taitavan mestarin oppipojaksi
pääseminen voisi olla hedelmällisempää, olkoonkin että siitä
puuttuisi konkreettinen akateeminen, ja koulutuksen mukanaan tuoma,
glooria, joka saavutetaan jopa ilman todellisia näyttöjä. Välillä
taidenäyttelyissä käydessään tuntuu, että jopa ilman osaamista,
mutta kaikki akateemisten taiteilijoiden tuotoksethan ovat hyviä. Jos
meistä amatööreistä tuntuu, että joku on suorastaan sontaa, niin se
selitetään, että sinä et vain ymmärrä.

Elikkä anteeksi vain, jos kuvittelen olevani hyvä, ja että uskon
pystyväni tulemaan erinomaiseksi, sillä eihän se ole mahdollista, kun
on nuo akatemiat käymättä. Minussa on kuitenkin vielä paljon
potentiaalia jäljellä. Kaikkia näyttöjä ei ole annettu
lähimainkaan. Miten lienee muilla ikäisilläni (akateemisilla)
taiteilijoilla?

Pe 6.7.2018 21.05 Poisteltu hieman niitä kaikkein selkeimmin turhia
kuvia. Toki sieltä voisi poistaa enemmänkin, muttei esikatselukuvien
perusteella osaa, ja yksitellen kuvia availemalla työlästä.
Joitakin, aika monia siis, luonnosmaisia on tarkoituksella jätetty,
olkoonkin että niiden kiinnostavuus lienee nollassa. Ne, kun nyt vaan
ovat omasta mielestäni hyviä, vaikka luonnoksina tulevaa varten.
Mielestäni luonnostelu on jotain konkreettisempaa suunnittelua kyllä -
jotain jossa on tarkoitusperiä eli intentiota taustalla. Näissä
lähestulkoon missään ei selkeästi sellaista ole.

Pe 6.7.2018 1.37 Tämä "uusi" tyyli on saanut varsin vaimeaa
vastaanottoa, mutta en ole yleensäkään ollut mitään
tykkäysautomaatteja luomassa, vaan jotain ihan muuta, lähinnä
henkilökohtaisella tasolla mielenkiintoista ja itselleni uutta
taidetta. Jos sitten joskus jotain selkeämmin näkyvää
taidonosoitusta (suomeksi: ymmärrettävämpää ja kaupallisempaa), kun
toki meikäläistäkin kiinnostaisi saada kaupaksikin jotain välillä.

To 5.7.2018 21.19 Periaatteessa tekeminen ja taso on ihan ok, vaikka
fiilispuoli inspiraatioineen ja muineen ei ihan kohdallaan ole
ollutkaan. Laatu on hyvää, mutta itseäni en ole onnistunut
yllättämään arvaamattomassa sattumaan osin luottavassa puuhailussa
ja sen tuloksissa. Ehkä olisi tarpeen minimoida sattuman osaa,  mutta
sitten olisin samanlaisen tekemisen äärellä kuin muutkin, ja ehkäpä
vielä täydellisyyttä tavoittelemassa,  ja sehän ei suinkaan
tarkoitus.



Tässä yksi tänään valmistuneista. A2-kokoinen on tuo jopa hyvinkin
pitkälti. Hintalapuksi tuolle laitettaisiin noin 400 euroa, kun on
kokoa ja näköäkin. Tuon kokoiselle tuo olisi kyllä jo alehinta.

Ma 2.7.2018 23.04 Nyt, kun olen siirtynyt tarkoituksellisen
epävakaaseen viivaan, niin taisi "yleisöllä" loppua se vähäkin
ymmärrys meikäläisen taidetta kohtaan. Jatkan kuitenkin edelleen
suurpiirteisten, rytmisten tyylien kanssa abstraktien ja osin
esittävien aiheiden parissa.

Kuten olen jo jossain tuolla sanonut: täydellisyys on tylsää, ja niin
ollen vakaat viivatkin, ja suorat ovat jopa "ällöttäviä." Tuntuu
että, kun nyt ollaan jollain tapaa ekspressionismin ytimessä,  niin
on pakko edetä omaa polkua taas kerran. 

Ekspressionismissa on syytä olla johdonmukainen siinäkin, joten jos
piirustus aloitettu vapisevan käden tyylillä, niin se vakaa viiva
näyttäytyy virheellisenä, ja suora viiva taasen olisi emämunaus.

Kädet eivät muuten vapise, tärise - eivät yleensä edes
krapula-aamuna.



Tässäkin muuten liian vakaata viivaa, joten käyn etsimässä toisen
kuvan.



Vähän enempi jo sinnepäin. 

Arvelin ennen näiden uusien värittelyä, että aikaa tulee menemään
muun ohessa parisen kuukautta, mutta valmista tullee jo parissa
viikossa. Sitten katsastetaan mihin on tultu, ja miten asiaa viedään
eteenpäin.

Tämänpäiväisen perusteella ainakaan värien säästely ei kannata,
vaan kannattaa tehdä tarpeeksi vahvaa sekoitusta (vesiväri), sillä
muuten homma kusee.

Öljypastellin painallusten ja naputusten voimakkuudet vaihtelevat
papereittain, ja menee aina jokunen päivä, ennenkuin löytää
tuntuman ja  niitä "huippuja" alkaa tulla.

Su 1.7.2018 1.44 Olen yrittänyt Googlen kuvahaulla selvitellä
suomalaisia ekspressionisteja, mutta tuoreita tekijöitä löytyy
huonosti. Ehkä se on niin epäsuosittu ismi, että oma näkyvyys on
siksi hyvä. Google plussan puolelta niitä suomalaisia
ekspressionistisista osaajista tulee mieleen Markku toivari, Martti Meri
ja Esko Matilainen.

Tekisi mieli avata uusi kategoria, jossa esittelisin suomalaista
nykytaidetta, mutta en jaksa miettiä kopio-ja tekijänoikeusasioita.
Siksipä jääköön väliin. Ehkäpä myös siksi, ettei kukaan
haluaisi näkyvyyttä itselleen meikäläisen sivuilla eli tulla
millään tavoin yhdistetyksi minuun.

Joka tapauksessa olen tagitellut itselleni näkyvyyttä googletuksissa.
Ihmisiä ei vain kiinnosta ne ismit, joiden piirissä liikun. Omasta
taiteestani tykätyimpiä ovat olleet värikkäät abstraktit
maalaukset, vaikka ne eivät taiteellisesti yllä monien uusien
piirustusten tasolle.

Toki nuo ovat makuasioita, ja ovathan ne värilliset näyttäviä
mustavalkoisiin viivapiirustuksiin verrattuna. No nyt on tulossa taas
värillistä, ensin piirustusta ja myöhemmin ehkä maalaustakin.
Katsotaan nyt. Aika on rajallista.

La 30.6.2018 18.49 Aloittelin eilen värillisiä paperitöitä. Pohjana
niissä on markkerpiirustus, jonka jälkeen piirretty öljypastelleilla,
ja sitten päätteeksi vedetty siveltimellä läpi vesiväreillä, ja
vielä raaputeltu. Kuvia noista lisätty kansion Paperityöt 2016-2018
alle.

Olen periaatteessa ihan tyytyväinen tuloksiin, etenkin kun parhaimpia
piirustuksia on värittelemättä. Laatu parantunee edelleen "työn"
edetessä. Tuo sana on lainausmerkeissä, koskapa minun puuhailuni on
vastikkeetonta (suomennos: palkatonta) ja sitä ei tehdä johdon
ja valvonnan alaisena.

To 28.6.2018 21.55 Törmäsin tänään kauniiseen näkyyn meren
rannalla. Otin muutaman kuvan ja juttelin hetken. Sitten poistuin
paikalta, ennen kuin mieleni turmelee muiston tuokiosta.

Niin. Ehkä pitäisi useammin poistua omien puuhailujen ääreltä, ja
lähestyä mielenkiintoisia ihmisiä muuallakin kuin baarissa, ihan vaan
jotta jää hyvä mieli seuraavana aamuna aloitella uutta päivää.

Edes eduskunnan kyselytuntikysely ei saanut meikäläistä tänään
erityisen pahalle päälle. Kiitos tuntematon. Päiväni virkistävä
tuulahdus sinisen äärellä.

To 28.6.2018 18.36 Uusi kuukausittainen kävijämääräennätys on
jälleen jo syntynyt. Kiitokset kaikille kävijöille, mutta
erityiskiitos runsaslukuiselle ulkomaalaiselle kävijäkunnalle, joista
suurin määrällinen osa näyttäisi olevan amerikkalaisia.

Ti 26.6.2018 0.48 Lisätty valokuvia (tavallisista asioista), kunnes
levytila tuli vastaan. Lisätään enempi materiaalia, jahka saadaan
ostettua lisää tilaa.

Ajattelin vaihtaa myös sivuston osoitteen. Katsotaan nyt, kun sekin
maksaa lisää. Jossain pitäisi alkaa yrittää säästämäänkin.
Siis, jos olisi, mistä säästää. Lisäksi haluaisin mainokset
pois... No. Ihan kaikkeen ei ole varaa.

Ma 25.6.2018 22.15 Lisätty linkki taiteilija KekeTop'in kotisivuille
ihan keneltäkään lupaa kysymättä. Voin yrittää tukea omalta
osaltani mielenkiintoisia taiteilijoita, vaikken taidepiireissä itse
liikukaan. Tässä kyseessä vieläpä paikallinen tekijä Myllypuron
taiteilijakylästä.

Ma 25.6.2018 21.14 Olen nyt tehnyt noin 2 1/2 viikon ajan selkeämmin
eroa noihin kasvoihin, ja siirtynyt selkeämmin abstraktiin
aluspiirustukseen värejä varten. Toki nuo kasvot erilaisina meinaavat
työntyä esiin, vaikka haetaan alitajuisestikin jotain muuta.

Kun nuo muutamat kymmenet piirustukset saavat värinsä, niin siinäkin
jo pelkästään olisi näyttelysalillinen esiteltävää. Siis, jos
kaikki onnistuisivat odotusten mukaisesti. Ja. Itselleni täysin
uudenlaista on taasen tulossa. Toivottavasti myös muille, koskapa en
muista missään nähneeni suunnittelemani kaltaista lopputulosta.



Tässäpä sitä esimerkkinä yksi kuva, mikä tulee saamaan väriä
luultavasti kuukauden, parin sisällä.

Su 24.6.2018 13.37 Perjantai-illan ja koko lauantain pidin taukoa.
Tiedä sitten, olisiko kannattanut? Tänään kokeiltu, jos lähtisi,
mutta liikaa ehkä kaikkea muuta häiritsevää mielessä, enkä saa
tyhjättyä tarpeeksi päätä tyhjää valkoista paperia varten.

Tietyssä mielessä aivojen pitäisi olla rennossa tilassa, kuin tabula
rasa, "tyhjä taulu" eli nollattu kaikesta häiritsevästä, jotta voi
luoda tyhjästä, sitä mitä sieltä on tullakseen. Se on sitä
automatismia. Toki voisin nytkin työstää jotain, jossa ei tarvita
käden ja aivojen saumatonta yhteistyötä, ideoiden ja vanhojen töiden
perusteella, mutta se ei ole juuri nyt meikäläisen juttu.

Jotain hyvääkin sentään: löysin yhden 16 hyvälaatuisen paperiarkin
A3-kokoisen lehtiön. Ei kuulosta kummoiselta, mutta nämä kunnon
paperit ovat aika kalliita, etenkin kun tuollainen määrä saattaa
mennä päivässä. Toki seuraavat työvaiheet vievät vielä päivän,
kaksi. Niissä toki kulunee pastelleja ja vesivärejä parinkympin
edestä. Tämän lisäksi on vielä muutama arkki A2-kokoista sopivaa
paperia, ja huonolaatuisia pienemmissä koo'issa.

To 21.6.2018 1.58 Tietyt välineet alkavat taas olla lopussa, eikä
tässä enää tällä viikolla lähdetä rahaa lainailemaan. Siinä
ehkä syytä, miksi parina viime päivänä ei ole kulkenut ihan
odotetulla tasolla (siis eihän kukaan minulta mitään odota eli itseni
toivomalla tavalla ei ole mennyt).

Jotain on kuitenkin yritetty tehdä, vaikkei vire kunnossa olekaan.



Tässä keskiviikon parasta antia, eli heikoilla kantimilla oli nyt.
Toisinaan vire lähtee kaikkineen nousuun muutaman verryttelykuvan
jälkeen, mutta eilen olin pakotettu siirtymään muihin puuhiin. Ensi
viikolla ehkä värillisten pariin, mutta jatketaan edelleen
piirustuksen puolella. Se on kuitenkin vahvinta osaamisaluetta, vaikka
nuo maalaukset perinteisesti tykätympiä meikäläisen jutuista ovat
olleetkin.

 

Ma 18.6.2018 23.37 Lisätty kolmisenkymmentä kuvaa pääosin tänään
ja lauantaina tehdyistä markkerpiirustuksista. Jälki on ollut osin
hieman uudenlaista ja pääosin ihan hyvää, vaikka itse taas
sanonkin.

Kyse on kuitenkin automatistisista improvisaatioista, jossa harkinta ja
intentio millisekunneissa. Ei tiedä yhtään, mitä on tullakseen:
useimmiten ei muutamien ensimmäisten viivojenkaan jälkeen ole
aavistustakaan lopputuloksesta.

Siinä (tuossa edellä maunitussa) ei sinänsä mitään uutta, mutta
aihepiirissä on tullut muutosta. Aiemmin puhuin jossain, että
tarkoituksena on esittävämpi, moniselitteisesti abstrakti, joka olisi
osin oman vanhan tuotannon jäljillä. Ehkä nyt on tullut enempi sitä
alitajuisesti.

Myös laatu on parantunut edelleen, vaikka jälki on osin harkitun
kömpelöä, jotta ilmeikkyyttä saadaan esiin. Tarvetta olisi paikoin
saada viivaa hieman raskaammaksikin. 

Täydellisiä huteja eli niitä suoraan roskikseen meneviä revittyjä
kappaleita on keskimäärin noin 3 % (eli noin alle paperi per lehtiö).
80 sivun luonnoskirjasta revityksi tulee noin kaksi arkkia.

Ja niitä hyviksi kutsuttavia alkaa olla aiemman 20 prosentin sijaan +50
%, ja mukaan mahtuu uusista jatkuvasti omalla tasolla olevia
klassikoita, jotka eivät kopioi suoraan ketään. Tämä on
täydellisissä (epätäydellisissä vielä tulokseltaan), puhtaissa
improvisaatioissa ainakin meikälle hyvin.

Parantuneesta jäljestä kertoo myös se, että turhautuminen ja
ärräpäät ovat poissa, enimmäkseen. Radikaaleja virheitä ei tapahdu
tai ne eivät ainakaan johdu siitä, ettei pysty/osaa. Aina käsi ja
pää eivät vain toimi täysin yhteen, vaan jommassa kummassa on
hetkellistä ongelmaa.

La 16.6.2018 1.13 Losing My Mind on Paper 7 -teos ei ole enää
myynnissä, mutta muita piirustuksia ja maaluksia saatavilla  edelleen
runsaasti edulliseen, osa jopa halpaan, hintaan, kunnes hinnat taas
pomsahtavat.

Tiedustele itsellesi mieluisaa työtä (mikä inhottava sana) suoraan
minulta. Osta itsellesi tai lahjaksi jotain, mitä ei ole kellään
muulla - jotain uniikkia ja originaalia.Tulevissa fyysisissä
näyttelyissä on rehellisesti sanoen galleria-lisää, suurelta osin
ylimääräisistä kuluista johtuen.

Jos ajattelette, ettei kannata, koska kuitenkin ryyppäisin myynnistä
saamani rahat, niin saatatte olla oikeassa, mutta yhtä hyvin
väärässä. Öitä.

Ah. Juu. Kiitokset, 150.000 kävijää. Se lienee saman verran kuin
Uuninpankolla viikossa. Minulla meni siihen ehkä 10 vuotta. Sellaista
on taide, ja ihmisten kiinnostus sitä kohtaan. Auts. Ymmärrän.
Minähän olen vasta pari vuotta tehnyt tätä kunnianhimoisemmin
juurikaan tunteja laskematta. Se on vasta kehittymässä hyväksi.

Sitten, kun se on tarpeeksi hyvää maailmalla, sitä voi yrittää
myydä alehintaan kotimaassa. Mahdoton yhtälö. Jokaisesta myydystä
pitää maksaa 95-99 myymättömäksi jäävän kulut. Siksi ne
halvimmatkin ovat hinnaltaan mielummin satasta kuin viittä kymppiä.
Matematiikkaa, jota ei ehkä opeteta koulussa. Se on osa sitä kuuluisaa
talonpoikaisjärkeä, uh maalaisjärjeksihän sitä kutsuttiinkin. Nyt
taas kerran uudelleen, öitä.

Ti 2.6.2018 13.56 Kuten etusivulla jo mainintaa olikin, lähden
syksyllä hakemaan isoa näyttelytilaa ensi keväälle. Jos menee
pieleen taloudellisesti, niin se tuli olemaan ensimmäinen ja viimeinen
isompi rypistys tässä maassa. Näyttelytila tulisi olemaan edullinen,
mutta ensin pitää selvitä valitsijoiden seulasta.

Suurimmat kulut tulisivat laadukkaista yhtenäisistä kehystyksistä ja
kaikesta muusta, kuten ripustukseen ja avajaisiin liittyvästä.
Lopultakin on otettava riskiä luottotietojen menetyksen uhallakin saada
näkyvyyttä taiteelleni myös fyysisen konkreettisesti, ja toivon
mukaan myyntiäkin, kun taiteeni alkaa olla riittävällä laadullisella
tasolla kaikessa omituisuudessaan.

Uskon kuitenkin pystyväni tarjoamaan esille paljon sellaistakin
piirustusta ja maalausta, joihin kokijakin saa tarttumapintaa
tarvitsemata tuntea itseään kummajaiseksi. Minusta on lopultakin aika
moneksi, ja aika näyttää, mitä vielä tuleman pitää.

Ti 12.6.2018 9.11 Tiedoksi vaan, että Circle Foundation for Arts'in
kevätjulkaisuun päässyt työ "Losing My Mind on Paper 7" on
myynnissä edulliseen 285 € hintaan. Onko liian kallista vai olenko
hinnoitellut itseni jo liian alas, ja tullut siten epäuskottavaksi?
Kyse on kuitenkin omalla tasollani olevasta klassikosta. Kuvaa en
tähän laita, piruuttani, koska en tee kaikkkea liian helpoksi
mahdolliselle ostajallekaan.

Voipi olla, että hinnat pompsahtelevat taas pian ylöspäin -
viimeistään sitten, kun taidettani on esillä gallerioissa, joko
ryhmä-tai yksityisnäyttely(/i)ssä. Voitte ostaa joko minulta suoraan
halvalla tai galleriasta kalliilla. Ja kun tarvittava määrä
näyttöjä gallerioissa annettu, niin alehintoja ei enää tarjoilla.
Minä nakkaan paskat myynnille, mutta minunkin pitää syödä. Hyvää
alkanutta kesää.

Ma 11.6.2018 14.37 Olo on ollut jossain määrin levoton, ja
keskittyminen toiminnan äärellä ollessa osin vaikeaa. Taidetta on
silti tehty, ja tullaan tekemään. Nyt on aika kuitenkin rauhoittua
pakonomaisesta tekemisestä,  ja antaa aikaa muullekin. 

Tavoitteet tämän vuoden osalta on tullut täytettyä määrän suhteen
erilaisista hankaluuksista huolimatta. Myös laadun suhteen on edetty
suunnitelmien mukaan, ja se on parantunut kaiken aikaa, alkaen jo olla
monilta osin sellaista kuin pitääkin. Parannettavaa toki on vielä,
mutta siitä, että pidetään kiirettä ja tehdään varastoon
loputtomasti tavaraa ei ole apua, kun oma kiirehtiminen ei nopeuta muita
asioita, joista esimerkkinä ihan vallitsevat trendit, muoti ym, joiden
ulkopuolella tullenen aina olemaan.

Suomessa, ainakin ja etenkin, myös järjestettyjen (mielellään
jurytettyjen) yksityisnäyttelyiden määrä määrittelee arvoa
taiteilijana. Meikäläinen ei nyt ole vaan valmis työntämään rahaa
sinnekään suuntaan vielä, olkoonkin että keräilijät mielummin
ostaisivat galleristilta taidetta. (Suunnitelmat muuttuivat päivässä,
12.6. huomio)

Jatkan edelleen markkinointityötä kansainvälisillä sivustoilla, ja
osin täällä, ja osallistun mahdollisuuksien mukaan erilaisiin
kilpailuihin, vaikkeivat työni niin katsojaystävällisiä kaikilta
osin olekaan.

Omaperäisyys ja jäljittelemättömyys (muita, mestareitakaan
matkimattomuus) ovat - paitsi rasite - kuitenkin myös valttikorttejani,
joilla muista erottaudutaan, ja joita en aio hukata, vaan jatkan
pitkälti valitsemallani tiellä kehittäen näitä pääasiallisia
tyylejäni eteenpäin värillisinä riippumatta, mikä milloinkin muotia
on. jotkut taidettani tutkailleet ovat kyllä huomanneet, että
tyylillisissä seikoissa riittää jo nykyiselläänkin vaihtoehtoa, ja
toki on myös kehittämisen ja parantamisen varaa.

Koskapa en voi vaikuttaa ulkoa päin tuleviin asioihin, edes talouteeni,
enkä kiirehtiä niitä asioita eteenpäin, niin mitäpä tässä
kiirehtimään muutenkaan. Asiat etenevät ja tapahtuvat omalla
painollaan, johon meikäläisen tekemiset ovat sivuseikka. Hyvyys tai
huonous nekin ovat sivuseikkoja. Mediaseksikkyys ratkaisee, ja sitähän
minä en tule koskaan olemaan... haha...

 

 

Ma 4.6.2018 20.30.  Muutama päivä sitten käsi vaikutti olevan sen
verran huonossa kunnossa, että piirtäminenkin oli vaakalaudalla. Nyt
on taas kuntouduttu siinä määrin, että ajattelin kokeilla
pystyisikö sitä maalaamaan peräti. Voihan se olla, ettei kykene
montaa minuuttia kerrallaan ainakaan telineen äärellä, mutta
katsotaan nyt tuleeko siitä mitään vai pitääkö löytää parempia
asentoja, joissa kättä ei tarvitse pitää ylhäällä, kun tuon
akryylin kanssa tomimisen olisi hyvä olla nopeaa ja ehkä osin
aggressiivistakin, vaikka jotain toimintasuunnitelmaa olisikin.

Lähtökohtana on kuitenkin jatkaa siitä, mihin on jääty eli siellä
esittävämmän ja puhtaamman abstraktin taiteen puolella menemättä
kuitenkaan liikaa varsinaisen perinteisen abstraktin ekspressionismin
puolelle, vaikka abstrakti ja ekspressionismi (konkreettisemmin
ekspressionistinen, toivottavasti myös ekspressiivinen) ne tärkeimmät
kaksi avainsanaa tulevatkin olemaan.

Suomeksi tämä tarkoittaa aiempien kaltaisia maalauksia, joissa
esittävyyttä lisätään ja samoin sisällöllinen merkityksellisyys
saa lisää painoarvoa, vähintäänkin konkreettisesti tunteen
tulkkina. Tavoitteena on pidemmällä tähtäimellä myös pienentää
siveltimien kokoja (ja parantaa laatuja) ja suurentaa kankaita.

To 31.5.2018 22.41 Kiitokset taas vierailijoille suuresta
kävijämäärästä, vaikka näyttääkin, että taidepuolesta
kiinnostuneet kävijät ovat suurelta osin ulkomaalaisia, ja suomalaiset
kävijät ehkä haluaisivat mielummin tutkiskella toisessa osiossa
olevia sanallisia pökäleitäni. Kiitokset silti.

Ke 30.5.2018 1.43 Tavallaan juhlin tänään tietämättä, että jopa
olisi aihetta siihen, ja uskalsin jopa olla aika hyvällä tuulella.
Työ tuottaa tulosta? Vaikkakin seinään, kaverin nenän sijaan,
aikanaan hajoitettu kämmensyrjä ja eri syistä johtunut murtunut ranne
saivat itsenikin pitkään uskomaan ettei kannata yrittää. Lisäksi en
ole koulukiusattu enkä homo, mutta siltikin erilaiset jatkuvat ongelmat
pitävät meikäläisen erillään absoluuttisesta huipusta jatkuvasti
sen 10-20 vuotta. Miksi jatkaa? Kun tavoite karkaa edellä, mitä
teenkin, vaikka elän ajassa ja paikassa, ja näen mahdollisuudet, ja
silti teen ajasta ja paikasta riippumatonta tai siitä sivussa olevaa
omaa juttuani.

Esimerkkinä ajalle ominaisista itsestään selvyyksistä, lähetin
seuran tiedottajalle 2-3 vuotta sitten sähköpostia (vastausta
saamatta) someaktiivisuuden lisäämiseksi, tai ylipäätään ryhmän
perustamiseksi - ei sillä että siellä minua ja kommenttejani 
kaivattaisiin, ja sitten lopulta hiljan face-ryhmä perustettiin jonkun
toimesta.

Tällaisten juttujen näkemiseen ei tarvita kaukolaseja tai minuakaan,
vaan voisi ajatella, että ryhmän menestys olisi yksilöiden etu ja
päinvastoin. Minä olen ikuisesti se häirikkö ja puliukko, vaikka
sitten muita ajatellakseni kehittelisin jotain. Kokeilin raittiina
oloakin, mutta lopetin sen kun olin edelleen se sama puliukko muille,
olkoonkin että olen laskuni maksanut ajallaan toistakymmentä vuotta.

Tämä panee ajattelemaan, että tällainen köyhä ihminen nyt vaan
näyttäytyy ihmisille, tuntemattomillekin (etenkin?) puliukkona niin
kauan, kunnes on varaa laittaa uutena ostettua merkkivaatetta päälle,
ja ehä luopua toiveesta säilyttää omat hampaat ottamalla kruunut ja
siirtyä tekareihin, jotka ehkä saisi yhteiskunnan piikkiin.

Olen tuolla jossain kertonut, kuinka hukkasin aikaa kymmenen vuotta.
Sellaiseen ei enää varaa tai ainakaan aikaa...,,, mutta missä
määrin hukkasin kymmenen vuotta vai miten se meni? Kaikella on
tarkoituksensa vai onko?

Tällaisia ajatuksia pitkän päivän illan jälkeisen yön aluksi.
Seuraavaksi jotain muuta, vähemmän itseriittoista koskapa alan uskoa,
että olen hullumpi kuin mitä luulette, ja sehän ei olisi
järkevää.

Su 27.5.2018 21.45 Lisäilty muutamia tänään tehtyjä hirvityksiä.
Monikin on varmaan kypsähtänyt meikäläisen piirustuksiin, ja joku
ehkä näkisi jo mielummin jotain maalauspuolta väliin. Aloittelen
varmaan pian maalailemaankin sen verran, mitä jäätyneestä
olkapäästä kuntoutuessa pystyy. Olen oikeastaan jo pitkän aikaa
mielenkiinnolla odotellut akryyleihin tarttumista ja mitä tuleman
pitää. Piirtäminen  on ollut valmistautumista siihen. Väliin
rajoitteeksi tuli vain erilaisia odottamattomia vaivoja, jotka ovat
olleet suunnitelmien hidasteena.

Ke 23.5.2018 18.21 Lisätty Birthday Pictures -otsikon alle kaikki
tänään tehdyt piirustukset mitään sensuroimatta. Maratonin aikana
syntyi viitisen kymmentä vaihtelevan_laatuista kuvaa - toki
enimmäkseen kehnoja, mutta joukkoon mahtuu muutama asiallinenkin
pikapiirustus. Tänään oli sen verran levoton olotila, ettei
hyödyttänyt yrittää mitään vaativampaa. Tämä päivä meni monien
muiden tapaan harjoittelun piikkiin.



(Sarjasta "Birthday Serie.")

Ti 22.5.2018 22.50 Päivittäinen kävijämäärä on ollut tässä
kuussa suurimmillaan vuosiin, mutta vielä sopivan alhainen, joten
toimenpiteisiin ei ole tarvetta vähentämisen tai kasvattamisen
suhteen. Tarjoan sitä samaa, mitä ennenkin: vaihtelevaa laatua
juurikaan mitään poistamatta tai mitään uutta lisäämättä. Toki
uutta tekstiä tulee, mutta vanhalla formaatilla eli kerron jotain
kertomatta lopulta mitään. Taiteen laatu parantunee edelleen, vaikken
eilisen  kaltaisiin helppoihin ratkaisuihin palanne kovin usein.
Tilauksesta ehkä, mutta vain rahapulassa, joka ehkä tosin muutenkin
helpottumassa kuukauden, parin kuluttua?



Tarkoitin helpolla tätä. Jotain, mistä voi kenenkään
ihmettelemättä tykätä. Tästä pitäminen ei tee sinusta hullua tai
muuten vaan omituista, tai ehkä pöhköä, vaan hyvinkin normaalin.
Mikä ihana sana (tuo viimeinen). Ymmärrättekö?

Kiitokset kävijöille. Tervetuloa taas ihmettelemään ja ehkä jopa
hieman viihtymään, vaikka kyse on taiteesta, eikä viihteestä.

Ma 21.5.2018 20.35 Lisätty muutama osin realistisemmin esittävämpi,
kuitenkin vielä nopeasti tehty piirustus. Tuo pisteiden naputtelu on
tavallaan kyllä terapeuttista, mutta kuva tulee esiin niin hitaasti,
että homma muuttuu tylsäksi. Toki alta tunnin per piirustus, mutta
tällaiselle enemmän määrään kuin laatuun tässä vaiheessa vielä
panostavalle se on paljon. Niihin tuleviin mestariteoksiin tullenee
menemään meikäläisenkin työtahdilla ja hypernopeudella päiviä.

Ma 21.5.2018 0.09 Katsastin Circlen aiempia  julkaisuja, ja täytyy
sanoa, että siellä on  huippuluokan tekijöitä omaperäisyydessään
ja osaamisessaan, joten kovaan seuraan ollaan pääsemässä
lähiaikoina. Arvostan tämän kunnian korkeimmalle tähänastisessa
taiteellisessa elämässäni ja oikeastaan muutenkin. Se on ollut kovan
työn takana ja olen saanut nyt lopulta  hyväksyntää
kansainvälisten asiantuntijoiden taholta äärimmäisen taitavassa
porukassa. Ehkä se lopulta on niin, että työ tulee tekijäänsä
kiittämään.

Su 20.5.2018 0.12 Oli kymmenen vuoden jakso, jolloin sanottiin: "Mene
töihin, mene kouluun, tee jotain." Sama, kuin jos sanottaisiin
koomapotilaalle, "herää" tai halvaantuneelle, "nouse." Ja sitten, kun
nämä sen tekisivät, sekään ei kelpaisi. Sokean pitäisi nähdä
seinän läpi, kuuron kuulla naapurilähiöön. Kun herää koomasta,
näkee, kuulee, aistii  ja tekee enemmän kuin koskaan, se ei ole
tarpeeksi, vaan edelleen sanotaan, että mene kouluun tai töihin, niin
kuin niissä nyt onni ja autuus olisi. Tietoa ja taitoa on
riittävästi, joten kouluja ei tarvita, ja työhön tarvitaan
työnantaja, joka uskoo että noita on riittävästi. Mitä tehdä?

La 19.5.2018 22.48 Jack London kirjoitti aikanaan jotain, ettei se
kuuluisuus sinänsä, vaan matka, tie sinne - kuuluisaksi tulemisen
prosessi. Niin, juu, minä en kestäisi kuuluisuutta, siksi tavoittelen
vain mainetta, kunniaa, ja mammonaa. Matka eteenpäin on ollut, ja tulee
olemaan kivinen, kun yrittää kaikin keinoin välttää tulemasta
samalla liian tunnetuksi, vahingossakaan,  sellaiseksi jolle
irvaillaan, ja jota tervehditään kadulla tuntemattomomien toimesta. Te
ette uskokaan, kuinka vaikeaa minun on näytellä näinkin tavallista,
miltä nyt vaikutan, siksipä minusta on kivempi olla jatkuvasti
matkalla saapumatta koskaan päämäärään. (Ei koske lyhyitäkään
fyysisiä matkoja).

Pe 18.5.2018 23.08 Tilanne näyttää hieman valoisammalta. Aktiivisuus
eri puolilla ja esimerkiksi tagituksessa (avainsanat) alkaa tuottaa
hyvää näkyvyyttä etenkin piirustusten suhteen, jotka ilmeisesti ovat
selvittäneet jo tässä vaiheessa laadunvalvontaa siinä määrin
läpi, että alan kelvata vertailussa muihin tekijöihin samoissa
ismeissä.

Tulevaisuudessa laatu parantunee edelleen. Toivottavasti pystyn myös
jatkamaan omalla muita, mestareitakaan, matkimattomalla linjalla.
Tuskinpa tämä myynnissä tulee näkymään pitkään aikaan, mutta
katsotaan nyt, jos suomalaiset ostajat joskus heräävät. Heillä, kun
olisi ehkä mahdollisuutta nähdä livenäkin töitäni tarvitsematta
pikkukuvien perusteella tehdä päätöksiä..., mutta Suomessa tulen
aina olemaan taidekouluja käymätön tekijä.

Siksi pyrin mahdollisuuksien mukaan  (rahavarat) tarttumaan tarjouksiin
lähettää taidemessuille ja vastaaville fyysisiä töitä. Ja onhan se
sekin tosiasia hyväksyttävä, että liikun aika kummallisessa
kuvamaailmassa, jolle ei edelleenkään kansallisromatiikkaa ihailevassa
Suomessa ole tilaa... eli jatkan hyväksynnän hakemista sieltä, missä
minun kaltaiselleni  saattaisi tilausta olla.

Ti 15.5.2018 2.24 Mitäpä tässä. Huhtasaaren plagiointisyytösten
keskellä päätin kirjoittaa pari sanaa asiaan kantaa ottamatta.
Tällä sivustolla kirjoitettu teksti tulee lähes yksin omaan omasta
pääkopastani, josta olen ylpeä, olkoonkin että joku voisi sanoa,
että sen kyllä huomaa. Jos suoria lainauksia on, niin ne ovat
merkattuna tai ovat muuten tahattomia lipsahduksia.

Olen varovainen kopiontien ja latausten suhteen muutenkin, joten tällä
sivustolla kaikki kuvamateriaali on mainoksia, joita en ole ostanut
pois, lukuun ottamatta omaa tuotantoa. Aineiston hyvyydestä ja
huonoudesta voidaan olla montaa mieltä.

Palautteen vähyydestä johtuen  joudun kehittämään tekemistäni
niin kuvien kuin tekstin suhteen arvailujen ja vaihtelevien mielialojen
mukaan saamatta koskaan vastausta, mitä harvalukuinen kävijäkunta
haluaa lukea tai katsoa vaiko ylipäätään mitään, vai onko se
arvaamattomuus juuri se pointti - se, etten itsekään tiedä, mitä
seuraavaksi tapahtuu eli se, että odotetaan jotain tapahtuvaksi,
vaikkei ole luvattu mitään ihmeellistä olevan heti huomenna tarjolla?
Vain samaa harmaata värikkyyttä tai värikästä harmautta?

Akku loppui... nyt jatkuu...

En näe itse mitään mieltä edes yrittää lähteä kehittelemään
vakavasti otettavaa proosaa, vaan pysyn suosiolla maallikkofilosifoinnin
ja pakinan alueella, jota kirjanikin enemmän on, mutta toivon mukaan
harkitummin kuin täällä esitellyt sanan kalistelut. Tarkoituksena
parhaimmillaan tuottaa jotain hupia, jos ei muille, niin itselleni.
Kuvat ovat sitten toinen juttu.

Sitähän tämä on. Täytettä tylsistymiseen, kun ollaan oikean
tekemisen ääreltä eli taiteesta poissa.

Jatkui, juu, mutta sanottava tuli jo kirjoitettua. Kunhan kulutin aikaa
- mukamas hyödyllisesti.

Ma 14.5.2018 21.41 Viety testimielessä markkerpiirustuksia eteenpäin.
En nyt vielä tiedä, olenko innostunut jatkamaan kokeiluja, kun tuo
menee värittämiseksi, ja pidän itse enemmän viivoista ja
varsinaisesta piirtämisestä. Tämä nyt oletuksena siitä, mitä kansa
haluaa. Yleisö haluaa selkeästi näyttävämpää? Kärsivällisyys on
koetuksella, ja siksipä laadussa on vielä parannettavaa. Toki myös
käsi on vasta kuntoutumassa ja välinepuolella on ongelmia, kuten
aina,  kun rahavarat ovat olemattomat.

Pe 11.5. 2018 13.32 Olen osallistunut muutaman kerran eri
taideportaalien kisoihin, vaikken valmis vielä olekaan, enkä koskaan
sellaiseksi tule. On hyvä saada palautetta oikeilta asiantuntijoilta,
jotka eivät suomalaisen instituutioiden sisältä, sen sijaan että
tulkitsisi omaa taidettaan muiden olemattomien tykkäysten perusteella
tai että hyvyys ja huonous menisi muun kaltaisten huutoäänestysten
perusteella.

Tästä lisää sitten joskus, mutta nyt tuli ensimmäinen pieneksi
palkinnontapaiseksi laskettava saavutus, joka on merkki siitä, että
ulkomailla tulos ratkaisee, ei käydyt opinahjot. Eli se ratkaisee,
mitä teet, aikaan saannokset, ei se, mitä olet, tai mihin sinut on
lokeroitu. Noni. Täytyy mennä. Palaillaan.

Ke 9.5.2018 0.01 Ostin viimeisillä tilillä olleilla rahoillani Teemu
Mäen e-kirjan, Maalarin silmin. Teksti esimerkkikuvineen on
mielenkiintoista, suurelta osin itsellenikin samaistuttavaa ja tuttua,
olkoonkin että olen monessa suhteen täysin erilainen - useimpiin
ajatuksiin saa hyvin tarttumapintaa. Kirja tarjoaa hyvää pohdintaa
ehkä liiankin kanssa ja ehkä tarpeettoman tiukassa paketissa, mutta
juurikin siksi sillä on niin paljon annettavaa. Siinä, missä
meikäläinen yksinkertaistaa ja pelkistää tekstin  pilalle, jopa
vajaaksi ja sekavaksi, Mäki on johdonmukainen kerronnassaan. Teos on
varsin tukeva paketti, jossa taiteenystävälle on iloa useammaksi
kerraksi, vaikkei kaikkia valmiita selityksiä lukisikaan,vaan
jättäisi kysymysmerkin oman tulkinnan perään. Mäen taide on
sellaista, että siitä joko pitää tai sitä inhoaa. Kuulun itse hyvin
suuressa määrin ensimmäiseen joukkoon, vaikka joskus maalauksen
sisällön kokemus on vaikea hahmottaa, koska tavaraa on  maalauksissa
runsaslukuisesti, ja olen itse monessakin suhteen minimalisti, joka
abstrahoi, ja näkee pelkistettyjä kokonaisuuksia. Juuri siksi paljon
sisältöä tarjoavat kohteet ovat minulle mukavia seikkailuja - ehkä
muillekin. Tämä ei ollut maksettu mainos. Tutustukaa.

Ma 7.5.2018 Olen ollut väliin äkäinen kuin itse perkele. Enkä aina
siedä itsekään itseäni sellaisena. Usein tähän on syynä, se että
on erehtynyt kuuntelemaan Orpon ja kumppaneiden koottuja selityksiä
toimiensa puolustuksena ja muka oikeutuksena.

Kiitokset kaikille tuttaville, jotka ovat sietäneet meikäläistä
kanveesin laittamatta. Kavereitahan minulla ei enää ole. Ei ole varaa
sellaisiin. Muut kaltaiseni vuosikausia  köyhyydessä eläneet, joita
kavereiksi ja ystäviksi saattoi kutsua, makaavat haudassa tai ovat
tuhkattuna uurnalehdossa.

Minä menen eteenpäin vittuilusta huolimatta, luovuttamatta, kunnes ei
enää pysty, kykene tai vaan jaksa. Osaamisesta homma ei kiinni ole.
Minä uskon pystyväni kehittämään tekemistäni edelleen ja sen
olevan riittävää jo vuoden kuluessa, vaikka käsi on vasta
kuntoutumassa.

Selailin eilen Artmajeurin sivustoa niillä omimpien genrejen alueilla,
ja totesin että oma materiaali on riittävää kummemmin muihin
vertailematta. Toki siellä se absoluuttinen huippu loistaa
poissaolollaan. Ne omat vahvat alueet löytyvät sieltä
piirustusosastolta. Tein hakuja drawing- expressionist, surreal,
abstract, olisin voinut tehdä lisäksi hakua ismeissä spiritual(ity),
minimal ym.

Totesin, että pystyn tuottamaan aika omaperäistä materiaalia
suhteellisen "rajattomasti", menemättä liikaa alatyylisiin
kannanottoihin. Laatu tulee kaikin puolin kasvamaan, jos mahdollisuuksia
megalomaanisesti tavoitella parempaa vain riittää edes jossain
määrin.

Ke 23.4.2018 0.18 Luin ensimmäistä kertaa syksyllä pääosin
kirjoitusvirheiden takia korjatun kirjan painoksen  ja mielestäni se
olisi ansainnut taiteesta kiinnostuneiden keskuudessa edes vähän
kiinnostuneisuutta. Taidepiireistä ei niin väliä, koska niin hyvää
kirjaa instituutioiden ulkopuolella olevan on mahdotonta kirjoittaa,
että Taidekirja(ko) olisi parempanakaan heille kelvannut.

...mutta siis., mielestäni, vaikka näkökanta omakohtainen onkin,
kirja on niin hyvä että voin suositella sitä kuriositeettina - outona
tapauksena kaikille taiteesta kiinnostuneille, jopa muillekin, vaikkette
minua taiteilijana pitäisikään. Myös kuvavalinnat ovat mielestäni
melko osuvia ja tukevat tarinaa. Turhaa täytesanastoa ei juuri  ole ja
kirja on kirjoitettu pääosin oikeasti suomenkielellä (ilman
oikolukijoitakaan). Se on tekstiltään, sanostoltaan sujuva ja
yhteneväinen. Tyylillisesti ytimekkyys on avainasemassa.

Tekele kokonaisuudessaan on harkitumpi ja hiotumpi kuin esimerkiksi
täällä luettavana olevat hetkelliset välähdykset. Seuraavat
"kirjalliset" tuotokset jätän suosiolla pöytälaatikkoon tai
tietokoneen muistiin, sillä jos tämä ei saanut lukijoita, niin eivät
tulisi tulevatkaan kirjat saamaan, ei sillä etteikö laatu riittäisi 
- en vain ole valmis julkisuustemppuihin, vaan uskon, että lukijoita
tulee sitten aikanaan. (Korjailtu hieman 28.4.2018.18.51)

Mielelläni olisin ajatellut, että Suomessa olisi mahdollista nousta
työttömästä itsensä taiteella elättäväksi ja työllistäväksi
ihmiseksi, mutta Ossi Nyman oli se poikkeus, joka vei ainoan paikan
tällä vuosikymmenellä. Onnea hänelle. Harvoin ostan kotimaista tai
muutakaan kirjallisuutta uutena, mutta nyt päätin osallistua
suomalaisen kulttuurin  tukemiseen pienellä summalla hankkimalla
Nymanin romaanin lukemisiksi. Minä yritän uudelleen sitten 
-20-luvulla, ja pysyttelen siihen asti rikkaruohona valmistellen
tulevien aikojen yleisöä. Bb. (Korjauksia 28.4.2018 19.09)

Laitetaan tähän loppuun vielä tarjousta. Jokaiselle
Taidekirja(ko)-kirjan ostaneelle kirjan hinnan verran alennusta
vähintään 100 € -hintaisesta taideostoksesta. Tarjous on
kertaluonteinen. Toki kopio kuitista tai muuta vastaavaa todistetta. 

Ma 21.4..2018 11.40 Tein perinteiset testit googlessa niin kuvahaulla
kuin normaalillakin. Toki minulla oli enemmän näkyvyyttä kuin
ansaitsin, mutta nyt olen ilmeisesti suututtanut ko. hakukoneyhtiön
parametrit kunnolla, kun näkyvyys omalta koneelta tehdyssä haussa
kehnonpuoleinen. Olen kuullut, että vääränlaisesta politiikasta
puhuminen vaikuttaa usein niin, että google vaientaa  sinut
hiljaiseksi, ihan varmuuden varalta. Tästä oli artikkelikin jossain.
Googlettakaa, niin ehkä se jostain löytyy. Älkää turhaan
yrittäkö. Hukkaatte aikaa.

Kaikki isot yhtiöt ovat politiikan suurimpia vaikuttajia. Sitä
terävintä kärkeä, joka päättää jopa politiikan peruslinjaukset.
Näyttää ainakin, ettei vasemmistolaisille ajatuksille ole sijaa.
Vasemmisto on kirosana päättävälle eliitille. Olkoonkin, että
sieltä ne suurimmat totuudet tulevat, myös yrityselämää koskien.
Minä pidän itseäni yritteliäänä ihmisenä, joka laulaa sen 
virsiä, joka tuo metvurstia leivän päälle. Kun minulle joskus
lopulta tarjotaan työtä, jonka voin vastaanottaa, niin se
toivottavasti on sen verta haasteellista, ettei ruikutukselle aikaa
jää.

 

Ma 21.4.10.02 Käytin ehkä tunnin aikaa sillä mahdollisesti
suosituimmalla (uudella) taidesivustolla, joka androidille tehty ja voi
kuinka minä tylsistyin. Täydellistä, pinnallista, muovista,
kaupallista ja yllätyksetöntä pääosin tietokoneella tehtyä
perusviihdekuvastoa, joka ehkä kuvastaa liian hyvin tätä päivää,
johon en kuulu taiteeni puolesta, jos muutenkaan.

Onneksi on vielä niitäkin sivustoja, jossa perinteisempiä keinoja
kunnioittaviakin tekijöitä on, olkoonkin että sielläkin alkaa se
täydellisyys näkyä liiallisena laskelmointina ja riskien
välttelynä. Todella omaperäinen ja jotenkin ehkä kömpelönkin
uniikki perinteinen taide alkaa olla katoavaa luonnonvaraa. Kaiken
tulisi menestyäkseen olla loppun asti suunniteltua ja viimesteltyä.

No. Minä en mennyt muodin mukana, vaan lähinnä omaa tietäni läpi
-80 ja -90-luvun, joten mennään jatkossakin. En aio mukautua
trendeihin, enkä pyydä ketään mukautumaan pitämään minunkaan
tekemisistäni. Maailma on tuolla ja täällä, minä se pieni
erivärinen piste, juuri nyt tässä sohvalla.

Jos pidän erilaisista jutuista sekä kokijana että tekijänä, niin
sillä on pärjättävä, ja otettava kohderyhmäksi se oikeasti
itsenäisesti ajatteleva ja omaperäinen prosentti, josta ehkä taas
prosentin verran on potentiaalista yleisöä, ja ajateltava että olen
vielä sen lisäksi 99 %:sesti väärässä. Mitäpä tästä jää, sen
saatte tuumata itse. Arvelisin itse, että tämän jäljelle jääneen
osuuden "nälkä", osin tirkistelynhalukin on jo tyydytetty, joten
joudun kehittelemään uudentyyppisiä erikoisempia ihmeellisyyksiä
ihan vaan haasteena.

Ne tietyt positiivisesti yllättävät, sattumanvaraisetkin virheet,
toki ohjaillusti, tulevat olemaan jatkossakin olennainen osa taidettani,
niin kuvan kuin sanan puolella. En jaksa nyt jakaa kappaleisiin taaskaan
tuota joten tällä mennään.

 

Ti 10.4.2018 23.03 Näyttää siltä, että kiirehtiessäni
ylimielisesti ja kusipäisesti kohti jotain omassa mielessäni suurta
taiteessa rikoin piirustus- ja maalauskäteni ehkä osin
peruuttamattomastikin yrittäessäni voittaa aikaa. Saattaapi olla,
että jos aion tavoitteellisesti jatkaa taiteen tekemistä, ainoaksi
vaihtoehdoksi jää kirjoituspuoli.

En aio pysähtyä itkemään menettyjä mahdollisuuksia, vaan yritän
keksiä vaihtoehtoista suunnitelmaa, mutta nyt katellaan lääkärille
aikaa jonnekin tulevaisuuteen. Muilta osin kaikki jatkuu samaan malliin
kuin ennenkin, mutta nyt ehkä hieman viisastuneempana ja
rajoittuneenmpana, ehkä osin rajat myöntäneenä, niitä enää
pyrkimättä ylittämään.

La 7.4.2018 14.11 Juu. Taide saa jäädä vähäksi aikaa käytännön
tasolla. Ajoin äsken parran, ja oikeasta kädestä on nyt kadonnut
siinä määrin voimat, ettei meinannut jaksaa kättä lepuuttamatta
tästä selviytyä eli pitää hiljalleen alkaa katsastella
lääkärille aikoja. Ei tässä nyt oikein joutaisi lääkärillä
käydä, kun on muita suunnitelmia.

To 5.4.2018 14.29 Olen tässä ollut, en varsinaisesti kipeänä, mutta
sen verran heikkona jokusen viikon, ettei tavoitteellisempi tekeminen
ole tullut kyseeseen. Aika ajoin  tullut päivän, parin ajan
yritettyä jotain, mutta on se tunnustettava, ettei oikean käden
olkapää tai hauis tai muutkaan lihakset toimi riittävällä tavalla
muuta kuin jossain luonnostelutyyppisessä aktiviteetissa. Hommaa
jatketaan sitten, kun psyyke ja kroppa antaa myöten.

Katsastan tässä ehkä jokusen näyttelyn ja etsin vielä hetken jotain
kevyttä toimistotyötä, kunnes jään lomalle työnhaustakin vähäksi
aikaa, aktiivimallin leikkurista huolimatta. Tyhjän saa
pyytämättäkin. Millekään tyhjänpäiväisille kursseille en aio
mennä. Niiden merkitys ja arvo työnhaussa on tullut selväksi. Samoin
en ole kuntoutuksen tarpeessa, joten en aio mennä pajoille
askartelemaan. Ajankäyttöongelmia ei ole, vain sen rahoittaminen on
ikuisuuskysymys, josta ei pääse. Ja tilannehan on mennyt vaikeammaksi
vuosi vuodelta.

Ilmaista  hupia on ainostaan seurata, miten soten käy. Tosin sen
lopputulos voi viedä taas jokusen kolikon meikäläisenkin kukkarosta,
sillä selvää on että toimivan järjestelmän romuttaminen sen
kehittämisen sijaan tulee tuomaan isoa laskua Helsingin ja Uudenmaan
lisäksi maakunnille ja sitä kautta valtiolle. Niin, että hyvää
kevättä vaan.

To 29.3.2018 0.07 Kaikessahan on lopultakin  kyse PR:stä (public
relationsships=julkiset suhteet, tuo ihan meikäläisen kääntämänä)
lastentarhasta lähtien. Tuo markkinoinnin avainjuttu
lähtökohtaisesti, josta kaikki lähtee tai johon kaikki kaatuu.

Some-aikana tuo tarkoittaa positiivisuutta tyyliin tykkää minusta,
niin minä tykkään sinusta..., mutta jos "rehellisyys" ei anna myöten
tykätä kaikesta hyvästäkään tai positiivisestakaan sonnasta,
puhumattakaan siitä kaupallisemmasta tyrkytyksestä, niin jääköön
tykkäämiskaupat useimmiten meikäläisen osalta tekemättä. Olisi
kivempi melkein pitää jostain (esim. päivityksestä) ilman, että
"julkaisijan, taiteilijan, luojan" tai muiden, yleensä kenenkään,
ennen kuin tilikausi on ohi, olisi pakko tai oikeus (tarpeen) saada
tietoon lukemia, jotka vaikuttavat myös muihin potentiaalisiin
"asiakkaisiin" ja tekijöihin. Silloin ihmisten olisi tehtävä
päätöksiä ilman vaikutteita, ehkä jopa vailla sosiaalisia paineita,
ainoastaan konkreettistempien kannanottojen perusteella, joksi
tämänkin tekstin voisi hät'hätää laskea, ja johon esimerkiksi
hipsteriys perustuu (pois minusta).

No. Nyt joku tuttu tai vähemmän sellainen miettii, että siellä se
taas ryypiskelee pyöritellen kummallisia ajatuskulkujaan. Vastaan,
että en juuri nyt, mutta eilen otin pari juomaa tulevien leikkausten
(aktiivimalli) epäkunniaksi. Päätin samalla huilata työnhausta
ainakin ensi maanantaihin. Työnteko ei ole ongelma, vaan siitä
asennevammaisten haastattelijoiden siivilästä selviytyminen. En kyllä
helpota yhtään omaa haastateltavan penkillä oloani näillä
jutuillani. 

Suomennetaan vielä tuo asennevamma. Minähän olen vain köyhä,
huonosti koulutettu, työtä vieroksuva, ajan taaksejättämä,
osaamaton, kaljamahainen, keski-ikäinen, huumorintajuton ja helvetin
ruma mies. Mitä vielä? Keksikää itse loput? Kai teillä
mielikuvitusta on, jos ei todellisuudesta tietoa olekaan?

Ke 28.3.2018 Voimat tavoitella mitään "nerokkaammin" tai
täydellisemmin ainakaan mitään omaperäistä alkavat
kadota motivaation puutteeseen? Siltä tuntuu ainakin. Käden
täydellinen toiminta on poissa, enkä usko sen enää johtuvan jokunen
päivä käden päällä nukutusta yöstä, joka pilasi parin päivän
tekeleet viikko sitten.

Kyse on vain siitä, että kun motivaatio ei ole tarpeeksi vahva
aivoissa, niin se ei sieltä juonnu käteenkään. Tässäkö on
luovuttamisen merkkejä? Minkä suhteen? Turhauttavat työhaastattelut
eivät anna toivoa paremmasta ja ehkä helpommastakin metvurstista
leivän päälle.

Miksi motivaation pitäisi mihinkään kadota, kun taide ja sen
tekeminen on parasta osaamistani ja tietämystäni, mitä tulen koskaan
saavuttamaan? Ehkä siksi, että mieleen on hiipimässä epäilys, ettei
se koskaan tulee riittämään? Taas tuo kuuluisa riittämättömyyden
tunne, josta ei pääse koskaan - ainakaan, jos vertailee omia
tekemisiä "oman alan" tunnustettuihin parhaisiin. Se panee miettimään
jotain ihan muuta, mutta siitä joskus toiste lisää. Nyt mennään
näillä pelimerkeillä, ja katsotaan loput kortit myöhemmin.

Pe 23.3.2018 17.49 Kiitokset tähdistä -  olkoonkin, että ne vievät
keskiarvoa alaspäin ;) En aio itse antaa täysiä korottaakseni sitä,
kuten vastaavat sivustot arvattavasti harrastavat - paitsi tämähän on
ihan omanlaisensa paikka, joten kaikkia turha yrittääkään
miellyttää. Eipä tämän kummempia. Hyvää viikonloppua.

To 8.3.2018 21.46 Mitäpä tässä. Muistaakseni osaan aika lahjakkaasti
laiskotellakin, joten taidan olla vähän aikaa tekemättä mitään,
kun on nuo päivät omien kirjoittamattomien tavoitteiden jahtaamisessa
ovat käyneet tarpeettoman pitkiksi, ja homma alkaa konkretisoitua
kropassa eli suomeksi sanottuna olo alkaa olla kuumeinen. 

Maanantaiksi kerätään asennetta etukäteen toivottomaan tehtävään
eli työhakuun kilpailemaan haastatteluun 11 muun hakijan kanssa.
Kolmekymmentä vuotta sitten olisin lähtenyt luottavaisesti isompienkin
hakijamäärien joukkoon, mutta tilanne on mitä on: ei ole merkitystä,
miten ehkä työt hoitaisit - nyt on kysymys työnhakutaidoista ja
siitä millainen tyyppi oletettavasti olet sekä siitä miten osaat
kaunistella asiat - ne ikävätkin - omaksi eduksesi.

Juu. Toistaiseksi en pakota itseäni tekemään koko valveillaoloaikaa
tulevaisuuteen katsovia asioita, vaan pakotan itseni pitämään
lomaakin välillä - katsomaan vaikka jonkun leffan tai lukemaan kirjan
, joka ei liity taiteeseen millään tavoin, vaan vie hetkeksi pois
siitä.

Satunnaisille itsensä naisiksi tunteville hyvää Naisten päivän
loppuiltaa. Ilman teitä ihmiskunnan historia olisi pysähtynyt
Aatamiin!!! :-) 

Ke 28.2.2018 8.52 Katsoin äsken, että mikä liputuspäivä on
tänään meneillään, Kalevalan päivä. Sen verran minäkin väliin
googlettelen triviaalitietoa. Samalla huomasin, että suositeltavien
liputuspäivien joukkoon on noussut itsenikin allekirjoittaman
vetoomuksen mukaisesti Helene Schjerfbeckin ja suomalaisen kuvataiteen
päivä, jota vietetään 10.7. Aika näyttää, millaiseksi
liputuskäytäntö muodostuu. Toki yksi lipunnosto enemmän sille, kuka
tai ken siitä missäkin huolehtii, mutta kyllä Schjerfbeck
tunnetuimpana suomalaisena taiteilijana ja suomalainen kuvataide
yleensäkin sen ansaitsee, siinä missä nyt vaikkapa Eino Leino.

Kiitoksia kaikille edelleen suurista kävijämääristä, vaikkakin olen
jättänyt enimmän vasemmistolaispropagandan kirjoittamisen
Uuninpankkopojan tehtäväksi. No. Ei sentään, koskapa, minä olen
tullut jälkijunassa, enkä ole vasemmistolaisuuden, vaan järjen,
moraalin ja reiluuden jäljillä, ja mielelläni osallistuisin kertomaan
jonkun miljonäärin hyväntahtoisuudesta, mutta ne varhaiset
kirjoitukset kamelista ja neulansilmästä ovat ehkä enemmän totta
kuin uskallamme myöntää, niin kuin moni muukin asia siinä kirjassa,
vaikka oletamme että kyse on pelkästä uskosta. Siellä on kuitenkin
tiettyä oikeudenmukaisuuden ja oman toiminnan perustaa, mutta
moralisoimatta paras, koska en itsekään avaa kyseistä kirjaa kovin
tiuhaan eli lähes koskaan.

Nyt muiden asioiden pariin.

Ma 26.2.2018 18.48 Laitan tähän pari esimerkkiä piirustuksista
otetuista kuvista, joilla tahdon tähdentää, että yleensä aidossa
piirustuksessa tai maalauksessa värit ovat  syvempiä
ja  kirkkaampia kuin ainakaan keinovalossa otetussa
käsittelemättömässä kuvassa.



Keinovalossa kännyllä. (Eilen).

 



Luonnon valo. (Tänään kännyllä). Tässä lopputulos näyttää
suunnilleen siltä kuin pitääkin, kun tarkoituksena on esittää
kyseinen maalaus/piirustus luonnonmukaisena käsittelemättä kuvaa,
ainakaan paremmaksi. 

Aion jatkossa mahdollisuuksien mukaan (aika, välineet yms)panostaa
siihen,että valokuvat näyttäytyisivät edes lähes luonnonmukaisina
verrattuna siihen mikä kohteena on. Turha meikäläisen on, ainakaan
turhan lattealla kuvalla, antaa liian huonoa vaikutelmaa objektista.

 

Sama pätee alla olevaan. Paperit ovat pääsääntöisesti valkoisia,
ja mustakin tulee eri tavalla esiin oikeassa valaistuksessa.

 

 



(Lisätty kuva, ihan muuten vaan, ajan kuluksi, kun en nyt ala
kirjoittamaankaan mitään 180223 16.10).

Ti 20.2.2018 22.58 Eipä siitä mihinkään pääse, että
tietyntyyppiset työt elikkä esimerkiksi nuo markkerit vaativat
tarkkuudessaan enemmän eli piirustuspöydän kunnon alustoineen, jotta
ne saa huipputasolle. Nyt työstetään ideoita ja harjoitellaan
toistaiseksi, koskapa sohvalla tehden huonoilla akryyli-ja muiden
värien pilaamilla alustoilla eli ihan pahvipohjien päällä piirtäen
ei saa tuettua kättä riittävästi, jotta saa koko käden liikkeen
varmuuden kämmensyrjineen ja sormineen hyödynnettyä niin kuin
pitäisi, jotta saa varmaa viivaa ilman apuvälineitä, ja minähän
inhoan viivottimia ja muita vastaavia, ellei työ luonne ihan
välttämäti sellaisisia vaadi, ja yleensä jos sen tekee, niin silloin
on aika siirtyä puuhailemaan toisenlaisten taideteosten pariin.

Ryhdyn katsastelemaan, missä sopivaa välineistöä työskentelyn
kehittämiseen on, ja katsastan syksyllä, josko veronpalautuksista
olisi jäämässä jotain hankintoihin. Sitähän tämä vuodesta
toiseen, kuukaudesta toiseen on, että pystyisi jollain tavoin
mahdollistamaan työskentelyn ja sitä kautta taiteen kehittämisen
jonnekin niin riittävälle tasolle, ettei sitä enää sitten voi
sivuuttaa, ja sillä alkaisi tulla toimeen.

Taitaa taas pari kuukautta edellisten jälkeen olla optikkokäynnin
paikka. Sen verran alkaa mennä vaikeaksi taas näkeminen. 

Näyttää siltä, että edelliskuussa rikkoutuneet kävijäennätykset
menevät taas uusiksi. Ehkä olen ollut hyvässä ja pahassa tyrkky (tai
pilkkikansa ollut liikkeellä - tuo meni parille harvalle ja valitulle)
tai sitten laajemmin aloitettu näkyvyyden haku on tuottanut tulosta.

Toki menestys on vielä vaisua: Circlen Artist of the year - kisassa
sadan palkitun ulkopuolella, mutta toki honorable mention, joka sekin
tuota toki-sanaa käyttääkseni ihan siedettävä tulos, kun olen
alkanut huomata poikkeavani kansainvälisistäkin trendeistä,
pikemminkin ehkä omaksi haitakseni.

Toki tietynlainen ekspressionismi näyttäisi olleen pinnalla jo hyvän
aikaa, mutta se on sellaista pinnallista ja nättiä, kaunista kuvaa
ilman naturalistista raadollisuutta, joka minulle jossain määrin
ominaista. Nyt öitä. Pizza on valmista. En tarkasta
kirjoitusvirheitä. Korjaan taas sitten vuoden kuluttua suurimman osan
kerralla, kun sain tuon wordin hankittua.

Ke 14.2. 23.22 Taiteen parissa tänäänkin. Tänä vuonna tahti on
kiihtynyt entisestäänkin. Markkereita noin 250 ja värillisiäkin nyt
+50. Onko minun syntini, että olen nopea, ja jos se kuuluu muutenkin
olennaisena osana asiaan. Tekemistä pitää alkaa hillitä jo senkin
takia, että se alkaa ylittää (eli on tehnyt sen jo) pienimuotoisen
tekemisen rajat. 

Ärsytys nousee jatkuvasti pintaan, kun resurssit eivät riitä
mihinkään halvoillakaan välineillä, eikä uskalla edes ajatella
missä ne rajat olisivat, jos taloudellisia rajoitteita ei olisi.
Tokikin on kysymys tuottamattomasta taiteellisesta toiminnasta, mutta
jos vertaisi tätä yritystaloudelliseen ajatteluun, niin miten
toimintaa voi kehittää ilman pääomia, ja tuloja. 

Pitää yrittää kehittää keskinkertaista huonommilla välineillä
näkyvää hyvää tulosta, kuvien muodossa pääsemättä
tavoitteeliselle tasolle, kun on kiire ja ihan kaikki (eli aika ja raha,
ehkä muukin tuki) on täysin liian  rajallista, jopa olematonta.
Tänä vuonna on ehkä mennyt keskimäärin +10 h/vrk, ainakin jos
kaikki promootioon käytetty aika lasketaan, siis 70 vko ilma mitään
tuloa tästä harrastuksesta. Onko se merkki huonoudestani vai vain
siitä, että olen epäkaupallisen taiteen äärellä?  Ilman
tällaisia kysymyksen asetteluja ja niihin itsekseen positiivisesti
vastailuja tässä olisi nopeasti hukassa, vailla minkäänlaisia
tavoitteita elämässä.

Eipä siinä mitään. Tänään kirjoittamattoman päiväkiintiön
täytettyäni olin muiden terveempien ja epäterveempien puuhien
äärellä. Oikeutetusti tai en. Mihin köyhällä tai työttömällä
puolustelematta, selittelemättä aikaa on oikeutta käyttää? Nyt
näyttää, että sitä aikaa käytetään lähitulevaisuudessa ihan
peukaloiden pyörittelyyn ja maailman menon ihmettelyyn, kun muuta ei
voi. Siinä kai sitten kai kaikki ovat voittajia?

Tulee mieleen, miten nuoruuden kuvaamataidontunneilla pahimmillaan
sanottiin ainoina keinoina, miten kynää tai liitua tulee pidellä
kädessä. Ne olivat niitä radikaalimpia virheitä, koska taiteessa
pitää aina tehdä niin kuin hyvältä ja sopivimmalta tuntuu, mennä
tuloksen ehdoilla rikkoen sääntöjä. Jokaisella kokemus opettaa,
miten sitä hiiltä pidellä niin että saa haluamaansa jälkeä. Eri
asennot ja pitelyt sormien välissä sen mukaan mitä tehdään.

Suurpiirteiseen laajaan luonnosmaiseen työskentelyyn ja pikkutarkkaan
työskentelyyn kullakin lienee eri metodit, joita muille turha
tyrkyttää, kun ollaan alalla jossa sääntöjen rikkominen ja uusiksi
muokkaaminen erilaisena lopputuloksena on sitä taidetta vanhan
kopionnin sijaan, juurikin uuden luomista.

Siksi oikeastaan  palasin konkreettisemmin tehotyöskentelyyn
piirustuksen ja maalauksen puolelle valokuvauksen parista. Minulla on
vahva tunne , että tiedän mitä teen, kun valokuvauksen puolella etsin
hyväksyttäviä keinoja miellyttää mukamas omaperäisesti muita ollen
pelkästään itse hukassa ja muiden armoilla. Kunhan jotakin höpötin
unta odotellessa. Öitä. Saatan palata, jos uni karkaa liian kauas.

Ma 12.2. 22.39 Pari sanaa ikään kuin muistiinpanoksi itselleni.
Näissä näennäisesti esittävissä abstrakteissa päissä on
ongelmana rajaus, joka osin johtuu pienistä koo'ista. Pitäisi zoomata
aihe lähemmäs tai loitontaa sitä. Samoin pitäisi lisätä joku turha
yksittäinen, lyhytkin viiva viiva tai muuta vastaavaa, jotta tulisi
syvyyttä ja jotta aihe ei näyttäisi leijuvan tyhjän päällä, kun
en ole ottanut "kaulaa" tai muutakaan vastaavaa kuvaan useimmiten, ja
muutenkin kuvat rikkovat usein perinteisen sommittelun sääntöjä ja
ovat enemmän snapshotteja kuin harkittuja "muotokuvia."

Olkoonkin, että ne juuri ovat tarkoitettukin enemmän pikaisiksi
sarjatuleksi kuin harkituksi yksittäiseksi kuvaksi. Ju. Muutama
harkitumpi kuva pitänee tehdä radikaalein, mutta yleisesti
hyväksytyin rajauksin. Eletään kuvatulvan aikaa, jossa päätökset
kuvan hyvyydestä ja huonoudesta tehdään sekunneissa jäämättä
miettimään, ellei kuva heti sytytä. Silti pitäisi erottautua.
Hyvässä.

 

Ma 12.2. 22.52 No. Sen verran vielä, että on muutama poliitikko, jotka
pakottavat ehkä tarttumaan kynään, jos sellaiset sopivat omaa
näkemystä tukevat valokuvat löytyvät, joiden pohjalta voi alkaa
työstämään kuvantapaista. Tietyt Sipilän ja Niinistön
kuvaukselliset ilmeet ainakin ovat ainakin  mielessä monia muita
unohtamatta. Tarkoituksena ei kuitenkaan ole, tavoitteesta puhumattakaan
tehdä karikatyyristä kuvaa perinteisessä mielessä. Toki ne voidaan
osin tulla näkemään sellaisina, mutta jos ajatellaan Stenvallin
poliittisia maalauksia, niin mitä muuta ne ovat kuin väritettyjä
vitsejä. Sellaiseen en tule pyrkimään, vaan vaan pikemminkin sitä
välttelemään.

Ma 12.2. 21.24 Mikä saa jaksamaan taiteen tekemistä luottaen omaan
kummalliseen visioon, kun jälki ehkä näyttää äkkiseltään
tavalliselta muiden silmiin. Se agenda näyttää huonosti
perustellulta, mutta silti uskon pystyväni kehittämään sitä
edelleen ja itseäni siinä mukana rajattomasti vain pääoma
rajoitteena, ja  omanäköisenä mielestäni  perusjutuista eroavana,
mutta ehkä äkkiseltään tavanomaisena näyttäytyvien kuvien
tuotantona.

Se, tietynlainen asioiden tutkailu niin, että se pureutuu
säkenöivänä voimana ihon alle, tulee toivottavasti näkyviin joskus.
Jollain tavoin samoin kuin esim Soutine tai Kokosckha (en ala
selvitellä tuon oikeaa kirjoitusmuotoa) jne, niin että esittävä kuva
näyttäytyy minulle eräällä tavoin enempi henkisenä tai abstraktina
näkynä välttämättä vailla samankaltaista konkreettista
mielleyhtymää kuin ehkä esim Soutinen tapauksessa mädänneestä
härän ruhosta tai tarjottimelle asetetusta limaisesta pilantuneesta
kalasta tulee.

Periaatteessa on hyvä kyllä, jos pystyy jotain katsellessaan
haistamaan tai kuulemaan maalauksesta tai piirustuksesta konkreettisen
näkemisen ohella, mutta sekään nyt ei se itsetarkoitus ole. Se, mitä
tavoittelen on jotain itsetarkoituksellisuuksista riippumatonta hetken
tunnetta pienine vivahteineen. Se ei välttämäti ole kuvan teon hetken
näkemystä, vaan jotain automaattista ilman aikaa ja paikkaa tai
todellisuuttakaan.

Siksi juurikin peruskuvakin useimmin on lähempänä surrealismia kuin
realismia. Minun oikeassa elämmässäkään realismiin ei ole varaa. Ne
ovat naturalistisia päiviä tonnikalan ja teen voimalla eli pahempaa
kuin todellisuus itsessään on - usein, monelta mutta ei kaikilta osin
. Tietynlainen Bukowskimainen romantiikka kaikessa kurjuudessaan
pienillä voitonhetkillä hekumoiden on ajoittain tavoiteltavaa. 

Ma 12.2. 2018 21.12  Juu. Olen ehkä tarjonnut omaa perusjuttuani
täällä pitkän aikaa. Katson, että siinä on tarpeeksi erottuvuutta
muuhun normikamaan nähden, jos osaa oikein katsoa, ja sitähän minä
täällä teen eli yritän opettaa näkemään sitä päälle päin
tavallista erilaisena, erikoisena ja ihmeellisenä joka kertoo
vähällä paljon.

Sitten, kun aika tulee, niin esittelen sitä säkenöivää voimaa, joka
pureutuu ihon alle.  ;). Rajat eivät ole tulossa vastaan vielä lähes
tulkoonkaan edes tänä vuonna, paitsi mitä materiaalien kustannuksiin
tulee, sillä ne vievät minut köyhäintaloon ja velkavankeuteen, ja
ehkä pakottavat muiden harrastusten pariin ennen aikojaan... Mistä
tämä kummallinen usko, ehkä perusteeton, itseen ja oman tekemisen
eteenpäin viemiseen tulee, kun ympäriltä sataa pelkkää sontaa
päälle.

Sitä mielellään ajattelisi, että kun tarjotaan tiloja
kansainvälisiltä taidemessuilta, niin on muidenkin silmissä hyvä,
muttei siinä ole lopulta kysymys muuta kuin normaalista näyttelytilan
vuokrauksesta kalliiseen hintaan, johon minulla ei ole mahdollisuutta,
ja jos olisikin tilillä riittävästi plussaldoa, niin ei vielä
järkeä lähteä.

Olen jo nyt lähtenyt ainakin puoli vuotta kirjoittamatonta aikataulua
etuajassa myyntiportaaleihin, kun ei siellä ole vielä valmiutta
nähdä, sitä mitä tuleman pitää. Ei osata nähdä ennen kuin
tehdään  konkreettisesti aasta a ja ööstä ö. Maailmalla
näyttää taide olevan samoin kuin täällä pääasiassa siloiteltua
paskaa, ja siihen nähden minut on otettu siellä hyvin vastaan ilman,
että olen juurikaan liikahtanut kotisohvalta ;D Jos tässä ei olisi
pakko yrittää omaa persoonallista markkinointityötä harjoittaa, ihan
jotta joskus kymmenen vuoden päästä tulisi toimeen, niin jättäisin
sen homman suosiolla kuolipesälle. Öitä. :)



Losing My Mind on Paper 7, 2018

Päätin kuitenkin lisätä vielä yhden kuvan uusista tekeleistä. Nyt
öitä.

Ars Fennica. En ota kantaa. Varmaankin voittaja oli myös yleisön
suosikki, tällä kertaa. Itselläni aika neutraali suhde Kiasmassa
nähdyn perusteella voittajan töihin eli ihan täysin ne eivät
puhutelleet. Pitäisi tutkiskella lisää. Googlettakaa voittaja. Minä
näitä muista. Ei tarvitse. Ja kuitenkin tarvitsisi. 

La 10.2. Noni. Ensimmäiset värilliset kuvat räpelletty tälle
vuodelle. Aloittelin heti aamusta, mutta ensimmäiset kunnolliset
tulivat vasta palkinnoksi laitetun viinipullollisen jälkeen vähän
ennen puolta yötä, ehkä siksi kun työskentelin itselleni
epätyypillisten Lidlin ale-värien kanssa alkuun ja lopulta sain
aikaiseksi sitä parasta myös heikon välineen eli öljypastellin
kanssa yhdistämällä sitä muihin.

Tuo öljypastelli ei ole värinä otollisimpia meikäläiselle, ja
nytkin meni aikaa taas ymmärtäessä, että ne ovat juuri ne kaikkein
vaaleimmat sävyt, jotka tekevät sen kuvan. Näin iltamyöhään
ongelmaksi muodostui, ettei erottanut keinovalossa keltaisia valkoisesta
jne. Onneksi on oppinut pääosin puuhailemaan päivisin. Laittelen
sitten kuvia joskus, kunhan tulos paranee ensin. Ei mene montaa
päivää, jos huvittaa ja jaksaa olla toiminnan äärellä.

Niin juu. Olen nyt yhdistelemässä tuota pikaisen speed drawingin
juttua värilliseksi. Siinä tulee olemaan toivon mukaan erityyppisiä
ja eri tekniikoilla toteutettuja kuvia, joiden pohjana on hyvin nopea
piirustus. Ne vuoden päätyöt tullenevat olemaan akryyleja.
Maltillisempi toiminta maalausvaiheessa ei ole poissuljettua. Pääasia
on, että lopputulos on, sitä mitä pitää. Jos pitäisi jotain ismiä
sanoa, niin abstraktin, ekspressionismin, surrealismin ja minimalismin
yhdistelmää, jossa vapautta työskentelyssä annetaan automatismille
ja improvisaatiolle pienellä harkinnallakin, mutta saa nyt nähdä,
mitä sitä päätyy tekemään, jos ylipäätään tekee enää muuta
kuin markkereita ja hiiliä tänä vuonna.

To 8.2. 13.23 Oletteko kuulleet kenenkään kirjoittaneen kirjaa ilman
wordin oikeinkirjoituksen tarkistusta, synonyymisanastoa,
tekemättäkään ainoatakaan googlehakua, käyttämättä fyysistä
sanakirjaa tai muutakaan  lähdemateriaalia kuin omat muistiinpanot ja
huonosti toimivan muistinsa. Enpä usko, mutta minä tein sen koska en
ole kirjailija, eikä minusta sellaista tule. Taiteen nimissä voi
kuitenkin tehdä, mitä tahansa ja laittaa sen julkaistavaksi ilman
oikolukuja tai että kukaan sitä koskaan lukisi.

Seuraavaan yritykseen panostan enemmän kaikkine tykötarpeineen, joita
tulevat olemaan loputtomat lainaukset, sivistyssanat suomenkielen
kustannuksella, wordin synonyymisanostosta laajennettu sanavarasto aidon
sijaan jne.  Lopputulemana siis tulen tekemään taidekirjan, joka on
yhtä epäaito ja teennäinen kuin muutkin vastaavat. Otan samat
reseptit käyttöön kuin ns. asiantuntijoillakin on. Ei se mitään
muuta, koska taidekirjoille ei ole markkinoita Suomessa, mutta..., antaa
olla, palaillaan...

Ma 5.2.2018 19.25 Korjailtu pääosin kaikki alla oleva teksti
käymällä se läpi wordin kieliasun tarkistuksen kanssa.
Synonyymisanastoa en käyttänyt. Toki siellä vielä on runsaastikin
virheitä, koska 50 sivua tekstiä tuli tutkailtua läpi reilussa
tunnissa. Kuvat poistettiin, jotta käsittely kopiointeineen ja muineen
menisi oikein, joten kuvatekstit jäivät näkyviin sellaisenaan.

Ma 5.2.2018 12.11. Rahat käytetty lähes lyhentämättöminä
laskuihin, joten en raaskinut ostaa tänään kuin kaksi markkeria.
Luonnoskirja oli jo liian hintava, joten parempi paperi vähissä.
Piirrän ne, jäljellä olevat loppuun, jahka tässä vittuuntumisesta
johtuvasta levottomuudesta ja keskittymishäiriöistä toipuu sen
verran, että kykenee.

En tiedä menikö apurahojen hakuajatkin ohi - ei sillä, että minulla
mahdollisuutta sellaisiin, ja jos saisinkin niin se olisi muusta pois
eli yhtä tyhjän kanssa. Saat jotain, ja otetaan saman verran pois.
Selvittelet kelalle, turhaan, ettei se lisää perustoimeentuloa, kun
menee materiaaleihin, näyttelykustannuksiin ym. vapaa-ajalla
harrastettavaan taiteelliseen toimintaan, ja haen yhä työtä, jotta
tulisin toimeen.

Tässä, kun asuu osaketalossa vuokralaisena, niin vain harvoista
naapurien tervehdyksistä (käännetään katsetta vastaan tullessa tai
ei ainakaan oteta katsekontaktia, mutta lähes aina ei ainakaan
tervehditä) päätellen meikäläinen koetaan halveksittavana ja
alhaisena olentona, mahdollisesti loisena, joka ei tee eikä yritä
mitään, vaan elelee huolettomasti verorahoilla. Ei se ole mukavaa
kokea jatkuvaa syyllistämistä ihan joka taholta. Etenkin, kun pyrin
elelemään rauhallista elämää häiritsemättä muita, mitä nyt
täällä mieleni pahoitan, milloin mistäkin.

Enpä tunne yhtään ihmistä, joka vilpittömästi tukisi
meikäläistä siinä, mitä teen ja missä uskon pystyväni edelleen
kehittymään. Kukaan läheisimmistä ihmisistä elämässäni ei
vaivautunut ostamaan edes kirjaani, saati että ketään kiinnostaisi
lukea sitä.

Se on ja ei ole taidekirja. Se ei ole taidekirja perinteisten
määritelmien mukaan. Se laitettiin keskeneräisenä eteenpäin, kun ei
resursseja (edes ajallisia 12.2. huom) loputtomasti
meikäläiselläkään vaan ole.

Niin nyt oli minun vuoroni syyllistää, kaikkia niitä, joilta tukea ei
saa. Enkä tuossa nyt tarkoittanut rahallista tukea. Kyllä minä vielä
pystyn lainailemaan rahaa. Toki tiedän, että siinäkin ovat lopun ajat
käsillä. Sitten pitää keksiä jotain muuta.

Tähän asti, olen edennyt rauhallisesti, mutta nykymaailmassa pitää
töniä niitä heikompia nurin päästäkseen johonkin tai joksikin.
Minä voisin aloittaa tekopyhistä pikkuporvareista, jotka luulevat
olevansa jotain, olematta parempia kuin kukaan muukaan, se kadulla
lanttia kerjäävä pummi mukaan lukien. Ugh. Olen puhunut. Elikkä
päivän terapiaistunnon suorittanut. Voitte hypätä takaisin
Salkkareiden pariin.

12.59 Pakko lisätä pari asiaa. En minä kunnioitusta kaipaa tai
ansaitsekaan, ja ilman hyväksyntääkin pärjään, mutta hyvin usein
silloin, kun siellä seinän takana katsellaan viihdettä, minä
täällä touhuilen olemattomasta sosioekonomisesta statuksestani
huolimatta tulevaisuuteen katsovia asioita uskaltamatta miettiä, että
se kaikki on lopulta turhaa. Ja juurikin tuo olematon sosiaalinen asema
on esteenä työnkin saannissa. Köyhyys on köyhälle 24/7 silloinkin
kun hetkellisesti on rahaa.

Su 4.2.2018 12.31 Kuluttelin aikaa ennen pilkkipelin äärelle menoa.
Tein taas yhden kuvitteellisen kalan.

 

Pe 2.2.2018 14.25 Tokikin on nyt myönnettävä, että tarkempi
työskentely, piirtely markkereilla menee mahdottomaksi luonnoskirjaan,
joten kunnon taso tai piirustuspöytä lisättävä loputtomalle
ostoslistalle. Nämä ns. harkitummatkin ovat edelleen puhtaita
improvisaatioita, joissa sitä suunnitelmallisuutta harrastetaan työn
edetessä. Voisin myös ottaa käyttöön erikokoisia, jopa
värisiäkin, markkereita. Samoin saattaisin miettiä vähän paremmin,
mitä ollaan tekemässä. Siinä jotain., millä tuota paremmaksi saa
aikas kevyesti. Muilta osin otan vastaan parannusehdotuksia. Teen jotain
maalauspuoltakin sitten joskus taas, kun koen tarpeekseni kosiskella
yleisöä itseni huvittamisen sijaan.

 

Ma 29.1.2017 14.16 Kiitos jo etukäteen tammikuun runsaslukuisesta
kävijämäärästä. Saattaa olla, että jopa joulukuun ennätykset
menevät rikki. Se on merkki siitä, että kaipa tälläkin sivustolla
on tarkoituksensa - ehkä joillekin muillekin pieni osa jotain
konkreettista kurkistusta johonkin, joka on suuri osa elämääni - toki
valikoiden, ja valikoiduin sanoin kerrottuna. Lyhyesti, sillä vaikka
vaikuttaa, ettei mitään tapahdu, toimintaa ja ajatusta on enemmän
kuin tässä ehtii käsitellä, ja reilummin kuin koskaan ennen. 

Muistelen joitakin omia kirjoituksiani menneestä: "Laiskuus otti voiton
alkoholismista." tai "Menin baariin kahville viimeisillä kolikoillani,
mutta päädyin istumaan aamuyöhön ja heräsin tuntemattomasta
osoitteesta eri puolella kaupunkia." Nuo nyt eivät sanasta sanaan,
mutta lopultakin baareihin ei ole aikaa eikä rahaa. Se on ajan hukkaa,
vaikken absolutisti olekaan - päinvastoin. Nyt on kuitenkin tarve
kiriä noita hukattuja vuosia, eikä ole varaa tuhlata aikaa -
olkoonkin, että jokainen aktiivinen hetki vie rahaa paperina,
fiksatiiveina, markkereina ynnä muuna, puhumattakaan niistä menoista,
joita maalausprosessin tuloksena syntyy sitten, kun sitä aloittelen.
(Korjattu 2.2. pari ajatusvirhettä, jotka eivät ehtineet oikeanlaisina
näytölle asti).

Minun ongelmani taiteessa, sen näyttäytymisessä muille, on etten pyri
täydellisyyteen. Viivat ovat usein tarkoituksellisen röpelöisiä,
kumia ei käytetä, ei luonnostella, eikä virheviivoja vältellä, vaan
tehdään enimmäkseen mutu-tuntumalla usein aggressiivisesti ja
nopeasti, jolloin kuvan ja viivojen rytmi on aika lailla mielialan
sanelema. Mutta hyvälläkin tuulella, melkein iloisena tai ainakin
tyytyväisenä valmis "työ" voi näyttää "ahdistavalta."  Siinä on
kai sitä jotain terapian korviketta, kun en sellaisissa käy. Minähän
olen toivoton tapaus. Toisinaan taustalla oleva musiikki rytmittyy
kuvaan samoin kuin joskus teeveen päällä ollessa meneillään oleva
ohjelma luo unimaailman.

Niinpä kuvani usein ovat automatistisia, ja näen ne yhtä paljon
surrealistisina kuin ekspressionistisina tai abstrakteina tai näiden ja
muiden ismien sekoituksena. Oikeastaan genreen rajaaminen on turhaa,
koska teen kaikkea muuta paitsi selkeästi realistista tai
hyperrealistista. Monet kuvat ovat psykologisesti tulkittuna lähellä
naturalismia sen rujommalla puolella.

Periaatteessa ihmisten luulisi tottuneen kaikenlaiseen, hyvinkin
outoihin asioihin, mutta silti vaikuttaa, että näitä pitää
esitellä vielä pitkään ennen kuin muut näkevät sen hyvän, mitä
minä niissä näen, parhaimmillaan outona kauneutenakin.

Noniin. Pääsitte puoleksi tunniksi tämänhetkisen pääni sisään.
Palailen taas ja kirjoitan, mitä sitten sillä hetkellä pään
sisällä tapahtuukaan, siis jos siellä mitään silloin on -
toimintaa.

Pe 26.1.2018. 10.03 Lopultakin ensimmäinen reaktio
kopio-oikeusmerkinnöistä tuli palautteena "sivun arvostelun"
keskiarvon pompahtaessa alaspäin, ensimmäistä kertaa aikoihin siihen
suuntaan aikoihin... Mutta ei voi mitään, jos aion kaupata printtejä
aitojen mukana, niin en voi tarjota enää ilmaista mahdollisuutta
kuvien latailuun ilman merkintöjä. Tavoite olisi kuitenkin joskus
kustantaa tällä hommalla edes materiaalit ja näyttely- ja promokulut
yms., jos nyt ei elantoa saisikaan. Kokeilepa itse kustantaa
työttömyyskorvauksella 200 € /kk menoerät muiden laskujen lisäksi.
Instituutio suojelee omiaan, ja meikäläisen turha lähteä hakemaan
apurahoja, etenkin kun taiteen kentän mielestä akatemiaa tai
taideteollista käymättömän tekijän taide ei voi olla hyvää. 

Ma 22.1.2018 22.00 Olen tehnyt tänä vuonna joitakin osin hieman
harkitumpia improvisaatioita jossain määrin kontrolloidusti
hitaammalla tahdilla ja pienemmällä energialla, mutta kuten
lopputuloksista näkyy, täydellisyys ei ole tavoitteena, sillä siitä
puuttuu luonnetta ja näin ollen se on tylsää.

Voisi jopa sanoa, että piirustukseni ovat "etsi viisi
virhettä"-tyylisiä, ja huomaakin äkkiä löytävänsä tuplasti sen.
Suuri osa "töistä" on jopa rakennettu sattumanvaraisten viivojen
varaan, joissa virheviivat jäävät näkyviin siinä missä muutkin. Se
on usein perusidea, kun en kumia (pyyhe-) käytä lähes koskaan, ja
milläpä noita markkereita kumittelet.

Lyijykynää en käytä niiden luonnostelussa, koska en sitä juurikaan
harrasta muuta kuin maalauksia varten suunnittelutyötä tehdessä.
Lähes kaikki piirustukset ovat ”oikeita" piirustuksia - onpa
töhryyn käytetty aikaa kymmenen tuntia tai minuutti.

 

"Finland Past Times Memorial” (22.1.2018)

To 18.1. 1.33 Noniin. Ensimmäisiin uusiin kuviin laitettu tekstiä
pilaamaan ne. Jatkossa tarkoitus ei ole noin räikeästi digitaalista
esitystä pilata, vaan estää printtaus isossa koossa tiedoston
pienellä resoluutiolla jota aikaisemmatkin pääosin ovat. Uudet kuvat
löytyvät kategoriasta B&W charcoal and marker tai jotain vastaavaa.
Jonkun mielestä kuvien lataus on pikkujuttu, ja niin se olisi minunkin
mielestäni, jos määrät pysyttelisivät sadoissa tai edes muutamissa
tuhansissa. Tässä harjoitetaan nyt sitä paljon puhuttua
aktiivisuutta, jolla yritetään saada vaikkapa nyt alkuun muutama euro
sen nollan sijaan. Mukavaa viikonloppua.

To 11.1 1.41 No. Niin. Kuviin tulee leima tai jotain muuta
tulevaisuudessa. 

Tuosta kansainvälisyyteen painottumisesta pari sanaa. Toki olen hieman
suuruudenhullu yhä edelleen ja tiedän, että monilla osa-alueilla on
paljonkin parannettavaa, mutta minä en pelkästään usko, vaan tiedän
pystyväni kehittymään, eikä niillä vauvan askelilla, vaan ihan
kunnon harppauksin, kunhan motivaatio pysyy korkealla ja aikaa
"työskentelyyn" jää riittävästi. Tuo yksi sana oli pakko laittaa
lainausmerkkeihin, jottei työnhaku katkeaisi, kuten hetkeksi kävi
viime vuonna, kun TE-toimisto katsoi minun työllistäneen itseni.

Ei taide ole mikään superihmisten laji, kuten jotkut luulevat.
Tarvitaan jonkun verran lahjoja, ja niin hemmetisti luovuutta ja
toimintaa, ja rahaa, jotta voi täydellä teholla toteuttaa itseään.
Tietynlaisesta positiivisesta hulluudesta ei ole haittaa, kunhan pystyy
pöpilät välttämään, sillä siellä ihminen mömmötetään
toimintakyvyttömäksi hamaan tulevaisuuteen.

Kyllä. Suomalaisen taiteen kentän ulkopuolelta tulevan tekijän
täytyy olla aika pimahtanut, jos elättelee toiveita elää taiteella
suomessa vailla niitten pienten piirien hyväksyntää. Siksipä tämä
netti onkin oiva keksintö: voin lähettää kuvaa, minne vain
välittämättä mitä minusta täällä ajatellaan. Suomalaisille
taiteilijoille on perinteisesti ominaista monenlainen avuttomuus
taiteisiin liittymättömissä asioissa, kuten tietotekniikassa. Minä
en anna sen rajoittaa itseäni, vaan teen minkä voin, vaikken
osaisikaan.

Ti 9.1.2018 1.04 Puhuin tuolla jossain alempana, että kukapa nyt
haluaisi Sipilän tai Halla-Ahon kuvan seinälleen. Niin. Eivät nämä
meikäläisen kuvatkaan ehkä monen silmiin ole sen nätimpiä, mutta
ehkä niiden näennäiseen rumuuteen on piilotettu jotain kaunista,
mutta se on niin syvällä siellä jossain, että se aukenee vain
minulle. Asiaa voi lähestyä tutkailemalla saksalaisten
ekspressionistien piirustuksia ja grafiikkaa. En lähde puhumaan
kyvystä tai oikeasta tai väärästä tavasta nähdä ja kokea, vaan
yhdestä tavasta tulkita, jonka "ymmärtämisessä" sadan vuoden
takainen taide saattaisi olla apuna. Paha sanoa, kun en itsekään
ymmärrä, miksi jotain on pakko tehdä, niin kuin minä teen, kun olisi
helpompi lykätä kauniita värejä vierekkäin ja päällekkäin
miellyttääkseen ihmisiä. Maalata prinssejä rupikonnien sijaan,
alastomia naisia täydellisine vartaloineen, vääristeltyjen torsojen
sijaan.

Ma 8.1.2018 22.33 Lisätty kuitenkin takaisin pari linkkiä. Osa
poistettuja töitä esittelevistä kuvista löytyy niiden takaa.

Ma 8.1.2018 20.02 Poistin kuitenkin saman tien muualla myynnissä olevia
töitä, jotten riko tämänhetkisiä sopimuksia kopio-oikeuksista,
jotka osin jaettu. Valitan. Muilta osin ja muualla olen toiminut ennen
ehtojen hyväksyntää. Yritän päivittää tänne lisää
"kopiovapaata" materiaalia.

Ma 8.1.2018 19.42 Poistettu pari taideportaalien linkkiä
sopimusteknisistä syistä, varmuuden vuoksi. Saattaa olla, että joudun
poistamaan jokusen kuvankin..., ;) Niiltä osin, kun myynnissä
muualla. 

Ma 1.1.2018 1.27 No niin. Se oli siinä se vuosi. Vielä on katto pään
päällä ja seinät ympärillä. Sähkölaskun maksu on vain pari
päivää myöhässä, joten jääkaapissa on valo ja musiikki tahdittaa
tekemisiä. Vuoden päätteeksi vein testimielessä pariin
taideportaaliin joitakin töitä tarjolle. Tämä tapahtui omaa
kirjoittamatonta aikataulua aikaisemmin. Tarkoitus oli odotella vielä
materiaalin laadun paranemista ja ideoiden kehittymistä, kypsymistä,
mutta nyt odotellaan mitä tapahtuu vai tapahtuuko yhtään mitään.
joka tapauksessa kuluja ei ensi alkuun synny, ja sitten jos alkaa kauppa
käydä, niin syntyköön menoakin. Kilpailu maailmalla on kovaa, mutta
tarpeen tullen voin laittaa tyrkylle sellaisiakin töitä, jotka
erottuvat suurestakin massasta.

La 30.12.2017 0.20 Niin juu. Se pointti unohtui suomentaa. Se, etten
konkreettisesti maalaa tai piirrä niitä valtapuolueiden poliitikkoja
näköisinä tai muutenkaan, ei tarkoita, etteikö heidän aiheuttamansa
tuska ja hätä näkyisi piirustuksissani ja maalauksissanikin, jos
niitä osaatte katsoa, vaikken varsinaisesti mikään maailman tuskan
tulkki olekaan. Lähtökohtaisesti maalaan ja piirrän kuitenkin asiat
niin monitulkintaisesti ja samalla simppelisti, että ne toivottavasti
jollain kieroutuneella tapaa näyttäytyvät parhaimmillaan kauniina.

Niin juu. Kiitokset myös runsaslukuisimmasta kävijäkuukaudesta
vuosiin. Lähes 3000 kävijää joulukuussa. Jos tuosta määrästä
olisi puoletkin suomalaisia, niin rupeaisin miettimään enempi
sanomisiani, etten putkahtelisi esiin epämääräisissä yhteyksissä
esimerkiksi google-haussa, mutta testit aika ajoin suorittaneeni olen
edelleenkin siellä perustallaajien joukossa turvallisesti, mikä on
tarkoituskin. Jos jotain tarpeetonta tai asiatonta muutosta tapahtuu,
niin pikku hiljaiselo muuttaa asiat entiselleen.

Kannattaa itse kunkin tehdä nettihaku itsestään aika ajoin, jotta
tietää, mitä ja missä on meneillään ja mistä syystä. Ja aiheesta
vai aiheetta. Syyttä vai suotta. Minä olen itsestäni pitänyt
meteliä, onneksi ei muut (minusta) :-) ja minä harvoin tagitan nimiä
tänne - omaanikaan.

Tiedättekö te mitä te netissä teette. Kaikki suuret yhtiöt
Facebookista Googleen muita unohtamatta tietävät jokaisen liikkeenne,
jokaista klikkausta myöten, netissä pelkän ip:n avulla. Olemalla
käyttäjänä läpinäkyvä, tietää, mitä vahinkoja pahimmillaan voi
tapahtua.

Pe 29.12.2017 23.22 Niin mitäkö noissa pikaisissa piirustuksissa on.
Tuo kysymys oli alustus. Niistä puuttuvat ne viivat jotka tekisivät
niistä kokonaisen piirustuksen. Ehkäpä juuri se, että epäolennainen
on jätetty pois, tuo esiin sen mikä on tärkeintä tai ainakin
olennaisinta. Hetken ja sen tunteen, mitä kokee tai mielessä pyörii,
vaikkei välttämättä koekaan, mutta se silti pakertuu esiin.

Ehkä minä teen ne tarvittavat pohjat (epäolennaiset pääaiheen
taustalle) ensi vuonna, jotta niistä tulee, senkin lisäksi mitä ne
ovat, myös nättejä, ja kankaalle. Olisiko siinä tavoitetta ensi
vuodelle, että teen rumasta nättiä, jopa parhaimmillaan kaunista.
Piirrän pensselillä maalaukseksi jättämättä mitään pois ja
myöskään mitään lisäämättä. Tehdään pultsarista
pörssimeklari ja pääministeristä enkeli, joka haluaa kaikkien
parasta yhteiskuntaluokasta huolimatta. Juu. Ei Intiassakaan
virallisesti ole kastijärjestelmää ole ollut sitten Gandhin. Juu. Ei
meikäläisen kuvissa politiikkaa varsinaisesti ole. Kuka nyt haluaisi
laittaa Sipilän tai Halla-Ahon kuvan seinälleen? Ne minun kuvat nyt
muuten eivät istu ”perussuomalaisen" mieleen ainakaan visuaalisesti
sellaisena kuin pitäisi, muodin ja muotin mukaan.

To 21.12.2017 20.12 Yes, I believe in God. It might be it is not your
God, but I believe everything is written anyway forward. I am believing
too, that it is I possibility to change everything in my life if it it
is meaned so. Anyway, that is why I say, "fuck you" for everybody, who
says I can't because if it is written, I do what I want, whatever
happens, even if it is written so. You are voyeuristic as much as I, so
that is the reason why you are reading me. Don't doom me, because you
have no right for that.

Merry Christmas and happy new year 2018! :-) 

Ke 20.12.2017 15.53 Tuottelias vuosi alkaa olla takana, olkoonkin että
suurin osa tuotoksista on kuvallisen päiväkirjan tapaista
luonnosmaista nopeaa piirustusta. Ensi vuotta en ala suunnitella sen
kummemmin, kun mitään mahdollisuutta suunnitella ei ole. Aikamoinen
läjä lehtiöitä ja muuta paperia, ja osin kankaitakin kului tänä
vuonna, väreistä, fiksatiivista ja muusta puhumattakaan (kymmeniä
purkkeja fiksatiivia 9 € per kpl pienenä esimerkkinä).  Se, mitä
ensi vuosi tuo tullessaan jää nähtäväksi. Usko omaan kummalliseen
tekemiseen ja sen kehittämiseen on kuitenkin kova, ja omissa jutuissani
luovuus ja tekninen taso kestää vertailua tässä maassa, osin
ulkopuolellakin. Näin uskon, ja sen pohjalta rakennetaan entistä
parempaa. Hyvää joulua ja onnellista uutta vuotta (niillekin, joilla
ei tänä vuonna onneen ollut varaa) 2018!!!

La 16.12.2017 15.13 Juu. Koskapa olen siirtynyt markkinoimaan töitäni
ulkomaille, ne kiinnostavimmat uudet ajatukset löytyvät
englanninkielisestä osiosta. Tämä tiedoksi niille harvoille
suomalaisille vierailleni, joita taide oikeasti kiinnostaa.

Muilta osin rutisen ja valitan maailman menosta, jos siltä tuntuu
Negatiivi-Pera -otsikon alla, mutta nyt ei vain jaksa. Keskityn
taidepuoleen niin kauan kuin voimia riittää.

Pe 8.12.2017 15.16 Viime kuukausina on ollut liikaa ideoita taiteen
tekemisen suhteen, niinpä olen enimmäkseen tyytynyt tekemään nopeita
improvisaatioita. Niilläkin on suurempaa tarkoitusta kuin päällepäin
äkkiseltään näyttäisi. Niistä on tarkoitusta koostaa isoa
installaatiota johonkin kaukaisuudessa olevaan näyttelyyn. Kun niitä
on kertynyt +250, niin sinne joukkoon mahtuu oikeinkin hyviä, joista
niitä parhaimpia sitten valitaan.

Nyt kuitenkin luulen, että irrottaudun taiteesta viikonlopun ajaksi,
vaikkei oikein mahdollista lähteä mihinkään -  edes kauppaan. Liika
on kuitenkin liikaa, silloinkin kun ei olla pikkutarkan täydellisyyteen
pyrkivän taiteen äärellä.

Ehkä alan naputella tekstiä vanhan materiaalin pohjalta ihan vaihtelun
vuoksi. 

No. Eipä tässä muuta. Hyvää viikonloppua niille muutamalle
satunnaiselle suomalaiselle kävijälle.

To 7.12.2017 17.07 Minkä lahjan sitä voisi antaa 100-vuotiaalle
Suomelle? Jos tajuaisi kupsahtaa tuhlailemasta verorahoja? No.
Huomaisikohan sitä edes kukaan? Lopultakaan en tunne huonoa omaatuntoa
nostaessani minimaaliset kelatuet, koskapa ne ovat yhdessä muidenkin
kanssa kolikoita verrattuna yritystukien massiivisiin virtoihin, jotka
valuvat omistajien taskuihin miljoonina. Mistä luulette, että ne rahat
ovat peräisin? Kun verorahoja tuhlataan jakamalla sitä hyväosaisille,
se hyväksytään, mutta siltä ruokajonoissa seisoskelevalta otetaan
pois tai vähennetään milloin mitäkin, jonka tämä muutenkin
vapaaehtoisesti antaisi parempiosaisille ihan vain kuluttamalla sen
mitä on, ja usein sitäkin mitä ei ole.

Ke 6.12.2017 16.45 Suomi 100 vuotta. Onneksi olkoon vaan. Itseäni nyt
ei juurikaan huvita suuremmin juhlia, olkoonkin, että Suomella menee
suhteellisen hyvin, kuten myös valtaosalla suomalaisista, mutta kuulun
itse siihen valitettavan suureen osaan suomalaisia, jotka ovat
ajautuneet syystä tai syyttä tilanteeseen, jossa mahdollisuudet ovat
vähissä tai olemattomat. Jotkut ovat uransa työelämässä tehneet
ilman, että käteen on jäänyt mitään mainittavaa. Joidenkin
ihmisten menneisyys on rasitteena tulevaisuuden odotusten suhteen. Niin
itsellänikin, mutta jatkan omaa tekemistä kiihtyvällä tahdilla, niin
pitkään kuin on paikka, jossa voi tehdä tulevaisuuteen
katsovia asioita, ja jotain pientä tuloa, millä materiaaleja ja muuta
edes vähän pystyy kustantamaan.

Lopultakin asia vain on niin, ettei valkoiselle keski-ikäiselle
heteromiehelle ole sijaa nyky-Suomessa, ellei radikalisoidu
äärioikealle, johon en ole valmis. Toisaalta äärivasemmiston tai
vihreän aatteen puoleltakaan ei löydy ymmärrystä minun kaltaiselleni
dinosaurukselle - olkoonkin, että yritän elää tässä ajassa koko
ajan uutta etsien vielä suostumatta fossilisoitumaan jäänteeksi
entisiltä ajoilta. Käänteisestä rasismista huolimatta pyrin
eteenpäin ihan täällä Suomessa, koska olen liian vanha maatakaan
vaihtamaan. Ja harva asia lopultakaan muuttuisi vaihtamalla fyysistä
asujaimistoa muuhun kuin tuhkaksi tai mullaksi. Enkä usko, että olen
yksin ajatusteni kanssa, vaikka nämäkään kirjoitukset eivät
keskustelua synnytä suuntaan tai toiseenkaan.

Näiden muutamien "tauolla" tulleiden ajatusten myötä onnittelut
minunkin puolestani satavuotiaalle. Juhlitaan nyt, kun vielä muutamia
skoolausten ja kippistelyiden aiheita on. Jopa meillä köyhillä,
koskapa asiat voisivat meilläkin olla huonomminkin, ja niinhän ne
tulevat olemaankin. Kyllä hallitus eduskunnan myötävaikutuksella
siitä huolen pitää.... vai mitä itse luulette?

Sen verran vielä, että suurelle yleisölle suomalainen taide
näyttäytyy sellaisena kuin se oli yli 100 vuotta sitten, kun
Suomeakaan ei virallisesti vielä ollut - oli kansallisromanttinen
suomalaisuus, josta taiteessa ei tunnuta yli päästävän, vaikkei
nykyajan suomalaisilla taiteilijoilla ainakaan pitäisi
romantiikkaan varaa ollakaan.

Pe 1.12.2017 2.48 Laitetaan tännekin tietoa noista sertifikaateista.
Niillähän ei konkreettisesti nälkää pidetä poissa, mutta
näyttönä aktiivisuudesta kansainvälisellä rintamalla, ja ehkä jopa
jonkunlaisesta omaperäisyydestä ja taidostakin, jolla sen verran
erottauduttu edukseen, että niitä saatu on.

 

 

 

No. Koulutuksia, työkokemuksia kysellään, ja minä vastailen mitä
sattuu - todenmukaisesti kyllä, mutta numeroita mainitsematta, ja
siihenhän se tyssää, kun ei pyydetä mitään näytettäväksi, kun
en itse mitään pyytämättä näyttele. Nyt näytän nuo
kyselemättä, ja kerron samalla kenenkään edelleenkään kysymättä,
että viimeisimmässä taloushallinnon koulutuksessa ne huonoimmat
numerot olivat hyviä eli kakkosia, mutta juurikin siksi en mainostele,
kun näytöt antamatta ja kaikki eivät olleet kiitettäviäkään.
Kirjanpidossa hyvin asioiden hoitaminen ei riitä. Samoin tavoin, mutta
kuitenkin eri tavalla kuin kirjanpidossa (kuitenkin täydellisyyteen
pyrkimättä) pyrin olemaan erinomainen (tavoitteellisemmin) taiteessa.

Aika on ajanut siinä ohi, että välittäisinkään yrittää pitää
taloushallinnon osaamista ajan tasalla tai edes yrittää muistaa
oppimaani, mutta taiteessa pystyn kehittymään vielä parempaan kuin
koskaan ennen ja ottamaan mukaan uusia välineitä mahdollisuuksien
mukaan. Suurin rajoittava este on niin kuin muussakin tavoitteellisessa
toiminnassa se kapitaali eli lompakon täyte.

Mitä tuosta edellä mainitusta pitäisi päätellä: sitäkö, että
yritän taiteesta saaduilla todistuksilla markkinoida itseäni
kirjanpitäjäksi vaiko todistella epäkaupallisten piirrosten ja
maalauksien mahdollista arvoa vaiko omaa potentiaaliani taiteilijana?

Mitäpä muuta varten tämä sivusto on kuin markkinointia. Tapani
markkinoida näyttää vain olevan hieman kummallinen (jopa itselleni),
kun olen vasta viimeisen vuoden aikana alkanut hiljalleen päästä
asiaan, ja nyt otettu heti käyttöön jo väsytystaktiikka. No. Nyt
unten maille. Näitä höpinöitä kukaan lue, ja ehkä parempi niin.

To 30.11.2017 21.46 Lisäilin kuitenkin jo tänään jokusen kuvan,
joten en taida lisätä niitä kuvia nyt ihan heti tai mistä sitä
tietää, kun niitä tulee synnytettyä hyvällä tahdilla. Kyllä.
Tämä on tuotteliain vuosi sitten vuoden 2003, olkoonkin että väliin
on ollut pitkääkin taukoa tänä vuonna. Vauhti on ajoittain
alkukesästä lähtien ollut kovaa ja kiihtyvääkin väliin. Sinänsä
työn määrällä ei ole väliä, vaan sillä mitä on saanut
aikaiseksi, niin määrällisesti kuin laadullisesti. "Työn" edetessä
määrän kautta myös laatu paranee, ja niitä
kaupallista potentiaaliakin omaavia töitä alkaa nousta esiin.

 

"What about Me." pastel, 42x30 cm... Niin tämä ei ole vielä niitä
kaupallisia, mutta sinnepäin. Ei kummoinen ehkä, mutta enpä usko,
että monikaan tuhertaa alle puoleen tuntiin parempaakaan. Tuo
pastellityö oli eräänlainen testi pikakelauksella työskentelystä
esittävien aiheiden parissa. Siis kolmen muun tämänpäiväisen
ohella.

Jossain seuran näyttelyiden yhteydessä on painotettu "isolla
alleviivattuna", että taulujen koot ilmoitetaan vaaka X pysty, mutta
mitä enemmän olen käytäntöjä seurannut, niin sen vakuuttuneempi
olen, että kansainvälinen standardi on pysty X vaaka. Kirjoitanpahan
tähän taas eriävän mielipiteeni ainakin siitä, että
kansainvälinen tapa olisi muka huonompi kuin vaihteleva ja ehkä
virheellinen suomalainen malli, siis sikäli, mikäli se Suomenkaan
malli on.

Lisätty myös linkki kultturilehti Mustekalan sivuille. Se, ettei
kukaan "sponssaa" meikäläistä ja taidettani, ei tarkoita sitä,
etteikö minulla itselläni olisi melkein velvollisuuskin tukea
kaikenlaisia hyväksi katsomiani kulttuurillisia hankkeita, ja osin
haukkua niitä kehnoimpia tai ainakin turhimpia. Tuolla Mustekalassa on
varmaankin kirjoittajina niitä opetettuja, mutta katsotaan nyt, ja jos
teksti ei jatkossa toimi siellä, niin poistan vain linkin. Luulisin
sivustolla olevan kuitenkin arvoa ainakin kulttuuriasioista
tiedottajana. Sain sieltä vinkin mm. tästä parhaillaan Suomenkin
teattereissa meneillään olevasta Loving Vincent
-öljyvärimaalausanimaatiosta taannoin.

To 30.11.2017 0.10 Lisäilty taas uutta kuvaa piirustuksista ja
maalauksista. Lisätään enempi taas joskus viikon, parin päästä
uudemmista jo tehdyistä tai tulevista.

Tarkoituksena käydä ihmettelemässä Kiasmassa jossain vaiheessa Ars
Fennica -ehdokkaita. Voipa olla, että kommentoin sitten jälkipyykkinä
palkinnonsaajaa, kuka se sitten tulee olemaankaan. Tiedä, vaikka olisi
jo valittukin, kun en ole itseäni juuri uutisvirralla rasittanut.
Masennusta saa aikaiseksi ihan katsastamalla tilin saldoa ja
maksamattomia laskuja, ja yrittämällä tehdä näistä toimivaa
yhtälöä minimituloilla.

Su 26.11.2017 23.15 En tykkää kopioista. Kävisikö alla mainittu
todisteeksi siitä, että pyrin tarjoamaan uniikkia.

 

Signed background to prove originality. Tiedän kyllä, ettei ole
taloudellisesti kannattavaa tehdä väärennöksiä meikäläisen
taiteesta, mutta tiedän myös, miten helppoa se on ihan jopa
kopiokoneella, kun kyse on markkerilla (tekstaustussi/huopakynä)
tehdyistä piirustuksista - jopa juurikin, kun niitä on tehty
originaalina jopa kopiopaperille ihan lompakon tyhjyydestä johtuen.

La 25.11.2017 2.20 Olen englanninkielisellä osastolla puhunut tyyliin
spiritual, but not religional, joten siitä pari sanaa, sen takia, jos
joku pitää kuviani enemmän saatanan kuin oikeampien uskon oppien
mukaisina. 

Koen perinteisen kristillisyyden sellaisena kuin katoliset
ristiretkeläiset yrittivät sitä pohjoisiin maihin juurruttaa,
onnistumatta, vieraana. Siihenhän kuului olennaisena osana mm.
kaupankäynti Jumalan edustajien kanssa eli anekauppa, jossa rahaa ja
mantroja vastaan saatiin (tai ei saatu?) syntejä anteeksi, ja muutakin
epätervettä kyseenalaista tai muuten täysin asiaankuulumatonta
tulkintaa, joista suurimman osan Luther viisaudessaan teeseillään ilmi
toi ja pois sai, ja joista luterilaisuudessa ehkä esimerkiksi
helluntailaisiin nähden selvimpänä ja suurimpana ristiriitana on
jäljellä enää lapsikaste, joka sinänsä on muotoseikka, ja jolle
lapsi ei mitään voi - ja juuri siksi se (lapsikaste) on
tulkinnallisesti kyseenalaista.

Mutta sinänsä, kun uskontoja on useita, niin miksi muutaman kymmentä
miljoonaa luterilaista olisi oikeassa, ja esim. se yli miljardi
buddhalaista väärässä? Vai pitäisikö sitä yleensä noin edes
ajatella ja vain tyytyä elämään oman mielensä mukainen hyvä
elämä, jossa tuntee vastuunsa itseään ja muita kohtaan? Koskapa ne
"kristitytkään" eivät oikeasti tunnu tuntevan myötätuntoa kuin
omiaan kohtaan? No. Eipä mulla taas tässä muuta, mutta tuohon
"muurahaispesään" en enempää kirjoituksissani enää sohaise.

Kukin tulkitkoon omat oppikirjansa (uskonkappaleensa), miten haluaa,
kunhan "maahan saadaan ja siellä pysyy rauha."

Katson edelleenkin vapaudekseni tulkita niin piruja kuin enkeleitä
(kiireisiä ovat minun suhteeni olleet), ja minullehan se piruparka
esittäytyy vain reppanana, josta ei ole mihinkään, enkä tuota
edellä mainittua tuosta poista, vaikka julkeaisi tulla minua
pelottelemaan. Kokemuksesta tiedän, että sillä ehkä on valtaa
ihmisiin, jotka voivat minua "kiusata", mutta itse se ei konkreettisesti
siihen pysty.

La 25.11.2017 0.22 Nyt on taas ollut julkisuudessa esillä Harro
Koskisen "Sikamessias"-teos. En sitä sen enempää käsittele tässä,
mutta tuo teos on oikeastaan seurausta siitä, että kyseinen taiteilija
vertauskuvallisesti alkoi tuota eläintä käyttää teoksissaan. Ja
niin kuin ihmisillä oli messiaansa, niin sitten myös sioilla oli.
Oikeuttahan siitä sitten alettiin käydä. Ei montaa vuotta heitä
ajallisesti, kun oli aiemmin? (kysymysmerkki, kun en tarkasta faktoja)
oli Salaman romaanin "Juhannustanssit" tiimoilta polemiikkia. Molemmat
taiteilijat muistaakseni tiettävästi tuomittiin.

Mitä nykyään pitäisi tehdä aiheuttaakseen hämminkiä, jotta
pääsisi julkisuuteen -  mielellään sellaista sekasotkua, joka
katsottaisiin eduksi taiteellisella uralla tulevaisuudessa. Alaston
totuus mielipidekokoelmassa eräs kirjoittaja heitti ilmaan kysymyksiä,
mikä olisi nykyajan Guernica, ja siinä yhteydessä kysymysmerkin kera
ilmoitti yhtenä vaihtoehtona tämän kuuluisan suomalaisen ns.
Kissantappovideon. En ole kyseistä "teosta" nähnyt, mutta se toiminee
ainakin esimerkkinä siitä, mitä ei ainakaan saa tehdä eli jonnekin
tuli laitettua rajat. Itsensä ja omat eritteensä jokainen voinee
tunkea jalustalle, mutta missä määrin viattomien luontokappaleiden
alttarille laittaminen ja sinne uhraaminen on edistänyt tämän
taiteilijan uraa? En ole alkuunkaan kaikista yksityiskohdista tietoinen,
mutta heti alkuunsa tästä tapauksesta kuultuani ainakin itse
vieroittauduin kyseisen taiteilijan urasta yli kahdeksikymmeneksi
vuodeksi, ja nykyään hänen teoksiaan katsellessaan yhä tuo
"muinainen" ehkä lapsellinen? tai muuten typerä tai ajattelematon
"tempaus" tai mitä se ikinä olikaan häiritsee, ja vie pois
asiasta sen vierelle. Hän on joutunut kuulemaan 30? vuoden ajan
asiasta, mutta minun korviini mitään järkevää puolustusta ei ole
kuulunut. Miten puolustella asiaa, jonka omassa mielessäänkin heti sen
tehtyään tietää järjettömäksi. Toisaalta perverssiyden määrää
ja suunnitelmallisuutta todistaa se, että todistusaineistoa ei tuhottu,
vaan sillä yritettiin (ja onnistuttiinkin?) tehdä rahaa. Näin alas ei
vajonnut edes itseään mielellään  Euroopan synkimmäksi maalariksi
kokenut? Kalervo Palsa, joka suruissaan ja tuskissaan joutui
omakohtaisesti lopettamaan kituvan sairaan koiransa siitä muuta numeroa
tekemättä kuin itkuiset päiväkirjamerkinnät.

Edellä mainitussa olevia asiavirheitä korjaillaan tarpeen vaatiessa,
mutta toki voitte käyttää omaakin harkintaa, missä määrin muistini
kuulopuheiden pohjalta on ollut erehtyväinen. Tulinko poistaneeksi oman
vastuuni ja siirtäneeni lukemanne uskottavuuden oman harkintanne
varaan? Olisiko minussa ollut lakimiespotentiaalia? No. Enpä usko,
sanon näin ihan itse vastaten itseni asettamaan retoriseen
kysymykseeni, mutta uskokaa te ihan mitä haluatte?

No eipä tämän kummempia. Jos siltä tuntuu, niin käykää
pudottamassa omat vertauskuvalliset pökäleenne vaikkapa paikallisen
taidemuseonne postiluukusta sisään. Hienovaraista ja sivistynyttä.
Siitä ne (he) tykkää(vät). Öitä.

Su 19.11.2017 11.59 Katsoin juuri esikoiskirjailija Ossi Nymanin
haastattelua Perjantai -ohjelmassa. Asiaahan hän puhuu, olkoonkin
että vierastan edelleen sanoja "ideologisesesti työtön", juurikin
koska taiteesta puhuttaessa on kysymys elämäntavasta ulkopuolelta
tulevasta paineesta huolimatta. Toki siihen kuuluu olennaisena osana
työttömyys.

 

Laitoin tuohon kuvan "Persona non grata", koska siitähän minun
kohdallani edelleen on kysymys (tuo pastelli vuodelta 1996), eikä
niinkään ideologisesta työttömyydestä. Toki toivomuksena olisi,
että joskus taiteella voisin joskus tulla toimeen. Esimerkkikuva
osoittanee senkin väitteen turhaksi, ettei taiteessani ole tarinoita.
Otan jossain vaiheessa työn alle myös teoksen nimeltä Ideologisesti
työtön.

Ajattelin itse naiivisti rahoittavani taiteen tekoa työtä tekemällä,
mutta sitten ei vain enää saanut töitä, ja lopulta ei kyennyt sen
enempää töiden hakemiseen kuin taiteenkaan tekemiseen - vuodet
vierivät, ja nyt tässä ollaan vanha ukko, joka pystyy lähes mihin
vain, mutta katsoo edelleen parhaimmaksi keskittyä taiteisiin,
koska ei edelleenkään sinne muuttuneeseen työmaailmaan kelpaa,
vaikka onkin muuttunut ja kehittynyt maailman mukana.

Onnea vaan niille nuorille, jotka ovat sen päätöksen edessä, miten
elämä pitäisi elää ja olla. Lopultakin taide valintana kannattaa
vain harvoin. Persaukisuus on suurin hinta, jonka tästä
näennäisestä vapaudesta joutuu maksamaan, mutta se tuo joillekin
sellaista menestystä palkintona, kuten nyt Ossi Nymanille, että se saa
ja ehkä kannustaa joitakin lähtemään taidetta omilla ehdoillaankin
tekemään.

Ma 13.11.2017 22.12 Jatkettu speed drawingia eli pikaisia
hiilipiirustuksia, mutta aloiteltu tekemään jo muutakin. Jos noissa
pikaisissa "kasvokuvissa" ei päällisin puolin näyttäisi näkyvän
eroja toisiinsa riittävästi, niin voi tutkailla vaikkapa pelkkien
"silmien" eroja. Eipä tässä muuta, paitsi että saatan tehdä
akryyliversioitakin noista...

To 9.11.2017 B&W -osioon lisäilty kuvia. Kuvat suurelta osin
quickieitä, jotka parhaimmillaan tehty alle minuutissa, toistaiseksi
kaikki ilman mallia. Ne ovat eräänlaisia kuvitteellisia, abstrakteja
kasvokuvia, joissa käsi on tehnyt "työn" ja ajattelu jäänyt
vähemmälle, olemattomiin jopa eli voisi puhua automatismista taas
kerran, vaikkei mistään transsissa piirtämisestä missään
tapauksessa kyse ole.

 

(Lisätty kuva ihan muuten vaan)

Muilta osin en paljoakaan viitsi niitä kummallisempia ajatuksia
kertoilla, kun olen töitä katsellut ja pitää vissiin alkaa
normaalimpaa kuvaa alkaa itsestään antaa kuitenkaan mitään vanhempaa
poistamatta, koskapa kuitenkin pystyn seisomaan myös omien vanhempien
juttujeni takana pääosin ja pienimuotoiset sekavammat tilat saavat
olla muistutuksena ihan, vaikka itselleni.

Kävin tiistaina HAMissa: ei suositeltavaa lukuun ottamatta oliko se nyt
Merenheimon hallittuja maalauksia; mutta myös erityisen suositeltavassa
taiteilijaparin näyttelyssä Taidehallissa, jossa etenkin Karin
Hellmannin ryijyt ja kollaasit nousivat esiin tasollaan. Åke
hellmann'in maalaukset olivat tyyliltään liian tavanomaisia minulle,
eivätkä aihepiiritkään niitä kiehtovimpia: muotokuvia ja
alastonkuvia hieman värittömällä esityksellä. Kannattaa käydä
katsastamassa, kun vielä ehtii.

Pe 27.10.2017 8.58 Never Been so Lost maalaukseni Vuotalossa on kuulemma
ollut merkittynä vihreällä täplällä avajaisista lähtien. Kaupan
peruunnuttua se on jälleen saatavilla poikkeuksellisen edulliseen
hintaan taas rajoitetun ajan. Pian hintani taas pompsahtavat, kun en
lähtökohtaisesti mitään myynnin varaan laske. Samoin on myös
joitakin muita kehystettyjä maalauksia toistaiseksi myynnissä
alehintaan.

 

Never Been so Lost, 2016

Su 8.10.2017 11.14 Olen ollut enimmäkseen hiljaa. Se ei ole johtunut
siitä, etteikö olisi sanottavaa, vaan lähinnä siitä, että kaikki
tarkempi tekeminen on ollut tarpeettoman vaikeaa tässä uusia laseja
odotellessa. Siis  myös kirjoittaminen. Näkö muuttunut siinä
määrin reilusti parempaan suuntaan, ettei vanhoilla laseilla tai ilman
lasejakaan oikein pinnistellenkään tarpeeksi hyvin näe, joten tällä
hetkellä pääsääntöisesti ei tehdä mitään. Ensi viikolla saan
toivottavasti lasit ja pääsen täydellä teholla touhuilemaan mitä
nyt tarvetta onkaan. Varmaankin sitten on olevinaan taas niin kiire,
ettei ehdi saada tehdyksi mitään. Nytkään ei muka kiireiltä ehtinyt
sen enempää Vuotalon näyttelyn avajaisiin kuin kritiikki-iltaankaan.
No. Eipä tuolla suuresti kritisoitavia meikäläisen maalauksia
ollutkaan, ja muiden töitä osaan arvostella hyvässä ja pahassa ihan
itsekin. Kysymys on enimmäkseen mielipiteistä, kunhan tekniset
ratkaisut ovat kohdillaan.

Kun suurin osa tutuista asuu Itä-Helsingissä, niin mainostettakoon
tässä nyt Vuotalon lisäksi Ars Longassa parhaillaan olevaa Haagan
taideseuran näyttelyä, vaikkei itselläni mitään tekemistä ko.
seuran tai kaupunginosankaan kanssa ole. Tuo siis Vartiokylässä.

Ma 2.10.2017 19.55 Tauluja viety ja haettu Vuosaaressa. Minun arkeni ja
unelmani kelpasi juryttäjälle yhden taulun verran. Se on
poikkeuksellisen edullisesti saatavilla eli hintaan 250 €. Tuota voisi
kutsua jo alehinnaksi, kun työ on laadukkaasti kehystetty taidelasin
alle.

Vuotalossa olevista teoksista löytyy monenlaiseen makuun vaihtoehtoja,
samoin lienee, että hintaa on eripaksuisille lompakoille, jos jotakuta
kiinnostaa sisustaa taiteella julisteiden sijaan.

Huomenna ti 3.10. avajaiset klo 18. Kutsu Acrylics-otsikon alla
ensimmäisenä kuvana.

Asiasta kolmanteen. Teen tuohon sivuun uuden kategorian, jossa tulee
olemaan myynnissä laadukkaasti kehystettyjä ripustusvalmiita
"töitä", keskittyen lähinnä paperille tehtyihin piirustuksiin ja
maalauksiin. Siis lähiaikoina muun muassa nuo reputetut työt. Hinnat
tulevat olemaan kohtuullisia, mutten pysty kilpailemaan monienkaan
"taulukauppojen" kanssa hinnoilla. Myöskään postin rikottavaksi turha
lähettää mitään eli myynnissä noutona tai muuten sovitusti
Itä-Helsingissä. Edelleen tiedoksi, että maksuvälineenä käy
PayPal.

Su 1.10.2017 15.41 Sain taulut kehystyksestä torstaina. Sinne meni
valtaosa tulevista veronpalautuksista. Maanantaina näitä kehystettyjä
tekeleitä tyrkytellään Itä-Helsingin taideseuran Vuotalossa
tiistaina? alkavaan näyttelyyn "Arki ja unelmat 100-vuotiaassa
Suomessa." En nyt ole varma, menikö tuo nimi oikein. Minulle taide on
arkea, kunnes joku kelpuuttaa hetkeksi töihin muiden asioiden äärelle
päiviä viettämään. Taiteessa on myös tulevaisuuteni, ja sitä
kautta unelma paremmasta, olkoonkin, että teoksissani ei
konkreettisesti ole näkyvissä arkea tai unelmaakaan? - ainakaan
useimmiten. Vertauskuvallisesti taiteessani on paljonkin niin unelmaa
kuin arkeakin. En minä lähtökohtaisesti maalaa painajaisia tai
helvettiä, vaan osin juurikin sitä millaisena maailma ja sitä myöten
arki näyttäytyy minulle. Saattaa olla, että minun arkeni
näyttäytyy muille tuskaisempana kuin mitä se todellisuudessa on.
Useimmiten minulla on ihan hyvä olotila, ja niilläkin hetkillä, kun
jotain tunnelmaltaan raskasta kuvaa maalataan tai piirretään se ei
kuvaa sitä hetkeä konkreettisesti, vaan se tehdään sen takia, että
on parempi laittaa ne asiat kankaalle kuin konkreettisesti elää ne.
Voi olla, että senkin joutuu tekemään myöhemmin tai sitten se on jo
eletty, ja nyt sitten kuvan muotoon maalattu.

Laitan tuon kutsun Vuotaloon, vaikkapa tuonne Acrylics-otsikon alle
ensimmäiseksi kuvaksi.

Pe 15.9.2017 0.13 Lueskelen nykyisellään, en juuri ihan nyt, Alaston
totuus taiteesta -kirjoituskokoelmaa. Hieman häiritsee näissä
kirjoituksissa olevat suuret lainausten määrät. Toki ihan
kiinnostavaa tekstiä suurelta osin, mutta olisi kiva joskus lukea
omilla ajatuksillaan seisovaa tekstiä, sikäli kuin se nykyaikakana on
mahdollista (26.9.4.57 huomio: juurikin tuota mielipidekokoelmana
(pamfleteista puhuttiin) ko. kirjan takakannessa mainostetaan. Tokikin
tapahtumat, jotka johtivat kirjan kirjoittamiseen perustelevat tiettyjä
lainauksia, jottei lukija ihan ulalla olisi, niin kuin te nyt, mutten
alakaan tuo kirjan sisältöä sen kummemmin käsittelemään. No. Ehkä
tuota eliitin ja elitismin määritelmää, josta eräs kirjoittaja
puhuu - sitten joskus)()))). Aina vedotaan siihen, että kaikki on
keksitty ja tehty jo ajat sitten... Juurikin tuntuu koulutus vievän
luovuutta, kun akateemisuus paistaa teksteistä niin selkeästi läpi -
tuo joko koulunpenkillä tai muuten kirjojen äärellä omien
muistikirjojen kera hankittu sivistys, jonka myötä näiltä ihmisiltä
on osin kadonnut omaperäisyys, silloinkin kun he asiaa puhuvat. Osa
teksteistä on selkeästi oman toimen puolustusta, ja alkupuolella
ainakin häiritsevästi (juuri edellä mainitun takia, koska aina
löytyy kauniita omia tekemisiä oikeaksi selitteleviä sanoja)
nimimerkillä kirjoitettua.

Kaikenlaisen mukamas älykkään tekstin äärellä ollessa alkaa usein
tarpeeton sivistyssanojen viljely. Tosiaan silloinkin, kun saman asian
helpommin ja paremmin esittäisi ihan suomenkielellä. Väliin tuohon
samaan syyllistyy ihan itsekin, kun ei löydä jollekulle sanalle
sopivaa vastinetta, kun olen itsekin taidesanaston oppinut pääosin
englanninkielisistä kirjoista.

Ei minulla ole mitään sitä vastaan, että omaa lukeneisuutta tuodaan
esille lainauksilla tai sivistyssanoilla tai muullakin, mutta jos niitä
käytetään perusteettomasti täydentämään omaa köyhää
itseilmaisua tai vajavaista luovaa sanavarastoa tai muuta, niin sitten
ehkä. Kyllähän tuo edellä sanottu saadaan laajaksi, kun otetaan
vierassanat avuksi. No. Tämä tästä tällä erää. Vanhalla
vocabulariteetilla eli suomeksi sanottuna (sillä tuo ei vielä niitä
virallisia vierassanoja ole): palataan asiaan sitten, kun jotain asiaa
mahdollisesti on, ja jossain vaiheessa, vaikkei varsinaisesti mitään
asiaa olisikaan...

Su 10.9.2017 0.41 Tulin kertomaan vain, että uutta asiaa taiteen
saralta ei ole kerrottavaksi, eikä tule ihan vielä, koska vanhat asiat
ovat vielä loppuun käsittelemättä. Niinpä palaan kirjoittamaan
puuttuvat asiat ensin käsin (vanhan materiaalin pohjalta) ja sitten
myöhemmin puhtaaksi jo olemassa olevan kirjan jatkoksi tai
täydennykseksi, ken mitenkin asian haluaa tulkita. Joka tapauksessa tuo
tekele tulee jäämään "taidehistoriaan jonkunlaisena kummajaisena,
olkoonkin, että se ehkä todennäköisimmin kaivetaan esiin jostain
vasta mahdollisesti kuolemani jälkeen.... Niin, oudon tästä
tapauksesta tekee sekin, että tuo kirja ei ole eikä tule olemaan
tietokirja tai muutakaan vastaavaa, vaan eräällä tapaa
omanlaisensa taideteos, sanoilla leikkimistä liiemmälti muilta
lainailematta, ilman suuria tarkoitusperiä. Se on jotain, mikä on
pakko tehdä, samoin kuin jotkut maalaukset on pakko maalata tai
piirustukset piirtää... Nyt, kun homma on kääntynyt vielä
odotettuakin kannattamattomammaksi, kiinnostukseni viedä projektia
eteenpäin, ja tehdä lopputuloksesta kaupallisesti hyödytön
klassikko, on kasvanut entisestäänkin. Lopputulemana tämän tekstin
lukija voi olettaa, että yritykseni tuottaa kummallista tekstiä on
liiankin onnistunut, olkoonkin että käsitykseni omasta kieroutuneesta
huumoristani on liiankin subjektiivista.

 

Minun puolestani, ne harvat taiteen ja kirjallisuuden ystävät voivat
lukea jatkossakin pohjoismaista dekkaria, sen sijaan että etsisivät
jotain oikeasti persoonallista tekstiä, joka heittää ehkä jokusen
oikeastikin tärkeän kysymyksen ilmaan vailla lupausta, että
kirjoittaja itse ottaa koppia. Kyllä tarkoitin juuri sitä. Sanat
heittävät kysymyksiä ei kirjoittaja. Mitä helkkaria tuo nyt sitten
tarkoitti?

*****************************

Ke 23.8.2017 0.41Pari sanaa Juhani palmun latomaisemista. Juu. En
suuremmalti J Palmun tuotantoa tunne, ja sitä missä määrin "omaa" se
latojen ulkopuolinen maalauspuoli hänellä on, niin sanotaan pari sanaa
latomaalauksista. Mitä lisäarvoa Palmun maisemat tuovat jo aiemmin
tehtyyn? Modernimpaa ja puhtaampaa pohjoista värimaailmaa hieman
outoine osin metafyysisine tunnelmineen? Palmun maisemista puuttuu
tietynlainen konkreettinen elämä tekemisen meininkeineen, mutta
kuitenkin ne vahvasti ovat varsinaisesti esittämättä mitään,
eräänlaisia tunnelmapaloja, joista ei välttämättä mitään
yksittäistä selkeää symboliikkaa löydy. Sinänsä juurikin, tuo
tietynlainen turhanpäiväisyys ja tekninenkin nerottomuus, haasteen
puute on yhtäläistä monille töille? Ehkä lopultakin enempi
mielenmaisemaa kuin oikeaa, mutta kuitenkin tulee mieleen, että maalari
ei ole haastanut tarpeeksi itseään eikä potentiaalisia katsojia...
Mutta mitä erilaista tai uutta? Ei nyt jaksa. Nukkumaan. En halua
Palmua uniini. (Osanottoni toki onnettomuuden johdosta). Kuitenkin
kaikki kunnia, siitä että on tehnyt loputtomasti omaa versiota jostain
hyvin kliseisestä aiheesta jollain tapaa niin omannäköisenä, että
saanut pusketuksi itsensä läpi sen harmaan kiven niillä ansioilla tai
muilla, tai ansioitta, ehkä ideoitta, mutta jonkunlaisella taidolla
kuitenkin? Noni. Ny. Nukkumaan. Ostakaa Palmun kirja! ;)

Ma 21.8.2017 6.26 Kommentoin eilen sanaa  lintukoto, siis facessa,
lukematta juttua, ja nyt sen sijaan että menisin katsomaan, mitä on
kirjoitettu., kirjoitan pari riviä lisää aiheesta... Onko Suomi ollut
lintukoto sodan kokeneelle ja itsenäisyyden tehneelle veteraanille? Jos
jolle kulle on, niin entä sille jolle sota toi öiksi painajaiset,
ehkä alkoholismin tai juoppouden, ehkä huumeongelmankin seurauksena
helpotuksen ja unohduksen etsimisestä ym.? Entä näiden sodan
kokeneiden lapsille, sille suurelle ikäluokalle, oliko Suomi heille
lintukoto? Heille, jotka kovalla työllään osin vapaa-ajan puutteesta
kärsien, osin siitä osaamatta juuri haaveilla, niissä ikuisissa
työpaikoissaan odottaen vapauttavaa pientä eläkettä, ei kultaisella
kädenpuristuksella, vaan kädenpuristuksella kultaisen tai kullatun
kellon kera ehkä työperäisen sairauden seurauksena ennenaikaisesti
odotettua pienemmän eläkkeen pariin. Onko Suomi heille lintukoto?
Ollut yleensä koskaan? Entä heidän lapsilleen? Ovatko he eläneet
lintukodossa? Ehkä juurikin tämä ns. pullamössösukupolvi sai elää
hetken niin turvallista ja turvattua elämää, että silloin
yhteiskunta näytti tuntevan vastuunsa, jolloin ehkä hetkeksi tuli
harhakuva, että maailmassa kaikki hyvin - tai ainakin Suomessa. Ja
muista viis. Niin olemmeko me eläneet lintukodossa, ja jos, niin
milloin? Vai onko se väkisin väännetty versio ehkä todellisemmalle
ilmiölle eli ruotsalaiselle kansankodille, joka sekin sellaisenaan jo
entistä nostalgian kultaamaa aikaa?

 

Lintukoto, 2016

Ma 14.8.2017 0.19 Sanotaan, ettei nykyaikana hyväkään tuote myy itse
itseään, vaan hyvän myynnin (tai myynnin yleensä) takana on hyvä
markkinointi eli juurikin se, mitä tehdään ennen, kun tuote vaihtaa
omistajaa yleensä rahaa vastaan. Lisäksi nykyaikana on unohdettu puhua
eräästä asiasta: tuotteen elinkaaresta. Tokikin on isoja brändejä,
mutta nekään eivät ilman uudistuksia ja kehitystyötä pärjäisi,
vaikka välillä tuntuu, että jotkut asiat, kuten esimerkiksi Fazerin
sininen on ja pysyy. Olisiko tämä ollut mahdollista ilman oikeanlaista
mielikuvamarkkinointia, jossa tuote on siirretty yhä uudelleen uusille
sukupolville?

No. Juu. Jos minä joitain markkinoinnin perusjuttuja tiedänkin, niin
miksi en edelleenkään panosta omien juttujen markkinointityöhön,
vaan uskon sitkeästi, että se paras osa siitä, mitä teen, tulee
myymään itsensä hyvinkin vielä ja kylkiäisenä sitä ihan minun
itsenikin mielestä sonnankaltaista tavaraa. Mielestäni taiteeseen ei
kuulu markkinointityö, vaan tekeminen ja ideointi - ei siis
tehdasmainen tuottaminen suoriteperusteisesti sen enempää urakalla
kuin tuntipalkallakaan. Yrittäjät ovat tuottajia, jotka kiirehtivät
saamaan korkoa sijoituksilleen, kun taas taiteessa kiire on kirosana.
Tokikin voi ajatella, että jossain asiassa tuntuisi menevän kuukausi,
mutta kun tarttuu toimeen, saattaa valmista syntyä viikossa tai parissa
päivässä, mutta toisaalta aikaa voi tuhraantua yli kaksikymmentä
vuotta, ja asia silti olla vielä kesken. Tuo jälkimmäinen tuli
mieleen eräästä taulusta, joka on kahteen kertaan aikanaan myytykin,
ja jota oltiin taas (jokunen kuukausi sitten) ostamassa, vaikkei se
vielä valmis ole, jos tuleekaan. Joka tapauksessa tämä
Portugalissakin (jossa minäkään en ole) käynyt maalaus on parista
kohtaa kärsinyt sen verran vauriota, että niitä korjailtava ja
samalla muutakin, ennen kuin siitä voi täysin luopua. Niin. Joo. Miten
tällainenkin taulu, joka aika ajoin on ollut työn alla vuodesta 1994
hinnoitellaan. Koon puolesta alta tonnin (uudet pienitöisemmät
akryylit samassa koossa noin 600-800 €), mutta entä se kaikki muu
siihen (tämä öljy) liittyvä historia? Niin siinä tullaan siihen,
että ainakin kaikki meikäläisen tekemä on uniikkia. En pidä edes
painografiikasta laattoineen ja muineen koska siinä uniikkia on se
taiteilijan työpajaan jäävä laatta, kun ostajan seinälle päätyy
paperille painettu kopio peilikuvana alkuperäisestä työstä.
Tietyssä mielessä uniikki sekin, jos ei muuten, niin toivon mukaan
numeroinnit ja signeeraukset käsin tehtyjä. Olin taas vasta
pääsemässä alkuun, mutta pitää käydä hiljalleen nukkumaan.

 

Tässä siis tuo maalaus: Suuri purkaus No 2 (kuva lisätty kuvatekstin
tapaan myöhemmin. Jos olisi vaateliaampaa lukijakuntaa äänettömän
ja hiljaisen sijaan, niin saattaisin yrittää tarjota loistavan
sisällön lisäksi viihdyttäviä kuvia, jotta asia tulisi
ymmärretyksi edes osittain).           NO. Miten jostain jotain
parempaa ymmärrystä voi luoda, jos, tietoa ei tarjoilla eikä sitä
tarjolla ole, vaikka etsisi...

Ostakaa, jos siltä tuntuu, mutta voitte olla ostamattakin, sillä
ainakaan minä en mitään myynnin varaan laske, jos nyt minkään
varaan.

Ti 8.8.2017 8.12 Kävin joku sitten aika taas Kiasmassa. Jostain luin ne
selitykset, jotka ovat "toukkateoksen” takana, ja ei siinä mitään
pahaa ole, kun viimeisintä tieteen ajatusta tuodaan sen taiteelle
ominaisen tunteen sijaan esiin, mutta minulle tuo "taideteos"
näyttäytyy vähän sellaisena kuin kuvittelisin koululaisten
tiedeprojektien olevan. En näe siinä edelleenkään mitään
vähääkään kiinnostavaa taiteen näkökulmasta. Voisin tässä
haukkua joitakin muitakin Kiasmassa esillä olevista teoksista, mutten
ole kriitikko, joten tehkööt muut sen. No. Enpä usko, että tekevät,
koska nykyään ei esitetä negatiivista kritiikkiä. Kriitikot ovat osa
taiteen kenttää eivätkä uskalla omiaan tai heidän valintojaan
tyrmätä. Kaikki on joko hyvää, tai sitten jotain mistä ei puhuta
eli suomeksi: vaietaan. Niin se menee. Minä en ole osa taiteen
kenttää, joten voinen puhua mitä päähän pälkähtää (kunhan en
hauku oman seuran jäsenten töitä - eli minunkin käteni ovat osin
sidotut). Minua ei ole tarvinnut toistaiseksi noteerata Suomessa
millään tavoin. En ole tehnyt mitään, mikä olisi pakottanut taiteen
kentän puolustuskannalle. No. Kirjan kyllä. Kirjan, joka voidaan
sivuuttaa ja vaieta vuosiksi, mutta ne sanat on kirjoitettu ja ne
pysyvät, ja niiden kirjoitettujen lisäksi on sanottu jo paljon paljon
muutakin. En minä koe olevani instituutioiden vihollinen, minä koen
olevani vielä toistaiseksi riippumaton, niin vapaa kuin nykyaikana voi
olla - olkoonkin, että se samalla on kiroukseni. Tällaista tekstiä
ehkä sitten kirjan kakkososaan.

 

Olin jo menossa nukkumaan, kun piti vielä tuohon Kiasman yhteyteen
lisätä kuva pökäleestä. (Jaa. Minultako muka loppuisivat eri
aiheisiin sopivat kuvat kesken. Lukekaapa minun kirjani, niin saatatte
yllättyä siinäkin suhteessa, vaikka valinnat vähän hätäisiä
olivatkin ja niissä osin mentiin pikseleiden ehdoilla viihteen
kustannuksella).

Ti 8.8.2017 7.35   Uusien mielenkiintoisten bändien löytäminen
omille soittolistoille on käynyt hankalaksi. Pitkän tauon jälkeen
löytyi puhkisoitetun Metallican ja muutkin omaperäisyydellään
päihittävä erittäin kiinnostava mongolialaistaustainen Tengger
Cavalry. Imperiumissa uusin levy on saanut arvosanan 8 1/2. Siellä
arvostelija lienee kaivannut enempi itselleni epämusiikillista
örinää tämän musiikillisemman kurkkulaulun sijaan. En ole itse
vielä ehtinyt etsimään bändin uusinta ja kaikkia muitakaan levyjä,
kun Spotifysta löytyneissä levyissä on riittänyt hyvän aikaa
mielenkiinnon ylläpitäjää, mutta odottavalla kannalla olen uuden
levyn suhteen, jahka se kuunteluun pääsee, koskapa se on Imperiumin
arvostelijan mukaan ylös ja eteenpäin edellisiin levyihin verrattuna.
Se tullee olemaan itselleni täyden kympin levy, sillä niin hienoa on
ko. bändin tuotanto jo niiltä osin, kun siihen olen tutustunut.

Su 30.7.2017 22.25 Joskus kuukauden kuluttua arvelisin tulevani tänne
kertomaan olemattomista tekemisistäni, olemattomista matkoistani,
kohdatusta epäonnesta tai mistä tunnen terapeuttisesti tarvetta latoa
kirjaimia sanoihin, sanoja ujuttaa jonkinlaisen lauseen muotoon, ja
etenkin sitten, jos saa taas jonkun nerokkaan älynvälähdyksen... tai
kokonaisen sarjan sellaisia............tai sitten saatan viettää
hiljaiseloa kauemminkin. Ken tai kuka sen tietääkin, ja kertoo sen
sitten aikanaan...Nono. alkaa nukuttaa. Ehkä tulen kertomaan sen unen
huomenna...

La 29.7.2017 19.52 Palaillaan asiaan sitten joskus, kun teen jotain
mukamas kertomisen tai pohtimisen "arvoista." Olen nyt niin lomalla kuin
taiteesta nyt yleensä voi olla persaukisena.

To 20.7.2017 21.55 Nyt ei ole uusia ajatuksia taiteesta tai sen teosta.
Keskityn nyt muihin asioihin toistaiseksi ja palaan asiaan, kun jotain
uutta ilmenee. Juurikin joudun odottelemaan kelarahoja, ja näyttää,
että jos yrittää mitään tehdä, niin olen pian koditon... Ihan
sama. Etsikää hupinne muualta. En jaksa yrittää ketään
viihdyttää nyt. Saatte naurun aihetta sitten, kun teen näitä
päivityksiä jostain ties mistä asuntolasta. 

Pe 30.6.2017 8.06 Laitetaanpas sitten taas jotain. Ajattelin Reidaria
Neuvostoliitossa, missä se nyt olikin, Moskovassa? Niin. Mitäpä
siitä. En minä tiedä asiasta mitään. En ole lukenut Särestöniemen
elämäkertaa. Hänen oli helppo olla suomalaisena kommunistina
Neuvostoliitossa suomalaisen opintolainan turvin. Siihen aikaan
länsimaiset opiskelijat elivät varsin vapaata ja leveää elämää
rajan itäpuolella. Oli helppo olla solidaarinen Neuvostoliittolaisille
aateveljille ja sisarille, kun länsimaisena saattoi käydä
valuuttabaarissa ja muuallakin nauttimassa länsimaisia virvokkeita, ja
ehkä saaden sinne joitain itäblokkilaisia opiskelukavereitakin. Se
todellinen neuvostoajan taiteellinen ja muu rajoittuneisuus koski
länsimaisia opiskelijoita varsin etäisesti, joten miten helppoa onkaan
olla solidaarinen, kun on taloudellisesti ja muuten vapaampi kuin jopa
Suomessa. Siinä on jotain niin tekopyhää, että käy leikkimässä
Neuvostoliitossa kommunistia, ja sitten kun se kyllästyttää niin
ostetaan matkalippu Suomeen. Kaiken lisäksi Neuvostoliitossa ei
tietääkseni suvaittu homoutta, kuten ei Venäjällä vieläkään.
Siellä on kaiketi käsitys, että se on tarttuvaa. Niin, siis Reidar
oli homo. No. Sitä en tiedä, oliko hän kommunisti, mutta
perinteisesti suuri osa siellä opiskelevista suomalaisista oli juuri
sitä. Tarinoiden mukaan suomalaiset opiskelijat ovat kielitaitoisina
auttaneet paikallisia jopa suomalaisturistien kusetuksessa. Juurikin
kommunisteille yleensä on kelvannut vain paras. Picassokin muistaakseni
oli kommunisti, muttei suuremmin vieroksunut rahaa, vaan pikemminkin
nautti suuresti kaikesta, mitä sillä sai. Kun itseltä ei puutu
mitään, niin on helppo toivoa, että muillakin olisi kaikkea, mutta
jos kommunistilla on miljoona, miljardi tai mitä tahansa jotain rahaa,
niin jakaisiko hän sen. Tuskinpa. Hän sanoisi vain, ettei siitä
kuitenkaan kaikille riitä eli miksi antaa kenellekään mitään. Juuri
siksikin kommunismi ei tule koskaan toimimaan, kun se kommunisti itse ei
ole valmis luopumaan mistään, vaan haalii lisää. Helppo on
persaukisen vaatia kommunismin nimissä jotain tasajakoa, mutta sitten
kun hänelle tulee tuplana jotain, ja hän pääsee tasajaon
yläpuolelle, niin olisiko hän valmis uudelleen "alentamaan" itsensä.
Kunhan nyt jotain päätä pahkaa höpisin enempi miettimättä, ja
ollenkaan pohtimatta. Tiedoksi kaikille: minä en ole kommunisti,
niukasti vasemmalla kyllä.

Juurikin epäkaupallisen, omista lähtökohdista kumpuavan, taiteen
tekemisen äärellä oleminen ei tee minuakaan kommunistiksi. Se on vain
merkki siitä, etten lähde myymään itseäni muille sellaisena mitä
en ole, vaan teen sitkeästi sitä mihin uskon, ja toivon että jollain
on jotain kaupallista potentiaalia sitten joskus. Nyt olen pysähtynyt
hetkeksi taiteen puolella, miettimään mitä seuraavaksi vai
ymmärtäisikö sitä lopettaa tai pitää edes pidemmän tauon.
Tietynlainen voiton tavoittelu kuuluu kaikkeen. Olemattomilla
resursseilla ei voi jatkaa loputtomiin, vaikka ideavarasto olisi
ehtymätön ja parhaimmat vielä siellä varaston puolella.

To 29.6.2017 18.20 Kun tässä on luppoaikaa, niin puhutaan pari sanaa
taas. Varmaankin nuo taidehistorian professorit ansaitsevat kunnian
tietämyksistään, ja samoin ansaitsevat tittelinsä. Minä olen
toisenlaisen tiedon etsijä. Minua ei kiinnosta mahdollisesti esim.
flaamilaisissa muotokuvissa esiintyvät hedelmäkorit tai se mistäpäin
vaatteet, joita heillä on päällään ovat kotoisin. Ymmärrän
kyllä, että joitain kiinnostaa, mutta minä en sillä tiedolla
mitään tee. Siitä ei ole apua oman taiteen tekemisessä tai nykyajan
symboliikkoja keinotekoisesti rakennettaessa. Tuon ajan maalausten
värien käyttöön ja tekniikkaan yleensä perehtyminen voi olla jo
hedelmällisempää kuin se mainittu hedelmäkori, mutta useimmiten
sekään ei palvele tarkoitustaan, kun modernista taiteesta löytää
esimerkkejä vapaammasta ilmaisusta, joista on enemmän hyötyä oman
taiteen kehittämisessä. Noni. Ei nyt jaksa tällä kertaa enempää.
Yritän katsella jotain muuta harrastusta loppuillaksi.

19.57 Edellä mainittu tarkoitettu vaan kertomaan, että sitä energiaa
haaskautuu muutenkin kuin olemalla turhan, tarpeettoman tiedon
jäljillä - esimerkiksi epäoleellisten asioiden kirjoittelussa, kuten
nyt. Laitoin tänään työkkärille postia, että olen valmis
menemään yhdeksällä eurolla jonnekin pajalle. Minä en pidä sitä
tärkeämpänä kuin tätäkään, mutta ainakin saisin 9 €/pv,
elleivät ole alentaneet tuotakin... No. Voin lähteä vitosellakin, jos
saan matkat kaupan päälle. Ai. Niin. Enhän minä ole masentunut
tällä hetkellä, että näinköhän kelpaan. Kysehän on
kuntouttavasta työtoiminnasta. No. Ahdistus on palaillut kyllä hyvää
vauhtia. Enköhän minä pian kelpaa. Mikä oli pointti? Pitää
suomentaa päättäjille: eikö sitä yhdeksää euroa voisi antaa ennen
sairastumista. Sitten kun olet siinä kunnossa, ettet kykene mihinkään
ja olet muiden varassa enempi tai vähempi, niin... No. Niin
päättäjä. Käytä mielikuvitustasi ja jatka tuo kesken jäänyt
lause loppuun. Alla olevaan viitaten. Minun ei pitäisi olla nälkäinen
sen enempää kuin ärsyyntynytkään. Lainasin pari sataa, ja kaiken
järjen mukaan minun pitäisi olla ryyppäämässä, mutten ole.

20.37 Pitäisiköhän alkaa kasata aineistoa seuraavaa palkatta
tehtävää kirjaprojektia varten. Kirjan nimeksi voisi tulla vaikkapa:
Sekoamisen anatomia - vain yhdeksän euron tähden.

No. Niin. Miettikää ihan itse, mitkä tämän päivän jutuista on
tosissaan heitettyjä. Minä itse, kun en tiedä. Sen verran alkaa
todellisuudentaju mennä. Illan jatkoja.

To 29.6.2017 17.36 Sen verran vielä. Tuo Taidekirja(ko) julkaistiin
Amazonilla. Juu. Se ei ole suomalainen. Elisa on, ja sillä voi olla
tarkemmat sisällölliset kriteerit, vaikka omasta mielestäni poistin
kirjasta kaiken vasemmistolaisuuteen viittaavan paatoksen ja yritin
keskittyä henkilökohtaisella näkemyksellä taiteeseen unohtaen
politiikan. En moittinut nykyistä hallitusta, pääministeriä tai
muutakaan, mutta me elämme Suomessa, ja täällä holhotaan ja
valvotaan ehkä mikä on ihmisille sopivaa luettavaa ja kelpaako
taiteesta kirjoittamaan ihminen, jolla ei siihen koulutusta ole, tai
muitakaan ansioita.

Ärsytettynä tai nälkäisenä meikältä tulee radikaalia tekstiä,
mutta pahinta mitä voi tapahtua on, että ylläpitäjä sulkee tämän
sivuston. En usko, että sellaista tapahtuu, sillä olen vältellyt
nimittelemästä tai haistattelemasta kenellekään henkilökohtaisesti.
Vahinkoja tapahtuu, ja saatan mennä kirjoituksissani liian pitkälle.
Noni. Tämä riittää tällä erää.

Minäkin, kristitty mies? Miksi en tyydy maalaamaan enkelinkuvia
uskovaisille? Menisikö liian tekopyhäksi? 

 

Tämä nyt tuohon kuvaamaan sitä maailman pimeää puolta.

 

To 29.6.2017 16.15 Kerronpa yhden asian vielä. Ihmisiä kuunnellaan
vasta sitten kun jotain ehtii tapahtua. Esimerkkinä tästä Imatran
ampumistapaus vai oliko se Lappeenranta? Tämä heppu oli hakenut
psykiatrista apua saamatta sitä. No niin. Kohta olen
poliisiseurannassa, kun tällaisia puhelen. Ei syytä. En minä aio
viattomia tappaa, en edes niitä, jotka vievät leivän köyhän suusta,
enkä jossain määrin uskovaisena miehenä edes tapa itseäni, vaikka
se varmasti useammalle olisi helpotus kuin itkun aihe. Minä jatkan
kaikesta paskasta huolimatta yrittämistä, ja yritän pitää sen
kaiken sisällä olevan poissa muualta kuin näistä kirjoituksista. En
ihmettele, jos joku sortuu kyseenalaisiin tekoihin, mutta se että
syyttömät ja viattomat kärsivät uhreina on väärin. Minä en ole
syytön enkä viaton, joten minä ehkä ansaitsen kaiken. Ehkä jos joku
minun kaltaiseni, jolla ei tunnu olevan muutenkaan oikeutta elää
ihmisarvoista elämää olisi kuollut tuossa iskussa tai jossain muussa
olisi suonutkin sille oikeutusta... 

To 29.6.2017 15.43 Eipä tässä jaksa enää kituutella. En ole
ratkeamassa ryyppäämään ihan vain vastalauseena kaikenlaiselle
kyykyttämiselle. Kokeilen, jos luottoa vielä löytyy, että voi
vähän lähteä liikenteeseen tuulettumaan miettimättä onko varaa
kahviin tai mitä nyt mieli sattuu tekemäänkin ja kuvailemaan vielä,
kun pystyy ennen kuin olen pakotettu joko myymään kameran tai
viemään sen kaniin veronpalautuksiin asti. Ihme sinänsä, että fatta
ja kela antoivat minun omistaa jotain näin kallista näin pitkään
käskemättä myydä sitä. En edelleenkään ole menossa ruokajonoon,
vaikka tämän maan päättäjät yrittävät sinne kaikki köyhät
pakottaa. Juurikin teette ihmiset niin katkeraksi, etteivät he työhön
enää kykene, vaikka haluaisivat. Vitutuskäyrät vain nousevat niin
korkealle, ettei monikaan löydä lohtua kuin pullosta. Ei ihminen ole
ollut oman itsensä ja elämänsä herra, joka päättää itse
kohtalostaan, enää aikoihin. nyt häivyn täältä vähäksi aikaa, ja
mieluummin en palaisi koskaan, mutta kai tällä joku terapeuttinen
vaikutus on, joten...

 

Eräänä kuulaana kevätyönä/Viidestoista yö (2000).

To 29.6.2017 12.04 tuohon alla olevaan vielä viittaan ja tunnustan
olleeni noissa ns. tötteröhommissakin. Voisiko sosiaalivirasto
todellakin miettiä jotain oikeasti mielekästä puuhailua ihmisille
joilla on vielä rahtunen kunnianhimoa jäljellä? Tuolla pajalla
ollessani järjestin itseni sieltä pois hakeutumalla ja päästenkin
koulutukseen jonka kunnialla suoritin, olkoonkin ettei siitä mitään
hyötyä ollut. Voisiko sen 9 €/pv maksaa jostain oikeasti
hyödyllisestä, jonka ilkeäisi häpeilemättä liittää
ansioluetteloon? Kysyn nyt yleisellä tasolla? Kenelle ja mitä hyötyä
noista päiväkerhoista on? Jos asiansa hoitaa hyvin, niin pyydätkö
sosiaaliviraston tätiä suosittelijaksi tulevia työpaikkoja varten?
Tuli vaan mieleen, kun omasta mielestäni olen yrittänyt ja tulen
yrittämäänkin, mutta olen nyt päiväkerhon tarpeessa vain tullakseni
toimeen. Näillä mielipiteilläkään ei ole mitään taloudellista
arvoa, mutta toivottavasti joku jolla valtaa ja halua muuttaa asioita
vahingossa näkee osan näistä.

To 29.6.2017 10.42 Mikä on taiteen merkitys nyky-yhteiskunnassa
(yhteiskunnalle olematon?)? Miksi tehdä taidetta taiteen vuoksi
lisäämättä taiteeseen mitään elämää suurempaa sanomaa? Miksi
minä en maalaa pilkkakuvia Sipilästä tai Halla-Ahosta tai muista,
jotka hieman vittuilua osakseen ansaitsisivat? Miksi maalata ja
piirtää merkityksetöntä sisältöä, kun voisi tuoda kunnolla
näkyviin oman kurjan tilanteen lisäksi niiden miljoonan suomalaisen
hädän, joita tämä nykyinen tilanne koskettaa; työttömien,
eläkeläisten, pienipalkkaisten, jotka suuremmalti valittamatta
jaksavat tehdä töitä voimatta tehdä mainittavan suuria suunnitelmia
elämässään. Hallitus jatkaa toimiaan vähemmistön kurjuutta
huomioon ottamatta, kun niillä neljällä? miljoonalla on asiat niin
hyvin, etteivät he valita. Kokoomus ja keskusta porskuttavat sen
ansiosta, että lukuisilla suomalaisilla, ihan tavallisilla, duunareilla
on piensijoituksia, joiden tulevaisuudesta nämä ovat enemmän
huolissaan kanssaan työtä tekevien tai omastakaan ansiotulosta tai
yleensä toimeentulosta. Ne, jotka töitä eivät tee, niiden ei pian
sanalaskun mukaisesti syömänkään pidä. Niin miksen minä maalaa
sitä todellisuutta, jossa mukavassa työssä hyvin toimeentulevan
käsitys suomalaisesta köyhästä näyttäytyy kadulla resuisissa
vaatteissa vastaantulevana puliukkona. Tämän päivän köyhyys on
toisenlainen? Voisi ajatella, että alkoholismi on yhtä usein seuraus
kuin syy. Kamalinta on, että köyhyydestä joutuvat kärsimään
lapset. He ovat syyttömiä eivätkä itse voi vaikuttaa asioihin.
Lapsiperheistä on aina pidetty erityisen paljon puhetta eduskunnassa,
mutta mitä on tehty? Alettu syyttelemään puhelemalla
kannustinloukuista. Miksi aikana, jolloin yritykset tekevät
historiallisen suuria voittoja työnteko ei kannata? Minne kaikki rahat
valuvat? Minun kaltaisilleko muka? Paljonko se Helsingin viimevuotinen
ylijäämä nyt olikaan? Entä miksi kaikki taiteilijat ovat juoppoja
(huom. Yleistys). Se nyt on halvempaa kuin taiteen tekeminen, siis
taiteen sijaan keskittyä juopottelemaan. Materiaalien hinnat eivät
laadukkainakaan normaali-ihmisen mielestä ehkä ole kalliita, eivätkä
ne olekaan, jos maalaa taulun pari vuodessa, mutta entä kun maalaa ja
piirtää sata tai kaksi sataa tai enemmän saamatta kaupaksi mitään
tai välittämättä myydä mitään, kun rahaa ei voi käyttää edes
kuluihin ilman että se vähennetään suoraan tuista joilla pitäisi
saada ostettua mm. ruokaa. Minä en maalaa noita arkielämän
raadollisuuksia ehkä juurikin siksi, että maalaaminen on tapa unohtaa
kehno jääkaapin sisältö ja maksamattomat laskut ja velat. Taidetta
ei tehdä kännissä, eikä kännejä vedetä loistavien ideoiden takia,
vaan pikemminkin hetkellisen unohduksen takia tai että jotain mukamas
tapahtuu. Tällä viikolla käytin viimeiset rahani kahteen purkkiin
fiksatiivia, seuraavalla kerralla ne saattavat mennä kahteen pulloon
viiniä. Sanotaan nyt vielä se, ettei mitään ylimääräistä kahta
kymppiä ollut, vaan tuo oli suoraan pois ruokarahoista. Mitä opimme
tästä? Vastaan itse, että tuskinpa mitään. Ihmiset eivät viisastu,
koska heillä ei ole tarpeeksi vaihtoehtoja.

Ke 28.6.2017 13.47 Pari sanaa taidekirja(ko) - kirja taiteen tekemisen
jäljillä olemisesta -teoksen hinnoittelun perusteista: tarkoituksenani
ei ollut tehdä kalliiksi ja vaikeaksi kirjan ostamista niille, joilla
ei esimerkiksi ole luottotietoja tai joilla muuten on rahat vähissä,
mutta toisaalta yritin karsia ostajajoukosta ne, joilta todellinen
kiinnostus tutustua kirjan sisältöön puuttuu, ja jotka ovat ehkä
ostamassa kirjaa "vääristä" syistä. Myöskään sen takia en
laittanut kirjan hinnaksi vitosta tai kymppiä, että vaikken kirjailija
olekaan ja ne puhumani tittelit puuttuvat, niin en ole sen huonompikaan
kuin muut, ja jotta kirjalla olisi edes jotain uskottavuutta, on sen
näyttävä hinnassa jollain lailla, vaikken minä mitään rahoja
näekään kuin ehkä lyhyesti. No. Niin. Nyt puhun kirjasta enää
kysyttäessä.

Ke 28.6.2017 13.13 Tietyiltä tahoilta on näkynyt epäsuoria, mutta
riittävän suoria, lainauksia täältä ja tuolta toiselta blogin
tapaiselta. Sitä minä ihmettelen, juu, kun tällaista tapahtuu,
vaikkei kukaan ilkeä tunnustaa lukevansa juttujani, ja vielä
vähemmän olevansa joskus samaa mieltä kanssani jostain. En minä
kunniaa kaikista hienoista sanojen yhdistelyistä tarvitse, mutten
oikein siitäkään pidä, että esitellään omana keksintönä tai
ideana tai minä tahansa, sitä mikä lopultakin on joltain muulta.
voisin kertoa pari esimerkkiä, mutta koska kyseessä olevat ovat
julkisuuden henkilöitä, niin en viitsi. Tästäkin minua syytetään.
Kerron jotain, mutten sitten lopultakaan kerro mitään. En minä
koskaan mitään pyörää tule uudelleen keksimään, mutta
parhaimmillaan olen omaperäinen ja erottuva niin hyvässä kuin pahassa
sekä kuvataiteen että kirjoittamisen puolella. Tuon asioihin omaa
muille närästystä aiheuttavaa näkökulmaa. Toisinaan teen asioita
tarkoituksena ärsyttää ihmisiä yleisellä tasolla, joskus omalla
huumorillani, josta kukaan ei ota tolkkua, miten tosissani minä olen,
koska kaikessa on siteeksi aina jonkun näkökulman mukainen totuus,
joka jonkun toisen mielestä taas on toisenlainen.

Ti 27.6.2017 21.06 Juurikin tuota alla olevaa symboloi Tomtebossa
tällä hetkellä esillä oleva maalaukseni "Door Is Opening?" Niin
minä mielellään sen näkisin, että ovi on avautumassa johonkin.
Yritetty on, avata ovea. Se nyt vaan on niin, että milloin kukakin
paiskaa sen nenäni edestä kiinni. Milloin yhteiskunta, milloin ihmiset
joiden kanssa yritän olla tekemisissä, milloin mikäkin. Taho... En
ole mikään huomionkipeä, mutta jonkunlaista hyväksyntää jokainen
kaipaa. Olisin tuon kirjankin tiimoilta hakenut sitä mieluummin
ulkomailta, jossa marginaali-ilmiöt koetaan plussana jopa, mutta koska
englanninkieleni on surkeaa, se ei ollut mahdollista.

 

Door Is Opening?

Ti 27.6.2017 14.41Juuri kun olin kirjoittamassa tuota alla olevaa
tekstiä, niin sain palkinnon yrittämisestä, ensimmäisen sellaisen
roiskeen taiteen äheltämisestä päälleni eli työnhaku meni poikki,
ja kaipailtiin selvitystä. Näin suomessa. Kyllä minä olin tietoinen,
että tästä projektista. ei ole muuta kuin haittaa, mutta tein sen
loppuun siitä huolimatta. Kaikki rahat mitä tämä projekti tuo.,
viedään pois muista tuista, joita niitäkin nyt joudun odottelemaan.
Tein selvityksen saman tien. Mitä sitten seuraavaksi. Luulenpa, että
avaan tölkillisen olutta, ja alan katsastelemaan oliko tuo teksti sen
arvoista, että maksoi yrittää. Enpä taida jaksaa taidetta vähään
aikaan, en sen tekemistä, enkä ainakaan myymistä. Siis
myymisyritystä.

Ti 27.6.2017 13.47 Kuten jotkut ehkä etusivulta huomasivatkin, kirja on
 tullut jo myyntiin ainakin Amazonin Kindle Shopissa, ja on pian
saatavilla myös ainakin Elisa kirjassa ja Google Playssä. Tämä on
parasta mihin nyt pystyin, ja jos minun parhaani ei riitä, niin sille
en mahda mitään. Olisin loman tarpeessa, mutta siinä suhteen mikään
ei ole muuttunut, eikä muutu, että minä voisin tai ansaitsisinkaan
pitää lomaa. Taiteilijat tai työttömätkään eivät vain ole
lomalla. Eikä tässä kameraa kanittamatta lähdetä edes Tallinnaan.
Siinä mielessä minulle on ihan sama, kuinka monta kappaletta tämä
projekti myy. Toivon vain, että Taidekirja(ko) löytää ne muutamat
lukijat, joille sillä mahdollisesti on jotain annettavaa ehkä
enemmänkin viihteenä kuin tiedon lähteenä.

To 15.6.2017 23.45 luin vielä kerran tuon kirjan tekstiosan läpi, ja
ei se nyt loppujen lopuksi hassumpi ole. Hieman epäkiinnostavien
asioiden äärellä siinä liikutaan. Ajattelin asian korjaantuvan
kerronnan omituisuudella ja huumorilla, mutta tuo jälkimmäinen kyllä
on jäänyt niihin poistettuihin kappaleisiin ja liuskoihin.  Ehkä tuo
liian helpon verbaaliakrobatian välttely sai poistamaan jotain
kelvollistakin tsoukkia. Luulisin, juu, että tuota voisi kutsua jollain
tapaa taidekirjaksi. Luulen, että voin seisoa tekemäni takana, jos en
ylpeänä, niin suht tyytyväisenä kuitenkin. Poistan tuossa alempana
olleen, aiemmin illalla kirjoitetun tekstin.

To 15.6.2017 11.53 Sanon nyt vielä suomeksi sen, mikä pilasi kirjan:
kirjallisen laadun kriteerien täyttämisen, riittävyyden yritys. Sen
lopputuloksena siitä tuli tylsä. Ehkä omaperäinen, mutta tarpeeton.

13.11 Juurikin nuo kirjallisen laadun kriteerien täyttämiset vievät
väärään suuntaan paitsi kirjoittamisessa, niin myös maalauksen
puolella. Jos on hulluja ja värikkäitä ideoita, niin se pitää
näkyä lopputuloksessa ilman turhia "sääntökirjojen" mukaisia
kaunisteluja. Tästä johtuen aion rikkoa tulevaisuudessa enemmän
maalaukseen huomaamattani asettamiani rajoja. Jos on isoja ajatuksia,
niin ei pidä arkailla niiden toteuttamista ”isona" aina kun
mahdollista.

Ehkä kuitenkin olen jotain tehnyt niin oikein, että se näyttäytyy
muillekin laatuna, koska sain Artavitasta sertifikaatin
erinomaisuudesta. Se ei välttämättä ole sen kummempi kuin
hyväksyntä kv. valokuvauksen puolella, mutta jota kuinkin ainoa
palaute, mitä olen asiantuntijoilta saanut. Tyhjää parempi, kun en
itse osaa päättää, edes mitä tauluja livenä esittelisin. Toki
olisi ollut niitä uudempia näennäisen hyviä, mutta niissä on liian
helppoja ratkaisuja, ja minähän teen kaiken vaikeamman kautta.
Varmaankin noissa viimevuotisissa (syksystä loppuvuoteen) on joitain,
jotka menevät joskus kaupaksi helpostikin, vaikka itselleni ne ovat
liian helppoja ja kaupallisia.

To 15.6.2017 11.08 Oikeastaan olen tullut siihen loppupäätelmään,
että olen hionut kirjan tekstistä sen särmikkään pinnan pois niin,
että jäljellä on enää valju haalistunut ja sisällyksetön
turhanpäiväinenkin löpinä, joka vain kaukaa sivuaa jotain
tärkeämpää otsikon asioista. Tähän loppui kirjoittaminen
määrittelemättömäksi ajaksi. Juu. Ei se pöyhimällä siitä muuksi
muutu, ja se on edelleenkin sitä samaa, vaikka sen mereen heittäisi.
Parhaimmillaan se toimii lannoitteena jollekin uudelle. Tämmöistä
tässä. Palaillaan.

Ke 14.6.2017 23.59 Tuosta alla mainitusta kirjasta vielä: en ole
käyttänyt yhteenkään aikaisempaan näin turhaan projektiin yhtä
paljon aikaa ja vaivaa. Varovaisten arvioiden mukaan yli 200 tuntia.
Siltikin olisin tarvinnut vielä parikymmentä tuntia lisää
pelkästään tämän materiaalin työstämiseen, ja oikeastaan toiset
200 tuntia jaksaakseni kirjoittaa ja muokata kaiken tarvittavan.
Johonkin on kuitenkin laitettava raja. Jos oletetaan, että kirjaa
myydään 50 kappaletta, niin tuntipalkakseni tulee noin euro, jonka
kela sitten vielä vähentää muista tuista. Siksi motivaatio on
lopussa kirjoittamisen suhteen, ja palaan taas muun taiteen pariin.
Kirjoittaminen on vain liian työlästä minulle. Ehkä yhdistän sitä
maalauksiin tulevaisuudessa. Mutta jos viitsisitte lopettaa
meikäläisen nimittelyn laiskaksi. Sovittaisiko niin. Nyt lopetan
puhelemisen tälle tabletin ruudulle, kun ei se kuitenkaan vastaa.
Öitä. No. Sen verran vielä, että kaikki kirjaan tulleet
tekstiluonnoksetkin on kirjoitettu selvinpäin, joten jos homma menee
karille, en voi laittaa edes kännin piikkiin. Nyt uudelleen, öitä.

Ke 14.6.2017 22.55 Taidekirjako - kirja taiteen tekemisen jäljillä
olemisesta, on lähetetty julkaistavaksi kaikkine virheineen kenenkään
oikolukematta sitä. Jos tulee bumerangina takaisin, niin ei voi
mitään. Parhaani yritin. Sivumäärä jäi lopultakin melko pieneksi
(en laskenut). Kuvat ovat ihan hyvälaatuisia huomioiden, että otettu
keinovalossa käsivaralta, ja ainoat korjailut ovat rajaukset ja
resoluutioiden muutokset. Tekstin taso selviää ostamalla kirja, jos se
myyntiin tulee. Muuten sitä ei ole saatavilla. Ilmoitan myöhemmin
mistä ja mihin hintaan sitä voi ostaa.

Ti 13.6.2017 12.09 Fiapin kisojen nature-sarjaan on kuulemma voinut
osallistua jo parin vuoden ajan eläintarhakuvilla. Tämä on taas
niitä mielestäni ikäviä muutoksia valokuvauksessa (kisoja ja noin
yleensäkin ajatellen). Vaikken olekaan mikään kummoinen
luontokuvaaja, niin arvostan oikean luontokuvauksen tuomia haasteita ja
kuvaajia, jotka siinä hyviä ovat. Minun silmissäni hyvä kuva
tavallisesta sorsasta tai variksesta on parempi kuin tekniseltä tasolta
samanlainen eksoottisesta häkkieläimestä. Onhan siinä nyt eroa,
lähteekö painavan rinkan kanssa viikoksi kairaan, vai bussilla pariksi
tunniksi Korkeasaareen.

Vaikka itsekin olen perusluonteeltani laiska, niin lopultakin, kun olen
mielenkiintoisten asioiden äärellä, en laske käytettyjä tunteja,
ennen kuin on valmista, jos sittenkään. Olen tuhonnut aiemmin
Korkeasaaressa ottamani kuvat hyödyttöminä, enkä ole ainakaan vielä
suunnitellut lähteväni Korkeasaareen uusia ottamaan. Jos vaikka
kuvaisikin jotain Suomen luonnossa esiintyvää eläintä, ja kukaan muu
ei tietäisi sen olevan otettu eläintarhassa, niin minä tietäisin.
Luontokuvauspuoli on ollut täynnä huijareita koko historiansa ajan.
Minulle on tärkeää yhäkin silti se, että keinot, joita käytän,
sopivat omaan näkemykseeni siitä, millaisia omat hyvät kuvani
tulevaisuudessa parhaimmillaan ovat. En oikein osaisi arvostaa sellaista
sellaista palkintoakaan, joka olisi tullut liian heppoisista ansioista
jollain onnistuneella eläintarharäpsyllä. Kuvaan siis jatkossakin
niitä vapaana liikkuvia eläimiä. Tuuristahan siinäkin pitkälti on
kyse minun kärsivällisyydelläni.

Jos nyt joku esimerkki muusta valokuvauksesta, jossa mielestäni
liikutaan rajoilla tai pari kuvaa kokonaisen näyttelyllisen sijaan
olisi riittänyt. Kuvaan itsekin taidetta ja omaa näkemystä, tulkintaa
siitä sekä taidemuseoissa ja näyttelyissä kaikkea muutakin, joka ei
varsinaisesti taidetta ole. Niin siis siihen esimerkkiin. Aikanaan oli
näyttely, jossa oli "epäonnistuneita" kuvia maalauksista. Niissä
kuvissa salamat saattoivat heijastua maalauksesta tai ne olivat muutoin,
esimerkiksi rajaukseltaan huonoja, koska olivat vaikkapa salaa otettuja.
Kohteena saattoi olla Louvren teokset. Tässä tavallaan tuodaan kyllä
esiin omaa näkemystä, mutta kokonainen sarja "huonoja" kuvia..., niin
onko siinä mitään kummallisempaa kuin yhden vitsin ja tähdenkin
leffassa. Tokikin muistaakseni joku yksittäinen kuva oli niin hienosti
pilattu, että salaman heijastukset tai vastaava teki siitä
abstraktimman ja sommitelmaltaan onnistuneen.

Toki itsekin olen tehnyt kokeiluja, niin valokuvauksessa kuin
maalauksessakin, mutta jätän ne "sarjat" yleensä onnistuneenakin
korkeintaan muutaman teoksen mittaisiksi, tekemättä mitään pitkää
isoa sarjaa. Siksi minä en ole tunnettu minkään erityisen tyylin
"osaajana." Tämä ei taas tarkoita, etten mitään osaisi enkä
mitään mistään tietäisi. Mielenkiinnon kohteilleni ei ole vain
vielä tullut loppua eli uteliaisuus kokeilemattomia asioita kohtaan ei
ole tullut tyydytettyä. Kaikkea ei tietty tarvitse kokeilla, kun monet
ideat tietää huonoksi jo niiden syntyhetkellä, toiset taas ovat
taloudellisesti mahdottomia, ja ne unohdetaan mahdollisuuksien mukaan.

No niin. Nyt muiden asioiden äärelle. Voisin jatkaa, jos olisi jotain
kuvitelmaa, että ketään niin suuresti kiinnostaa. Äänettömälle
yleisölle muutama rivi kerrallaan on tarpeeksi. Päivän jatkoja.
Palajaillaan.

La 10.6.2017 9.07 Olen katsellut ottamiani ja jaossa saamiani kuvia
Tomtebon näyttelyn maalauksista. Sen enempiä vertailematta teoksia
keskenään, ne ensisilmäyksellä muodostuneet omat suosikit ovat
pysyneet samoina.

Ritva Lumiaho-Pesolan PVC-grafiikalla toteutetut lyyrisen rytmiset
viivat viehättävät silmää. Aurinkotuuli-  ja Vain elämää
-teokset hengittävät hyvin ja niissä on grafiikkaan sopivaa
minimalistisuutta.

Leena Heikkilän luonnonläheinen puupiirrosmainen, mikä tekniikka
sitten onkaan, tyyli näkyy suomalaiskansallisena, osin alkukantaisena
lopputuloksena.

Vesa Urtin Light -akryyli on melkoisen hyvin keltaisen ytimessä.

Sari Tallqvistin akryylit näyttävät epäilijöille, miksi
kukkamaalauksilla on oikeutuksensa. Minulle kukkamaalaukset
näyttäytyvät parhaimmillaan abstraktina. Tummempi maalauksista
etenkin toi mielleyhtymää Marilan kukkiin, mikä ei ole varsinaisesti
huono asia, kun toteutus oli kuitenkin sivellintyöskentelyltään
vähemmän rankkaa, ja väritkin pysyttelevät inhimillisen voimakkaina,
eivätkä mene sinne hyperekspressionismin puolelle.

Leena Ristolaisen sekatekniikalla toteutettu Läpi tuulen ja veden on
ilmava ja silmälle lempeä teos, jossa on kaunista väriä ja viivaa,
muotoa luonnonläheisesti. Jollain tapaa yhtymäkohtaa Meurosen
teoksiin.

Kirsti Pesarin akryylit ovat kaikin puolin juuri sitä mitä pitääkin,
mutta hieman enemmän tyhjää tilaa sinne jonnekin... Juuri tuosta
johtuen en oikein saa kiinni, vaikkei niissä varsinaisesti mitään
vikaa ole, ja ne ovat hyvin lähellä sitä, mitä suomalainen maisena
ja mielenmaisemakin parhaimmillaan on.

Siinä osa niitä minun suosikkejani. Jollain toisella on toiset
suosikit. Niin se menee, joku tykkää äidistä, joku tyttärestä,
joku isästä, joku pojasta. Kaikki eivät ole äitejä tai isiä, mutta
kaikki ovat joko poikia tai tyttäriä. Käykää ostamassa
omannäköisenne työ jolta kulta heistä, sillä nyt on hintojen
suhteen hullut päivät.

 

 

To 8.6.2017 17.16 Juuri nyt siis meneillään heinäkuun puolelle
Itä-Helsingin taideseuran Mielenmaisema -näyttely Villa Tomtebossa
Tamminiemessä. Käykää katselemassa hyvin monipuolista näyttelyä.
Se on hyvä tekosyy käydä samalla Seurasaaressa (tai päinvastoin).
Parilta kymmeneltä (?) taiteilijalta esillä olevat teokset ovat
myytävänä. Eilen oli taiteilijatapaaminen, jossa en itse ollut
paikalla, kun en ole markkinamies. Jos jollain jotain kysyttävää on,
niin täältä löytyvät yhteystiedot, joista minut saa kiinni.

Pe 2.6.2017 19.23 Juu. Kävin ke aamupäivällä Kiasmassa.
Ars-näyttelyillä on joka kerta vähemmän annettavaa meikäläiselle.
Olen tässä sulatellut näkemääni, ja ennen kuin enemmälti aiheesta
kirjoitan, niin näyttely on nähtävä vielä ainakin kerran, mutta
omasta mielestäni joukkoon on päässyt turhan paljon suoranaista
roskaa, joka ei ansaitsisi paikkaa minkään vakavasti otettavan
nykytaiteen museon katselmuksissa. Sitten on niitä helmiä, jotka
luovat oikeutta järjestää Ars-näyttely aika ajoin. Meikäläisen
ymmärrys ei kaikessa vaan riitä: mitä lisäarvoa toukat jo aiemmin
taiteessa (Kiasmassakin) nähtyjen eritteiden lisäksi tuovat.
Kaikenlaista mukamas epämiellyttävää tai mitä intentiota nyt on
haettukin, joka näyttäytyy minulle vain tylsänä ja tarpeettomana,
kuten kaikenlaiset muut mässäilyt kissantappovideoineen ja muine
lapsellisine sensaation (en perhana ala miettiä tuota kirjoitusasua
3.6. Huomio) sensaationhakuuksioineen (20.6. en ole varma menikö
oikein, muttei haittaa..., mutta nyt näin vain niin typeränä, etten
lukenut haettua merkitystä opasteesta. Ja juurikin jonkun taideteoksen
yhteydessä oli käytetyn näköinen kondomi. Nuorilleko näitä
taideteoksia tehdään, vai tekevätkö näitä nuoret? Tuossa nyt pari
esimerkkiä niistä tyhmimmistä jutuista, ja jatkan listaa, kunhan saan
katsoa rauhassa näyttelyn läpi vielä kertaalleen. Liian helpoilta ja
mauttomilta tai muuten haetuilta ratkaisuiltaan olevat teokset
nakertavat näyttelyn arvoa ja vievät tarpeettomasti huomiota niiltä
oikeasti hyviltä teoksilta, joita kuitenkin ei suurin, mutta suuri osa
kuitenkin. Nyt oli toki niitä koululaisryhmiä paikalla, joka hienoa
sinänsä, mutta häiritsee omaa taiteen kokemista. Helsingissä onkin
parempi viedä lapset kuviksen tunneilla taiteen pariin niin usein kuin
vain mahdollista, sen sijaan että yritettäisiin tunneilla huonoilla
välineillä työskennellen saada nuoria kiinnostumaan taiteesta. Kun
nähdään ja opitaan mahdollisimman laaja skaala vaihtoehdoista ja
potentiaalista halvoilla vesiväreillä suttaamisen sijaan, se luo
parempaa ja avarampaa käsitystä taiteesta kaikin puolin tällaisen
meikäläiselle tyypillisen rajoittuneen maailmankuvan sijaan.

Heräsi myös kysymys, että miten taiteilijat valitaan ARS-näyttelyyn?
Entä teokset? Ovatko valitsijat tarpeeksi selvillä, siitä mitä tuli
valituksi? Kun näitä vitriiniin viime tingassa ähellettyjä
pökäleitä yhä silloin tällöin näkee taidenäyttelyissä, niin
herää kysymys, miksi? Sama vitsi naurattaa tai huvittaa korkeintaan
kerran. Sen jälkeen se enää ärsyttää. Etenkin taiteessa. Miksi
jotain laajaa katselmusta nykytaiteesta ei voisi toteuttaa
säännöllisin väliajoin suomalaistaiteilijoiden voimin ja promota
niitä parhaita ja potentiaalisimpia menestykseen myös maailmalle.
Suomessa on hyvä joukko jo -70-80-luvulla (aiemminkin) pinnalle
nousseita (ja kansainvälisestikin menestyneitä) taiteilijoita, joiden
profiilia voisi yrittää nostaa. Vai onko se niin, että suomalainen
taideinstituutio haluaa pitää suuret nimet ja heidän perintönsä
itsellään haluamatta jakaa sitä maailman kanssa. Tunnetaanko Wardia
maailmalla? Entä joitain nuorempia nimiä?

Kiasmassa käytyäni aloin aamupäivällä maalailla isompia pohjia.
Iltaan tai alkuyöhön venyneen kumarassa työskennellyn (pohjat
lattialla) maalaussession jäljiltä selkä oli eilen sen verran
kipeänä, ettei pystynyt enää jatkamaan kesken jääneitä
maalauksia. Maalausta jatketaan tänään tai joskus toiste, silloin kun
tarpeelliselta tai hyvältä tuntuu.

Pe 2.6.2017 0.20 Lisätty valittuihin paloihin taas jotain vaihtelevan
laatuista kuvaa. Olen sinne juurikin laittanut jotain vanhempia
säilyneitä esittävämpiä piirustuksia tms., koska olen aina ollut
sitä mieltä, että taiteessa lähtökohtana on, että jossain määrin
pitää osaa oikeasti piirtää. Eräs henkilö tässä taannoin
ihmetteli, että "Ai, sä osaat oikeasti niinku piirtää." No.
Meikäläinen ei puhtaasti realistisemman taiteen jäljillä ole ollut
sitten peruskoulun, ja siellähän kuvaamataidontunnit olivat mitä
olivat, ja veivät pienimmänkin halun taiteen tekemiseen kymmeneksi
vuodeksi. Vuoden 1992 lyhyiden hyperrealististen kokeilujen jälkeen
ymmärsin, että taiteella oli minulle joku muu tarkoitus kuin
realistisen tai hyperrealistisen esittävyyden tavoittelu, ja se on
sitä ilmaisuteorian mukaista tunteensiirtoa. Ja piste.

Ke 31.5.2017 0.48 Juu. Nyt on taas toiminnan aika. Huomenna ehkä käyn
katsastamassa näyttelyn tai pari, ja kuvailemassa. Sitten on
maalaamisen vuoro. Jos hakemistani työpaikoista kuuluu jotain, niin
mahdollisiin haastatteluihin mennään siinä kunnossa, missä
maalausputken jäljiltä on. En voi odottaa ja pitää itseäni
normaalissa ja vakaassa kunnossa toimettomana telkkaria katsellen ja
kuvia rutiininomaisesti käsitellen. Tarvitsen haastetta, ja kun
taiteesta on kyse, niin silloin voin mennä äärimmäisyyksiin. Nyt on
vain liikaa toteuttamista odottelevaa ideaa, jotta voi vain tyytyä
kypsyttelemään niitä, kun odottaa tapahtuvaksi jotain mihin en itse
voi vaikuttaa. Pitää tehdä sitä, mihin voi vaikuttaa, sillä nyt
olen juurikin alkamassa maalaamaan taas hieman tai oikeastaan
reilumminkin uudenlaista taidetta omassa historiassa. Tuolla on
jokusella kankaalla maalattua pohjaa keskeneräisenä ollut
odottelemassa, mutta oikeastaan aika on ajanut jo niistäkin ideoiden
kypsyessä ohi, joten katsotaan nyt....

Olen kuitenkin tutkiskellut abstraktin ekspressionismin tietyntyyppisiä
maalauksia (ja myös paljon muuta) iskostaakseni mieleeni tiettyjä
tyylillisiä peruslinjauksia kohti isompia kankaita siirryttäessä. Se,
minkälaiseksi kymmeniltä taiteilijoilta suodatetut vaikutukset omaan
tulevaan tyyliin muotoutuvat, on osin arvoitus itsellenikin....
Innostuneena odotan, mitä tuleman pitää... Tosin katkoksia tulee
maalausrupeamiin liikaa väkisin, kun on ainakin alkukesästä paljon
kaikenlaista ohjelmaa tiedossa. No. Siinäpä sitä taas jotain
tulevista päivistä, ja jos tilanne muuttuu, se on merkki
toisenlaisista kiireistä eli pysyn pääosin poissa täältä ja
muualtakin pahateosta. Öitä.

Ti 30.5.2017 15.34 Lisätty Pictures pääotsikon alle satunnaisesti
onnistuneimmista poimittuja kuvia World Village -festivaaleilta viime
sunnuntaiaamulta Dalindeon lyhyeltä keikalta. Bändin nimi kirjoitettu
väärin, kun en näitä umlautteja vai mitä ne ovatkin ala
etsiskelemään tabletilla. Tietokoneen näppiksillä sen saa
muistaakseni ctrl+alt gr+jotain...  Kokeilkaa itte. Se on morot.

Ti 30.5.2017 1.35 Täällä ole juurikaan viitsinyt valokuvausta sivuta.
Olin sunnuntaina Maailma kylässä -festivaaleilla Dalindeota
katsastamassa. Kuvailin pitkästä aikaa vanhalla Canonilla (eos1000d).
Se meni pitkälti räpsimiseksi, kun ajatteli, ettei sillä kuitenkaan
kunnollista mitään aikaan saa. No. Olisi saanut, jos olisi ollut
säädöt kohdillaan, tai olisi arvioinut valon suunnilleen oikein, kun
en mittaillut, enkä säätänyt, vaan tarkensin sen verran eteen, että
ajattelin kameran puoliautomatiikan hoitavan loput syväterävyyksineen.
Muuten olisikin kaikki mennyt suurin piirtein niin kuin piti, mutta
kamerassa oli ISO-arvona 800 taulujen kuvauksen jäljiltä, kun olisi
pitänyt olla 200, ja niinpä suurin osa kuvista paloi niin pahasti
puhki, ettei Lightroom niitä pelastanut. No. Jokusen kuvan sai ehkä
käsiteltyä sellaiseen kuntoon, että niiltä voi odottaa satunnaisia
hyväksyntöjä FIAP-kisoissa sitten joskus, kun taas mahdollista ottaa
enemmän osaa. Jatkossa pitää tarkastaa paremmin kameran
perussäädöt ennen kuvaamista, ja kuvauksen aikana katsoa
tilannekuvissakin huolella valotus kohdilleen ja vilkaista aika ajoin
lcd-ruutuun, että miltä se tulos noin suurin piirtein näyttää.
Perusasioita, jotka pitäisi huomioida aina, mutta unohtuvat aika ajoin,
etenkin jos pitää taukoa, ja kun kuvittelee, että pikku virheet voi
korjailla lightroomilla, kun ottaa kuvat raw'na. Ja. Tämä juuri, kun
taannoin olin päättänyt keskittyä ottamaan parempia kuvia, jotta
kehitys sujuisi jouhevammin. No. Ensi kerralla sitten. 

Ma 29.5.2017 11.01 Tomtebon ryhmänäyttely alkaa viikon kuluttua.
Tervetuloa sinne katsastamaan minun ja muiden tauluja, ja tekemään
kauppaa niistä omien mieltymysten mukaan.

Ajat ovat paranemassa? Siis joillain? Ns. hyvien aikojen tullessa myös
taiteen puolella kaupankäynti vilkastuu, josta saattaa seurata hintojen
nousua. Tomtebossa olevat maalaukseni (tai maalaus) on vielä
hinnoiteltu niin, että että ne ovat tavallisen työssäkäyvän
ihmisen ostokykyjen sisällä. Muiden esillä olevien teosten hintoja en
tiedä, mutta varmaankin hinnat ovat vielä pääosin kohtuullisia.
Tervetuloa siis myös ostoksille paitsi Tomteboon niin myös
henkilökohtaisesti kanssani. Minulta löytyy taidetta monenlaiseen
makuun.

Hintataso on vielä suht huokea. Pari baari-iltaa tai muuta vähemmän
tärkeää väliin jättämällä saa jo hyvän kehystämättömän
paperityön. Vastaavia valintoja sitä on itsekin joutunut tekemään,
voidakseen tehdä yleensä mitään. Ottakaa rohkeasti yhteyttä, jos
kiinnostaa, mutta mieluummin ei kännissä, kun en ainakaan tuttujen
kanssa viitsi tehdä kauppoja joita selvinpäin kadutaan. Tuossa parisen
viikkoa sitten tarjottiin yhdestä taulusta viisisataa, mutten ollut
innostunut kauppoja lukkoon lyömään, vaikka siitä olisi saanut
hyväksi aikaa jääkaapin täytettä. Juurikin ei ole tarkoitus
ketään pienituloista viedä velkavankeuteen, sen takia että sattuu
olemaan kiinnostunut jostain maalauksestani. Halvempaakin löytyy.

Kokemus on myös opettanut, että velaksi myyminen ei kannata. Maksut
onnistuvat myös PayPalilla, jolloin ostaja voi käyttää
luottokorttiaan. Tarvitaan vain PayPal-tili. Omat mahdollisesti
PayPal-tililleni tulevat suoritukset tulevat toimimaan
FIAP-näyttelykassana. Kaikki ilmoitetaan asianmukaisesti verottajalle.
Nyt on juurikin ollut vain menoja ilmoitettavaksi.  Itäkeskuksen
metroaseman lähettyvillä asustelen. Tervetuloa niin vanhat kuin
uudetkin "asiakkaat."

La 20.5.2017 5.32 Kun en nyt saa unta, niin otan käsittelyyn yhden
asian. Puhuin tuolla aiemmin toistojen määrän tuomasta varmuudesta,
jolla eräällä tapaa helpot asiat saadaan rutiiniksi, jotta voi
keskittyä niihin vaativampiin.

Toistojen tuoma varmuus koskee oikeastaan useimpia asioita, joihin
liittyy mekaanista toimintaa enemmän, mutta toki myös juuri
esimerkiksi palveluammatteja. Asiakkaiden neuvominen eri asioissa
paranee ja kasvaa kokemuksen myötä, kun tietyt vastaukset ovat
entisten kokemusten myötä valmiina seuraavia varten. No. Ajatukset
lähtivät väärille urille. Aloitan alusta.

Olin siis kolmisen vuotta maksuselvityksessä kirjanpitoapulaisena.
Maksuja eri kirjanpitotileille laskettaessa laskunauhaa saattoi kertyä
parisen metriä, ehkä ylikin. Siinä näppäilyn kehittyessä ja
parantuessa oikeastaan huomasi piankin, että nopeassa näppäilyssä
väärään numeroon osunut sormi kuului korvaan heti näppäilyn
tapahduttua elikkä virheen huomasi, vaikka se ehti tapahtua. Sitten
vain pysähtyi, näppäili saman miinuksena ja yritti päästä taas
rytmiin. Tuloksena oli sitten nauhaa lukuineen ja loppusummineen.

Ajatellaan nyt, että tilejä ei saatu täsmäämään. Sitten lasketaan
tili kerrallaan, kunnes se sentin ero löytyy. Kun kahta pari
metristäkin nauhaa nopeasti vertaa läpi, niin silmä oppii numeroihin
ja tiettyihin poikkeamiin, ja löytää ne. Nykyään on juurikin
Facebookissa kaikenlaista testiä, jossa pitää löytää vaikkapa
avoin lukko tai milloin mitäkin. Lasit päässä nämä ratkeavat ehkä
sekunnin sadasosissa ja ilman laseja voi mennä satakin kertaa kauemmin.
Taas poikkesin asiasta.

Edellä mainitussa voisi puhua eräänlaisesta näkemisen rutiinista.
Jos ajatellaan vaikkapa valokuvauskilpailuja. Kyseenalaisten arviointien
kohdalla olivatpa ne mihin suuntaan tahansa, on usein sanottu, että
tuomarilla on puusilmä.

Liikkeeseen liittyvä ääni, ja äänen poikkeamisesta huomattu virhe.
Poikkeamisen näkeminen. Miten tämä sitten liittyy maalaamiseen.
Tässä tulee edellä mainittujen lisäksi ja niitä vahvemmin esiin
tuntoaisti. Kaikkien näiden aistien yhteispeli kokemuksen tuomana
varmuutena tuo sen huippuosaamisen, jonka avulla helpot asiat voidaan
suorittaa melko "mekaanisesti" rutiininomaisesti ja keskittyminen
voidaan suunnata vaativampiin ja uusiin asioihin, joita vastaan tulee.

Lopputulemana siis, että toistot samanlaisina tuovat sen varmuuden jota
voisi kutsua ammattitaidoksi. Liikun itse juurikin usein niiden
poikkeamien alueella eli maalaan tavallaan virhettä virheen perään.
Etsinkö virheellisyydestä toiston kaavaa, niin että kun maalaan
oikein, pysähdyn, ja ajattelen, että mitä helvettiä.

No. Tämä meni väsyneeksi koko ajattelu nyt, mutta on tuossa ehkä
jotain ajatuksen poikasta. Ei muuta, kun huomenta.

 La 20.5.2017 4.15 Vielä viikko sitten oli osin selkeää mielikuvaa
siitä, mihin päin lähden taidetta viemään, mutta nyt tuntuu, että
olen pahasti hukassa, enkä voi luottaa omaan harkintakykyyn viedäkseni
sitä omannäköisenä, mutta yleisemminkin mahdollisena eteenpäin.
Vaikkakin sain unista mukamas osin vahvistusta eräille tyylillisille
suunnitelmille, niin otan nyt etäisyyttä taiteeseen. Ehkä juurikin
alan pommittamaan työkkäriä, ja vaatimaan että meikälle
lähetetään niitä tukipaikkojen työtarjouksia sen sijaan että
keksisin tekosyitä vältellä työnhakua. Jotain muuta ajateltavaa
tässä tarvitsee taiteen sijaan. Mielellään juurikin luovaa, mutta
josta saa rahallista korvausta, ja vatsan täyteen, laskut maksettua
ym.

Sitten kun alan maalata, niin siinä pitää olla tulevaisuutta,
olkoonkin että omilla ehdoilla jatkaisi. Loputtomiin ei jaksa tehdä
tuottamatonta "työtä," vaikka uskoisikin siihen mitä tekee. Usko
siihen, että se paranee vielä niin, että se näkyy muille edes osin
sellaisena kuin itselle parhaimmillaan tekee alkaa hiipua osittain.

Ehkäpä vien nämä pähkäilyt lopullisesti täältä pois, kun ei
näillä ole sen kummempaa mielipiteellistä arvoa edes, faktoista
puhumattakaan. En minä tiedä välitänkö edes suuresti tosiasioista
vai onko jossittelu, kysymysten ilmaan heittely ja omiin kysymyksiin
vastailu ja kaikenlainen muu ihmettely tärkeämpää.

Onko tämä kirjoittelu terapeuttista edes, kun jotenkin koen, että
kaikella pitää olla aina vähän suurempi merkitys ja tavoitteellisuus
kuin miltä päällepäin näyttää. Jos tästä ei ole hyötyä, edes
itselleni, niin miksi jatkaa.

Pe 19.5.2017 Juu. En voi kehittyä kirjoittajana, kun ei minkäänlaista
palautetta mistään suunnalta. Minun pitää itseni yrittää arvailla,
mikä on hyvää, mikä huonompaa, missä kohtaa vino tyyli osuu
maaliin, milloin vedän jonkun homman överiksi, tai milloin muuten vaan
menee liikaa huonon maun puolelle, milloin tabletista poimiutuu sanoja
tekstiin, jotka muuttavat asiasisällön toiseksi kuin se oli
tarkoitettu. Joku saattaa luulla, että puhelen yksikseni ääneen
sekoamispisteessä, mutta lopultakin, olen jossain määrin tällaista
turhaa asioiden pyörittelyä kirjaten niitä ylös harrastanut vasta
viime joulukuulta. Miksi sitten kaikenlaisia turhia sekaviakin
ajatuskulkuja pitää tänne kirjoittaa juurikaan edes jälkikäteen
virheitä korjailematta? Onko se kenties niin, että välillä on
joutavan jaarittelun ja joskus toiste toiminnan aika? Missä määrin
teen itsestäni tarkoituksella naurettavan? Entä tarkoituksetta? Ja
onko sillä lopultakaan väliä? Ehkäpä tässä haastaa ja
viihdyttää itseään paremman tekemisen sijaan haahuillen
tavoitteettomasti tietämättä edes, mitä haluaisi, jos pystyisi
yhtään vaikuttamaan mihinkään. Ei perhana olette oikeassa. Tarvitsen
jotain järkevämpää ajan kulua. Ehkä on taas aika alkaa maalata taas
vaihteeksi? Tai ehkäpä minä olen vain kunnon känniä vailla?

Minä kirjoitan toimettomuudesta. Jos lähtisin viikon matkalle, niin se
reissu kuitattaisiin parilla lauseella. Aikanaan kuittasin vuoden
mittaisen jakson parilla sivulla. Vakkuri kirjoitti Brysselin yössä,
että toimettomuus synnyttää sairaita ajatuksia, ja niinhän se on,
kun jotain tyhjää tilaa täyttää muulla kuin toiminnalla.

Pe 19.5.2017 Turhaan minä mitään palautetta mistään odotan. Olisiko
niin, että nykyaikana se negatiivinenkin kritiikki olisi ostettava
rahalla. Poistun täältä viikonlopuksi, ja sitten palaan harrastamaan
deletointia. Kyllä minä tiedän, että osalle niistä harvoista
"lukijoistani" tämä on tietynlaista voyeurismia. Näyttää siltä,
että jotain saattaa tapahtua, mutta sitten mitään ei kuitenkaan
tapahdu. Ei sitä koskaan tiedä. En minä osaa sanoa edes huomisesta
mitään. En pysty suunnittelemaan mitään. kyllähän sitä voi
periaatteessa tapahtua melkein mitä tahansa melkein, milloin tahansa,
mutta olenko minä kirjoittamassa täällä, jos sekoan tai voitan
jättipotin lotosta? Joka tapauksessa se kiinnostavin jää näkyviin
täällä vain samanlaisena hiljaisuutena kuin teidän kommentit. Tämä
on monologia, jossa minä päätän mitä kerron, ja te arvailette
lopun. En tiedä, mutta tuo ei tainnut enää olla hauskaa? Hyvää
viikonloppua. 

To 18.5.2017 23.31 Taidekirja(ko)n keskeneräinen pdf-demoversio
ladattavissa Media-otsikon alta rajoitetun ajan. Olkaa hyvä. Ei maksa
mitään.

To 18.5.2017 18.56 Alettu katsastamaan Taidekirjaan tulevia kuvia
hiljalleen. Huomenna alan ehkä jo ankkuroida kuvia tekstiin, jota
muutellaan ja korjataan sitten kyllä vielä tarpeen mukaan. Kun on
valmista, niin ladataan Elisa-kirjalle, joka joko ehdottaa sopimusta tai
ei, ja jos ehdottaa, niin minä hyväksyn sen tai en... Näin se siis
menee. Jos. Jolla kulla kysyttävää, niin rohkeasti vaan...

To 18.5.2017 2.23 No. Hyvinkin reilut pari tuntia piti vielä pakertaa
hioessa tekstiä lopulliseen asuun. Tulevatpa muut olemaan, mitä
mieltä tahansa, niin minun mielipiteeni on, että olen viimeisen kahden
päivän, hups tässähän on mennyt kohta neljä päivää, niin siis
olen saanut Kirjakon tiimoilta parasta jälkeä omassa historiassa
koskaan aikaiseksi, ja jos se ei tule kelpaamaan muille, voin unohtaa
lopullisesti kauas tulevaisuuteen siirretyt kirjalliset projektit, ja
mahdollisesti lopettaa kaiken tavoitteellisemman kirjoittamisen, myös
täällä, tällaista ilmoitusluontoista asiaa lukuun ottamatta. Voin
luvata omalla parhaalla tasolla olevaa tekstiä lähtemättä vertaamaan
muihin.

Nyt olen juurikin niin väsynyt, kuin edellä mainitusta voitte
päätelläkin, joten alan hiljalleen valmistautua unten maille. Enää
ei riitä keskittymistä ollenkaan, ennen unia välissä. Hyvää
yötä.

Ke 17.5.2017 23.06 Niinhän siinä sitten juurikin kävi, etten saanut
mielenrauhaa, ennen kuin pääosa "Taidekirjanko" suurimmista ongelmista
ja virheistä oli saatu korjattua, niin että se alkaa näyttää siltä
kuin pitääkin. Vielähän siinä on kuvattomassakin versiossa
tekemistä, mutta nyt alkaa tuntua, että olen loppusuoralla, jolloin
suurimmat säädöt on tehty. Se voi olla, että hieman enemmästä
keskittymisestä äidinkielen tunneilla muinoin olisi ollut nyt apua,
mutta se olisi ehkä vienyt omaa tyyliä pois liikaa oikeaoppisempaan
kirjoitusmuotoon. Katsotaan nyt, mutta ihan positiivisella mielellä
tässä, vaikka päivät venyneet tavallaan tarpeettomassa ja
tuottamattomassa puuhailussa. Öitä.

Ke 17.5.2017 12.05 Kävin tuota Taidekirja(ko)n tekstiä juuri läpi
eilisten varsin reilujen korjailujen ja lisäysten jälkeen kunnolla
läpi. Siellä on edelleen runsaasti paitsi kirjoitusvirheitä myös
muuta virhettä, jonka lisäksi osaksi tyyli on muuttunut liikaa
oikeaoppisempien sanajärjestysten muuttelujen jälkeen. Nyt pitää
jättää ainakin pariksi päiväksi projekti rauhaan, ja miettiä
sitten, miten tästä mennään eteenpäin. Joka tapauksessa turha
kiirehtiminen ei auta mitään. Juurikin suurimmat ongelmat ovat siinä,
että lopputulos tulee olemaan tiivistystä ja karsintaa, valintaa
melkoisen suuresta määrästä tekstiä, joka pääosin
jäsentelemätöntä. Edellä mainittuun viitaten jossain täällä
ohimennen mainitsemani 600 sivuinen luonnoskirja esimerkiksi on
täynnä, jonka isäksi muita muistiinpanoja (mm. tämä blogin
tapainen). Vaarana saattaa olla, että muokkauksessa muuttuu yleisilme
liikaa ja tietty vähäkin särmä häviää. Pitää yrittää saada
jollain tapaa kokonaisuus toimimaan yhtenäisesti tyyliltään
(omannäköisenä) ja asiasisällöltään. 

No. Eipä tässä nyt tällä kertaa muuta ollut mielessä ainakaan
tänne asti laitettavaksi.

Ti 16.5.2017 22.37 Itä-Helsingin taideseuralla on Suomalainen
mielenmaisema - Finnish Mindscape -näyttely 6.6.-5.7. Villa Tomtebossa
Tamminiementie 1:ssä. Avajaiset 5.6. klo 18-20. Taiteilijatapaaminen
7.6. klo 16-18. (Näyttelyn englanninkielisessä nimessä ollut virhe,
jonka luulin olleen tarkoituksellinen muutos, on korjattu. Uudet tiedot
päivitetty asianmukaisille paikoille. Huomio 17.5.17 15.24. Korjattu
vielä taiteilijatapaamisen muuttunut kellonaika.). Mainostan vielä
lähempänä näyttelyn ajankohtaa uudelleen.

Siinä siis infoa seuran kesän ryhmänäyttelystä, jonka varsinainen
näyttelyilmoitus löytyy Pictures-otsikon alta Acrylic Paintings
2014-2017 -kuvista.

Tervetuloa!

Ma 15.5.2017 21.04 Tänään aamulla kyseltiin, että miten
kirjaprojektini edistyy. Vastasin, että motivaatio on ollut vähän
hakusessa. Kotiin tultua istahdin kuitenkin tietokoneen ääreen
harrastamaan leikkaa liimaa -toimintaa kahdeksaksi tunniksi.
Ensimmäiseen kahteen tuntiin en muistanut edes panna tupakaksi tai
pikemminkin sätkäksi tai sikariksi. Toinen samanlainen sessio olisi
vielä tarvittu, mutta kuten sanottua, motivaatio on edelleenkin
hakusessa, joten lähetin oikoluettavaksi vielä hieman keskeneräiseksi
jääneen puhtaaksikirjoituksen. Niin sanotusta muokkaamattomasta
puhtaaksikirjoituksesta sivumäärä puolittui, mutta tämähän on
loppupeleissähän kuvakirja, joka sattuu sisältämään tekstiä. No.
Katsotaan nyt, tuleeko vielä jotain suurempaa muutosta sisällön
suhteen, mutta kiinnostuneet voivat laittaa sähköpostia, niin
muutamalle ensimmäiselle lähetän jossain vaiheessa ilmaisen
kuvattoman version tästä jotain muuta kuin elitististä
korkeakulttuuria olevasta "teoksesta", jolla ei ole edes vielä
lopullista nimeä. Saattaa olla, että nimeksi tulee "Taidekirja(ko?)
tai Taidekirjako?" No. Eipä tässä muuta taas tällä erää. Se,
mitä seuraavat päivät tuovat tullessaan, jää nähtäväksi. Palaan
asiaan, jos sellaista ilmenee, ja jossain vaiheessa, vaikkei mitään
sanottavaa olisikaan. 

Ti 9.5.2017 0.53 Sain jakona nähtäväksi seuran kesän näyttelyyn
ehdolla olevia teoksia. Oikeinkin tasokasta näyttelyä odotettavissa
Itä-Helsingin taideseuralta kesäkuussa Tomteboon, Tamminiemeen. Hyvin
vaihtelevaa mielenmaisemaa: abstraktia, puoliesittävää ja
esittävämpää hyvin monipuolisesti, mitä sieltä lopulta
valitaankin. Omaan makuunkin löytyy hyvin erilaisia tuotoksia.
Valitsijoilla tullee olemaan tiukka tehtävä. Ilmeisestikin näyttelyn
teema on tuonut suuresti juurikin sitä näkökulmaa entistä enemmän
esiin myös muilla, joka itselleni on suurelta osin tärkein osa taiteen
teon perusolemusta eli juurikin tunteen siirto kankaalle, niin että se
näkyy vaihtelevina viivoina, muotoina ja väreinä joko
esittävämpänä tai abstraktimpana. En osaa edes lähteä arvailemaan,
että mikä tai mitä omista akryyleistä päätyy näyttelyyn, kun en
osaa arvottaa omia uusimpia töitä ainakaan mihinkään tiettyyn
järjestykseen. Mielenkiinnolla odottelen tietoa, mistä juryttäjä
eniten pitää. Odotettavissa hieno näyttely. Oli pakko toistaa. Sen
verran laadukkaalta näyttäviä töitä kuvien perusteella, että
pelkään laskevani näyttelyn tasoa. Kannattaa siis käväistä
Tamminiemessä kesällä. Mainostan näyttelyä vielä lähempänä
ennen avajaisia, vaikken mainosmies olekaan.

To 4.5.2017 18.05 Piirtelen nuo loput paperit ja maalaan pienemmät
tyhjät ja keskeneräiset kankaat loppuun. Sitten jatkan tuon ns. Kirjan
puhtaaksi kirjoittamista, vaikka motivaatio onkin hakusessa. Kaikkea
aikansa. Vien kuitenkin sen projektin loppuun, ihan vain saadakseni
siitä jonkunlaisen käyntikortin itselleni, mutta millaisen? Se ei
tule olemaan perusesimerkki mistään - ei tiedosta, taidosta tai
osaamisesta sen enempää kuin määrätietoisuudesta tai edes
tavoitteellisuudestakaan. Onpahan kuitenkin edes yksi pidempi projekti
saatu sitten viedyksi loppuun. Teen sen itseni takia. Todistaakseni
itselleni pystyväni tällaiseen siinä missä muutkin omalla
tyylilläni lainaamatta muita. Se missä määrin vielä tulee uutta
tekstiä jo muistiin kirjoitetun lisäksi, jää nähtäväksi, mutta
yritän pitää sivumäärän jollain tapaa kurissa, kun mahdolliseen
fyysiseen versioon tulee runsaastikin kuvia.

Ju. Puhuin tuolla aiemmin hyvästä vireestä, mutta se jäi todellakin
vireen tasolle ilman kunnon flowta hyvine ja loistavine ideoineen
luonnollisena kokonaisvaltaisena toimintana. Sama ns. hyvä tuntuma oli
tälläkin viikolla, mutta jotain puuttuu vielä, että se muuttuu
tekemisestä joksikin enemmäksi. En vaan ymmärrä niitä
taiteilijoita, jotka menevät työhuoneelleen jonakin kellonlyömänä
ja poistuvat sieltä tehtyään päivän tunnit täyteen. Nimenomaan
sellaisina normaaleina päivinä, jolloin suunnittelee tekemisiään
liikaa, rytmittää elämäänsä suorittamisen mukaan, minulta ei synny
mitään muuta kuin tavallista, joka on taiteessa yhtä kuin tarpeetonta
roskaa. 

La 28.4.2017 1.24 Juu. En ole unohtanut "Kirjaa," mutta tällaiselle
maanisdepressiiviselle introvertille ja tiettyjä erityisherkänkin
ominaisuuksia omaavalle yksi asia kerrallaan on riittävästi, jos
haluaa saada tulosta aikaiseksi, tekeepä sitten mitä tahansa. Kaikki
keskittyminen pitää laittaa täydellisesti siihen, mitä kulloinkin
tekee. Olen tämän huomannut kyllä ennenkin. Pienikin häiriötekijä
laskee lopputuloksen keskinkertaiselle tasolle. Eilenkin meni pari
tuntia virittelyyn, ennen kuin oli siinä mielentilassa, että sieltä
voi tulla mitä tahansa - siis hyvässä mielessä. Sama keskittymisen
tarve ilman häiriöitä koskee muun muassa erästä harrastamaani
verkkopeliä, ja oikeastaan kaikkea vähänkään luovempaa tekemistä,
jos aikoo saada tehoja irti. Musiikki soi koko ajan, mutta se on
oikeastaan vain rytmittämässä taustalla (- viemässä "transsiin").
Jos musiikista haluaa taas saada kaiken tai yleensä mitään irti, niin
silloin pitää unohtaa se muu tekeminen. Miksikö otin tämän tässä
esiin. No. Juurikin tuli joku ohjelma erityisherkistä, ja siitä sain
ymmärrystä ja tukea sille, miksi olen oikeastaan missä tahansa
liikkeellä ollessani tilassa, jossa kaikki ikään kuin hyökyy
päälle elikkä tunnen ja tiedostan liian monia asioita voimatta
vaikuttaa mihinkään, edes omiin sanomisiini tai ajatuksiini. Siitä
suodattuu jotenkin se taide, mitä teen. Maalaan sen mitä tunnen, en
sitä olematonta kuvaa päässä tai päästä, paitsi joskus harvoin,
kun näen "selkeää" kuvaa päässä. Kerran maalasin yhden unen tietyn
hetken melko pian herättyäni, mutta miksi sen unen muistin ja sain
kirjoitettua unen pöpperössä kokonaisuudessaan ylös, sitä en
tiedä. No. Tämä tästä, koska en aio nyt keskittää tämän enempi
ajatuksiani kirjoittamiseen, vaan sen sijaan olla ajattelematta ja
nukkua. Öitä.

Pe 27.4.2017 23.04 Olen saavuttanut kahtena päivänä niin hyvän
vireen ja tuntuman pastelliliituun, että melkeinpä minkä tasoista
"huipputyötä" tahansa voi odotella milloin tahansa, kunhan vire jatkuu
ja sopivan tasoista ideaa pukkaa oikeaan aikaan. Toivottavasti vapun
karkelot eivät liikoja sotke tekemisen meininkiä. Sinänsä
suorittamisen ja tekemisen tarve on toissijaista, mutta parhaimmat
fiilikset tekemisen suhteen pitäisi voida saada käytettyä hyväksi
niin, että lopputuloksena on ns. klassikoita, omassa tuotannossa
merkittäviä teoksia. Hyvänkin vireen aikana tulee huteja ja väärin
arviointeja mm. värien suhteen, ja toisaalta värien rajallisuuden
takia (aina joku lopussa, ja silloin pitää etsiä vaihtoehtoisia
keinoja). Piirtäminen (osin maalaaminen) pastelleilla on jollain tapaa
kiihkeämpi, tiiviimpi ja keskittyneempi kuin esim. akryyleilla
maalaaminen. Ratkaisuja voi tehdä liiankin nopeasti, ja sarja liian
voimakkaasti painaen tehtyjä viivoja pilaa hetkessä hyvälle alulle
päässeen tekeleen... Liian tummilla tehdyt vedot paljastuvat
fiksatessa vaaleampien hennommin vedettyjen sävyjen alta... Tällaista
tässä nyt. En ole juurikaan pastelleilla räpeltämisestä
kirjoittanut mihinkään mitään. Paperityöt arvostetaan perinteisesti
liian matalalle. Pastellipiirustus/-maalaus on paljon
hienoviritteisempää puuhailua kuin yleisesti luullaan. Tokikin melkein
välineellä kuin välineellä saa helpostikin kaikenlaisia hienoja
juttuja aikaan, mutta sen tason nostaminen niistä helpoista hienoista
asioista oikeaan kunnollisen ja mahdollisesti omaperäisen,
omannäköisen kuvan tekemiseen. Piirtämisen merkityksen tärkeyttä
(käden harjaannuttamista) ei ole turhaan joissain yhteyksissä
korostettu. Sattumalta tulee vain satunnaisesti hyvää. Hyvä jälki ei
oikein meinaa onnistua satunnaisesti tekemällä muuten
aktiivisemmaltakaan tekijältä. No. Jos nyt olisin hiljaa ensi viikkoon
asti?

Pe 27.4.2017 14.24 Tuli tässä mieleen pari ajatusta, kun piti laittaa
kuvia maalauksista ehdolle seuran Tomtebon näyttelyyn. On aina vaikea
päättää, mitä tyrkyttää uusista tai uudemmista maalauksista,
silloin kun niitä pienessä määrin on mahdollista saada esille
ryhmänäyttelyyn. Tiettyjä hyvä maalauksen kriteerejä voisi olla
tekninen laatu ja osaaminen. Liikun itse maalauksessa koko ajan uusilla
tutkimattomilla alueilla, joten en näe nopeassa työskentelyssä
tekniseen täydellisyyteen pyrkimisessä mitään järkeä. Siksi jätin
hyperealistisen ja pitkälti muunkin esittävän taiteen tekemisen ja
kehittämisen, ja lähdin matkalle kohti uutta tuntematonta
päämäärää, jonka seuraavista etapeistakaan ei aina ole tietoa.
Tekninen osaaminen perustuu abstraktissa taiteessa oikeastaan toistojen
määrään eli harjoituksen kautta oppimiseen. Jotta voi tuoda
maalaukseen teknistä varmuutta, olisi tehtävä samantyyppistä
maalausta enemmän, eräällä tavalla samaa sarjaa, jotta tekninen
varmuus kasvaisi toistojen. Uusien asioiden näkyminen intensiivisen ja
nopean työskentelyn lopputuloksessa varmana, hallittuna ja samalla
luonnollisena vaatii runsasta tekemistä, jota monesti jo rajoittaa
materiaalien hinta silloin kun rahaa ei tule mistään. Tokikin
tiettyjä ominaispiirteitä löytyy meikäläisen taiteessa, mutta
esimerkiksi akryylimaalauksessa olen vasta pääsemässä alkuun, ja
toivottavasti eroon osin sen suurimmista ongelmista. Lopultakin voi
olla, että akryylimaalauksen eduista huolimatta, on suuri osa
tulevaisuudessakin olisi parempi tehdä öljyvärein tuskaillen
tärpätin hajun kanssa välineitä pestessä ja muutenkin.
Paperitöitä ei suurestikaan viitsi tyrkytellä näyttelyihin, kun jo
yhden suht pienikokoisenkin kehystys maksaa halvimmillaan yli 50 euroa.
Tokikin siellä paperitöissä olisi sellaisia joilla voisi olla
potentiaalia kehystettynä mennä kaupaksi paljonkin paremmin kuin
monella akryylityölläni, jotka nekin kehystämättömiä vain
ripustuksin.

Pe 27.4.2017 Maalailtu ja piirretty on aika ajoin taas vähän
tiiviimmin. Eilen muun muassa tein kymmenen pastellia. Vireeseen aloin
päästä vasta muutaman heikkotasoisen jälkeen, ja parhaimpienkin taso
jäi sellaiseksi, ettei sitä kannata availla sen enempi edes kuvien
muodossa. Osasin rauhoittua nukkumaan hieman yllättäen itsenikin,
koska viimeinen pastelli signeerattiin pari minuuttia ennen puolta
yötä. Suhteellisen kovilta kierroksilta laskeutuminen nukahtamaan
kaiketi ennen yhtä on harvinaista, olkoonkin että olen löytänyt
melatoniinista parhaimman ja toimivimman mömmöni. Se onkin
yllättävää, että näin harmittomasta hormonista saa parhaimman avun
kaikkien niiden tyrmäävien myrkkyjen jälkeen. No. Eipä tässä
oikeastaan mitään kummallista asiaa ollut, joten en ala mistään
sitä asiaa tekemäänkään, vaan aloittelen jotain ihan muuta. Hyvää
vappua...

Ma 24.4.2017 23.13 Ei ole juurikaan tullut kirjoiteltua tänne, eikä
tuohon toiseenkaan palstaan. No. Eivät nämä mitään varsinaisia
kunnon blogeja ole. Lauantaina aloin piirtää ja maalata taas, mutta
meni sen verran ylienergiseksi, että laitoin jarrua päälle. Tuo
meikäläisen maalaaminen on vähän samanlaista kuin kirjoittaminen,
eli vaihtelevan laatuista. Välillä jostain puuttuu pilkku, välillä
piste on väärässä paikassa, tarvittaisiin adjektiivia tai jotain
muuta sopivaa sanaa huonon ilmaisun sijaan. Tällä tavoin syntyy
toisinaan niitä omalla mittarilla mitattuina olevia mestariteoksia, ja
toisaalta myös sitä ongelmajätettä. Ei sillä niin väliä. Keskityn
nyt lähitulevaisuudessa enempi tekemiseen turhia pohdiskelematta, on
sieltä sitten tullakseen merkityksetöntä terapiamaalausta tai
parempaa. Kun sitä keskinkertaista tekee tarpeeksi, se kehittyy
paremmaksi saadessaan uutta ilmettä hiljalleen, kunnes se lopulta on
hyvää, jopa erinomaista jonkun mielestä, jos ei muiden niin omasta
näkökulmasta - se lienee tärkeintä. Taide on ilmaisumuotona
kuitenkin subjektiivista, niin tekemisen kuin kokemisenkin osalta. Kukin
maalaus esittää eri ihmisille niin monin tavoin kuin sillä
"näkijöitä" on. Ei ole varsinaisesti oikeaa ja väärää tulkintaa.
(Olkoonkin, että olen jotain omaa näkökulmaa laittanut joidenkin
kuvien tekstitykseksi). Omassa tulkinnassaankaan ei kannata olla liian
ehdoton, vaan pitää mieli avoimena ja nähdä omatkin maalaukset eri
tavoin eri aikoina erilaisissa mielentiloissa olematta liian sokea. No.
Niin tämä höpinä alkaa mennä taas sellaiseksi, että alan
hiljalleen käydä nukkumaan. Palaan asiaan tai sen viereen taas sitten
joskus. Öitä.

La 8.4. 19.05 Siinä määrin paskamainen olotila, että parempi
irrottautua kaikesta taiteen tekemisestä vähäksi aikaa ihan
tietoisesti. Sitten jatketaan, kun siltä tuntuu. Se voi tapahtua
huomenna, viikon päästä tai milloin vain. Kirjoittamista jatkan
samoin sitten, kun jaksan. Turha yrittää vääntää väkisin
mitään. Palaan asiaan sitten, kun jotain uutta tapahtuu, jos mitään
tapahtuu. 

Ti 4.4.2017 23.38 Vieläpä juu sen verran alla olevasta, että joku
saattaa tiedustella, että mistä tuo kirja, mikä se n nimeksi sitten
tuleekaan, tulee olemaan saatavilla. Muutamalle ensimmäiselle
kyselijällä voin lähettää kuvattoman pdf-version ilmaiseksi
sähköpostitsei. Myöhemmin tulevaa kuvallisten pdf-version
julkaisumahdollisuuksia selvittelen ehkä Elisa-kirjassa, ja jos se ei
onnistu, laitan kuvattoman pdf-version ilmaiseen jakeluun, ja odottelen
parempia taloudellisia aikoja pienen omakustannepainoksen otattamiseen
laadukkaana, mutta kotikotoisena, kovakantisena kirjana. Paljon on
vielä auki, mutten mene liikoja asioiden edelle. Jonkun pitäisi vielä
oikolukeakin sitten ns. valmis teos, jota ennen ei kannata lähteä
julkisesti teuraalle. On tässä muutenkin riittävästi ongelmia, ilman
että laittaa liian keskeneräistä materiaalia mihinkään. Sitä on
tällä sivustolla ihan riittävästi, ja minulla on omat kieroutuneet
syyni siihen, miksen ole poistanut mitään...!!! :-)

Ti 4.4.2017 22.44 Ns. Kirjan puhtaaksikirjoitus on edennyt hyvin, jonka
lisäksi luonnosta uudeksi tekstiksi on syntynyt. Täällä kirjoitusasu
on mitä on, ja kirjoitusvirheitäkin korjailen rajallisesti. Kirjan
muotoiluun panostan enemmän, jotta sanavalintojen ynnä muun kautta
olisin johdonmukainen, ja enimmät epäloogisuudet ja ristiriitaisuudet
jne. tulisi vältettyä. Saattaa olla, että joudun käyttämään
tarpeettoman paljon sellaisia sanoja kuin "saattaa, ehkä, usein,
mahdollisesti, mielestäni" ja niin edelleen, jotta tekisin selväksi,
että yleiselläkin tasolla olevat asiat eivät ole faktoja tai edes
käsityksiä yleisestä mielipiteestä, ja niiltä osin, kun tulen
puhumaan omista käsityksistäni, niin voi olla, että varsin
ehdottomanakin sanottu asia, ei ole itsellenikään välttämäti sitä,
tai edes puolitotuus... Tämä teksti tässä on miettimättä
laitettua, ja sekavaa. Tuossa kirjassa tulen pyrkimään lyhyeen ja
ytimekkääseen, liikoja selittelemättömään tyyliin. Saattaa olla,
että jossain itsellenikin hankalassa ja kyseenalaisessa asiassa, tulen
valottamaan asiaa jonkun esimerkin kautta, mutta tätä tulen
välttämään...

Valmista tulee sitten, kun on tullakseen. Uskoisin kuvattoman
pdf-version olevan valmis hyvässä lykyssä varsin nopeasti - jopa
viikossa, tai kahdessa. Kuvallinen versio vienee viikon, pari lisää.
Varsinaista aikarajaa ei kuitenkaan ole eli jos tuntuu, että menee
liian pakonomaiseksi, niin pidän taukoa, vien ajatuksia muualle ja
puuhailen jotain muuta. Paljon riippuu siitä, millä motivaatiolla
jaksaa kirjoittaa puhtaaksi, ja missä määrin mukamas muuta tärkeää
tekemistä on, ja kuinka usein ja paljon pitää olla tekemättä
mitään. Kela ja fatta päätöksillään huolehtii siitä, ettei aikaa
tuhraannu kodin ulkopuolella missään mihinkään ylimääräisiin
turhuuksiin.

Alun perin aikanaan lähdin luonnostelemaan kirjaa suurelta osin eri
aihepiireistä. Se ja muutkin kirjalliset projektit jäivät hautumaan
jotain kaukaista tulevaisuutta varten. En usko, että lähden viemään
uutta isompaa ja pidempää projektia enää läpi. Raha on huono
motivaattori, mutta jotain kaupallista potentiaalia yritän katsastella
tulevaisuuden tekemisiä varten (ei koske taidetta). Tämä piakkoin
toivon mukaan valmistuva tekele tulee sisältämään lähes yksin omaan
uutta joulukuulta 2016 alkaen kirjoitettua tekstiä. Myös vielä
tällä hetkellä jo puhtaana kirjoitetuttuna olevat suorat lainaukset
jätän kokonaan pois. En tule nojaamaan kirjaa millään muotoa muiden
itseäni viisaampien jo kirjoittamaan sanaan, ja niiltä osin kuin sitä
tulee mahdollisesti tapahtumaan, on kyse puhtaasta vahingosta, jota
paljon joskus lukeneena on vaikea välttää.

No. Eipä tässä tällä erää muuta. Palaan asiaan, kun jotain
konkreettisesti uutta ilmoitettavaa on.

28.3.2017 2.06 Lisätty paperikuviin jokunen luonnoskirjaan pikaisesti
tehty pastelli... Niissä nyt ei hirveästi, siis juurikaan ole ideaa.
Hymh. Siksi ne saattoi jopa laittaakin tuonne gallerian puolelle.
Katsellaan..., jos sitä myöhemmin jossain vaiheessa jotain. Ehkä jopa
parempaa... Ja nuo on otettu kännyllä keinovalossa.

26.3.2017 2.19 Juuripa niin. Samalla kun alkaa löytää fiilistä
tehdä taidetta, tulee mieleen miten järjetöntä ja hyödytöntä se
on. Mitään uutta ei enää voi ainakaan perinteisin keinoin tehdä.
Vanhojen elävien ja kuolleitten Suomen nykytaiteen mestareiden
maalaukset halpenevat ja menettävät arvoaan, kun markkinoille pukkaa
koko ajan enenevissä määrin toistensa näköistä taidetta ainakin
useimpien asiaa ymmärtämättömien maallikoiden silmissä. Ja
toistensa näköistähän se on asiaa ymmärtävänkin näkökulmasta.
Yhä vähenevissä määrin näkyy mitään, mikä joka jollain tapaa
erottuisi radikaalimmin joukosta. Enkä minäkään tässä mitään
poikkeusta kaiketi tee. Päinvastoin olen etsinyt koko ajan keinoja
mennä pelkistetympään suuntaan mukamas mahdollisimman omaperäisellä
tyylillä, mutta se kun on niin, ettei taiteessa ole ollut mitään
todella omaperäistä ja uutta 30 vuoteen. Vaikka eletään digiaikaa,
niin mielenkiintoisimmat multimediateoksetkin niiltä osin kuin niitä
olen nähnyt ovat pitkän ajan takaa. Kun ajatellaan vaikka
performanssitaidetta. Moni maallikko pitää sitä "tuoreena" ilmiönä
-60-luvulla alkaneena ja -70-80-luvulla Suomessa ilmiöksi ja
suomalaisen yleisön ihmetykseksi nousseen (Pirtola ja muut), vaikka sen
juuret ovat ties missä, mutta ainakin dadaistit tekivät performansseja
viime vuosisadan alkupuolella. Videotaiteessa kuvamanipulaatio on tullut
yksittäisen taiteilijan ulottuville, ja yleensäkin tekniikka on
halventunut. En tiedä millaisia aikaansaannoksia sillä saralla on
saatu aikaiseksi parhaimmillaan, mutta sen mitä itse olen nähnyt, niin
silläkin puolella parhain ja luovin anti koettu. Loppu menee
nörtteilyn puolelle. Samoin, kun suurelta osin valokuvaus, jossa hyvä
photoshoppaaja muuntuu Annie Leibovitziksi. No. Nyt en jaksa tällä
erää enää pölistä näitä joutavia enemmälti. Taide on kuollut,
eläköön kaupallisuus, ja...

26.3.2017 2.00 Anything extraordinary cannot do in art anymore. You
cannot invent the wheel again. Everything is done at least in 80s.
Traditionally painting is still living but we just repeating old. Why
even try to do anything. Amusing ourselves? Recent times everybody are
artists, so there are no markets and value for art (although in
Finland). Art as it was is dead? Greatest modern artists are more
composers than traditionally artist. They don't typically themselves
make anything, they just compose and produces? There are factories like
Warhol had. What a good damn bullshit. Haha. 

25.3.2017 18.59 Piirrellyt lähinnä kättä harjoittaakseen ilman
mitään suurempia tavoitteita. Siirryn tekemään joitakin
harjoitusmaalauksia vailla suurempia pyrkimyksiä, kun raivoisampi
energia ja flow puuttuu, eikä mitään "rajatonta" tajunnanvirtaa
kummalisine ja vähemmän kummalisine, mutta muuten hyvine?
ajatuksineen, ideoineen virtaa mitenkään erityisen vuolaana, jopa
siinä määrin vähäisessä määrin, että päädyn ehkä tekemään
uutta versiota vanhoista maalauksista ja uusia maalauksia
toteuttamattomista luonnoksista, ja ehkä jonkun improvisaationkin
tilassa, jossa päässä ei tapahdu mitään ihmeellistä, vain
perusnormaalia aivotoimintaa ilman kummallisuuksia. Odotettavissa
tylsää lopputulosta, mutta jotain täytyy tehdä maanisempia tiloja
odotellessa. Ainakin nuo viime viikkoina tehdyt pastelli-improvisaatiot
ovat olleet varsin vaatimattomia. Kyllä se vaan niin on, ettei hyvää
taidetta luoda normaaleissa olotiloissa. Liika tasaisuus, vakaus on
normaaliutta, jolla ei minulle ole mitään käyttöä. 

Joku puhui jossain tv-ohjelmassa taiteilijoiden hulluuden tarpeettomasta
romantisoinnista. Totta onkin, että kun mennään äärirajojen yli
hulluuden puolelle, niin siitä on romantiikka kaukana, mutta
tavallisuudesta ei toisaalta myöskään synny mitään vähääkään
kiinnostavaa. Se menee turhanpäiväiseksi pipertämiseksi ilman
mahdollisuutta saada mitään edes omalla tasolla mainittavaa
aikaiseksi. Siksi hulluutta on haettava ajoittain, vaikka väkisin
hyvien yöunien ja muunkin kustannuksella. Siellä rajamaastossa piilee
se kaikki, mistä hyvän taiteen edellytykset ainakin omalla kohdalla
löytyvät. Voi olla, että lähipäivinä kirjoitan tänne jotain
sieltä tajunnan rajalta, kunhan ensin tavoitan jollain tavoin sitä
rajamaastoa.

18.3.2017 2.06 Katselin vähän läpi, että mitä olen tänne
kirjoittanut tai ajatellut pikemminkin suoraan tämän valkoisen
päälle näillä kirjaimilla. Enimmäkseen joudun pysyttelemään
"puhutun" takana, joka vain pien osa kokonaisuutta, jota pääosin
vuoden vaihteen molemmin puolin hahmoteltu tänne ja muualla eli olen
silloin tällöin "keskittynyt" ajattelemaan taiteeseen ja sen
tekemiseen liittyviä problematiikkoja ja muutakin ohimennen. Kun
otetaan muualla pääosin olevat muistiinpanot huomioon (ja valmiiksi
muotoutumassa olevat asiat, ajatukset), niin kokonaisuus alkaa olla
hyvällä mallilla. Luulen säilyttäväni jo aloitetussa
puhtaaksikirjoituksessa (luonnokseksi) oman vinon ja kummallisen
kirjoitustyylini, ja jopa suurelta osin tuovani siihen omaa
kieroutunutta huumoriani ja kapula kieltä, ja sinne tänne ujutan ihan
huvikseni liudan kauniita, ja usein tarpeettomia tai sitten jopa
hyvinkin hyödyllisiä adjektiiveja, jotta tulisi selväksi, että
jollain tapaa tarpeen tullen osan niitäkin käyttää samoin
kapulakielen turhia?, tarpeettomia pikkusanoja, jotka tarpeen tullen
laskevat minua alas takaisin maan pinnalle tai nostavat leijailemaan
päinvastoin hetkeksi yläilmoihin.

No. Nyt tuli tälle illalle päivitystä riittävästi? ...joten
palailen myöhemmin asiaan, kun jotain uutta mielenkiintoisempaa
ilmaantuu tai tunnen tarvetta pölistä ilman enempiä sisältöjä.
Ehkä se on jonkunlaista tarvetta selittää täällä jotain, kun
somessa ei varsinaisesti näin negatiivista ryöpytystä juuri voi ilmi
tuoda suppeassakaan jaossa eli siinä omassa kaveripiirissä, joten
etsiytykööt tänne ne joita tämmöinen vaihtelevan laatuinen jorina
kiinnostaa. Kaikenlainen palaute näissä kahdessa hämärästi blogin
tyyppisten otsikoiden alla julkaistusta materiaalista on tervetullutta.
Mutta ei kirjoitusvirheistä, kun olen niitä vain rajatusti korjaillut.
Kiitos. Öitä.

18.3.2017 0.24 Mitäpä tässä. Enimmäkseen on ollut luomisen ja
paremman taiteilun kannalta aika turha ja liian vakaa olotila. Viikko
sitten sain kuitenkin valmiiksi parhaimman maalauksen tämän vuoden
puolella, mutta enimmäkseen sellaista oloa, että kun ei pysty
mihinkään kummoisten omien juttujen tekemiseen, niin yhtä hyvin
joutaisi tekemään jotain tylsää palkkatyötä jollekin taholle, jos
sitä nyt nykypäivänä olisi tarjolla.

No. Katsotaan nyt, jos se tästä kohta lähtee paremmalla energialla.
Kuvaamisen pidän kuitenkin vähän aikaa tauolla, ja kisoihin
osallistumisen vähän pidempään, kunnes on jotain kunnon materiaalia
lähetettäväksi. Maalauspuolella kuitenkin tänä vuonna tietyllä
uudella tavalla paluuta vanhaan "uuden kokeilemisen" suuntaan, ja
välillä tuntuu, että jälki on liiankin vakaata ja kaipaisi enemmän
energisyyttä, dynaamisuutta ja vaihtelevuutta voimallisemmin, mutta
kyllä se siitä pikku hiljaa lähtee vielä enempi sinne minne
pitääkin... ei se pieni harkinta ja suunnitelmallisuus liian suuren
improvisoinnin sijaan vaihteeksi haitaksi ole... monimuotoisuus ja
uusiutuminen tekee ihan hyvää kunhan perusasiat eivät latistu ja oma
ilmaisu, kieli pysyy tietyiltä osin entisellään laadun parantuessa...
- toivon mukaan...! :-)

8.3.2017 23.59 Tänään aloitin "Taidekirja(ko?) -" nimellä olevan
synopsiksen kirjoittamisen koneella LibreOfficen Writerilla sen
kummemmin mitään asetteluita tai muutakaan säätämättä. Kiirettä
ei ole, kun en ole aikatauluttanut asiaa, mutta luonnoksen pitäisi olla
tämän vuoden puolella valmiina puhtaaksikirjoitettuna ja suurin
piirtein kuvitettunakin... Tänään loppupäivä menikin sitten
maalaillessa, mutten saanut valmiiksi kuin yhden aiemmin aloittamani.
Eipä tässä nyt tällä kertaa muuta. 

5.3.2017 14.57 Säädellyt tässä taas pari päivää Lightroomilla
kuvia. Haettu ongelmallisimpiin kuviin oppia Potkan Lightroom-kirjasta,
mutta jotkut kuvat ovat vaan niin hankalia, ettei niistä meinaa
mitään saada. Valotuksen, kontrastien, värien hienosäätöä,
kohinan poistoa, terävöitystä ym., ei sinänsä mitään uutta, mutta
se miten saa tasapainoisen kuvan kokonaisuutena aikaiseksi vie aikaa.
Kyllä se on parempi kiinnittää jatkossa yhä enemmän kuvatessa
huomiota kameran säätöihin, kun teknisesti huonon kuvan säätäminen
on työlästä. Sinänsä sommittelultaan  ja muuten toivottoman kuvan
säätämisessä ei ole järkeäkään, ja jos kuvassa ei alun
perinkään ole tarpeeksi terävyyttä ja tarvittaessa
syväterävyyttä, niin turha yrittää, kun ei sillä Lightroomillakaan
ihmeisiin pysty. Mielenkiintoista kyllä on, miten "hyvästä" kuvasta
saa niin paljon paremman. Sinänsä suht oikein tässä on aiemminkin
tehnyt säätöä, mutta koko ajan huomaa kehittyvänsä ja oppivansa
karsimaan niitä virheitä. Mutta liian pitkä aika koneella tekee sen,
ettei osaa keskittyä kaikkeen tarpeeksi, ja korjatessaan jotain
osa-aluetta muuttuu toisaalla huonompaan suuntaan. Ne ovat niin
yksilöllisiä vähänkin eri olosuhteissa otetut kuvat. Ruokaa
odottelen uunista, sitten jatketaan jonkun aikaa vielä.

Juurikin olen korjannut muun muassa joitakin keinovalossa otettuja
potretteja luonnollisempaan suuntaan. Yleensä vähän vieroksun kuvien
muuttamista "kylmemmäksi," mutta kyllähän ne tosiasiassa korjauksen
jälkeen näyttävät paremmilta, vaikka nyt käytin jossain määrin
vibrancea, clarityä ja vielä terävöitystäkin, joita yleensä
vieroksun ja vältän viimeiseen asti..., ja joiden kanssa pitää
jatkossakin olla maltillinen. Niillä on turha yrittää pelastaa liian
epäterävää kuvaa.

3.3.2017 0.08 Ni. Ju. En tiedä olenko ottanut puheeksi, mutta asetin
joku sitten tavoitteeksi yksityisnäyttelyn vuonna 2022. Maalailen sinne
pikku hiljaa isompia töitä ja siinä sivussa pienempiä sen tarkemmin
vielä suunnittelematta tulisiko näyttelystä retrospektiivi vai vain
uusiin maalauksiin keskittyvä. Joka tapauksessa ainakin mahdolliset
siihen näyttelyyn päätyvät työt saavat ensiesiintymisensä vasta
siellä, jos mitään näyttelyä yleensä toteutuu. En näe mitään
tarvetta esitellä mitään, kun en kuitenkaan laske myynnin varaan
mitään, ja toiseksi kököt pienikokoiset valokuvatiedostot eivät
anna oikeaa ja kunnollista kuvaa etenkään paremmista maalauksista…ja
näin mobiiliaikaakin, kun eletään, niin ei sekään paranna
tilannetta yhtään. Esittelen täällä jotain näytteitä maalauksista
ja höpisen silloin tällöin joutavia, jos siltä tuntuu.

2.3.2017 19.22 Lopettelen FIAP-näyttelyihin kuvien tyrkytyksen
lähettämiini Trierenberg-kuviin. Ei jaksa loputtomasti syytää rahaa
tuottamattomiin kohteisiin. Jatkan kuvaamista silloin, kun jaksan,
viitsin, pystyn sillä kalustolla, mitä sattuu olemaan, ja kun
laadukkaampia kuvia perusteellisesti käsiteltynä on riittävästi,
niin mahdollisuuksien eli rahavarojen puitteessa osallistutaan taas
kisoihin kunnianhimoisemmin, tavoitteellisemmin, eikä näin
päämäärättömästi kuin tähän asti (-).

Muutenkin tuo loputon rahojen haaskaaminen taiteeseen saa riittää.
Välineitä on tarpeeksi maalaamiseen hyväksi aikaa.

Alan kirjoittaa puhtaaksi muistiinpanojani taiteeseen liittyvien
ajatusten pohjalta. Taloudellisesti ajateltuna tämäkin projekti on
pelkkää ajan haaskaamista, mutta väliäkö tuolla. Onpahan jotain
mukamas hyödyllistä ja järkevää ajan kulua. Taidekirjat
parhaimmillaankaan eivät ole listahittejä, ja minulla ei ole
tarkoitustakaan yrittää löytää kustantajaa kotikutoiselle
kirjalleni, vaan maksimissaankin otan vain pienen omakustannepainoksen
ilman voitontavoitteluyrityksiä. Tiettävästi jossain Baltian maissa
tai Saksassa on mahdollista painattaa kohtuuhintaan pdf-muotoon tehty
kirja. Painokustannukset rahoitan mahdollisilla työllisyystukitöillä
(jos mahdollista joskus jotain sellaista saada, jota selkä kestää
tehdä...)  tai lottovoitolla tai muulla yhtä sattumanvaraisella
tulolla eli aika huteralla pohjalla on, kun ei sponsoria näin turhille
projekteille edes viitsi yrittää hakea. Työhakemuksia en yksityiselle
sektorille viitsi lähetellä. Turhaa touhua. Jos työkkäri niin
vaatii, sitten kyllä, muttei jaksa panostaa hakemuksiin paljoakaan, kun
ne lähetetään muodon vuoksi pakotettuna vailla mahdollisuuksia. Ei
tässä jaksa yrittää selitellä, jos tarvettakaan, joidenkin
mielestä hukattuja vuosia kenellekään, ja yrittää vastata liian
yleisluonteisiin kysymyksiin tyydyttävästi edes. Kerro jotain
itsestäsi? Mieti siinä sitten, mitä niistä loputtomista asioista
itsestään kertoo. Parempi kysymys on sitten jo esimerkiksi: sano
muutama adjektiivi, jotka kuvaavat parhaiten hyviä/huonoja puoliasi?
Tuohonkin vastaukset ovat erilaisia eri päivinä. Minä en opettele
mitään potentiaalisia vastauksia ulkoa. Se mitä sillä hetkellä on
tullakseen, on vastaus. Joskus vastauksena on hiljaisuus, muuten vaan
tai miettiessä, että mitä kaunista sitä voisi valehtelematta sanoa.
Tietynlaista rehellisyyden kiroa. Päivän kunto ratkaisee
meikäläisellä melkein kaikessa. Valvotut yöt vievät terävyyden, ja
tekevät keskinkertaista mahdollisesti älykkäämmästä
keskinkertaista jopa huomattavasti tyhmemmän, mutta vain hetkellisesti
toivottavasti. Eipä tässä nyt muuta. Voi olla, etten tänne
kirjoittele hetkeen, vaan keskityn käsittelemään niitä muualle
kirjoitettuja asioita puhtaaksi.

Aloitan kirjoittelun lähiaikoina Libre officen Writerillä, kun en
jaksa kerjätä mistään enää edes muutamaa kymppiä Windowsin
office- paketin ostamiseen tai muuhunkaan. Tuossa Windows kymppi
käyttiksessä näyttää olevan vanhoihin se etu, että asiakirjat
pystyy tulostamaan pdf´na, joten katsotaan nyt, miten tuohon Writeriin
saa upotettua kuvat, ja miten sen yleensäkin saa toimimaan, kun ei ole
tullut mitään suurempia kirjoiteltua vuosikausiin, tai oikeammin
koskaan.

Mitään kaupallisempaa projektia ei näköpiirissä ole, eikä minun
tyyliini sovi lähteä sellaisia väkisin kehittelemään. Jos muut
taiteeseen liittyvät projektit tuovat jonkun kolikon "kassaan," niin
hyvä on. Muita kirjallisia projekteja en varmaan vie edes koskaan
vakavalla mielellä loppuun. Mitään taidetta en edelleenkään
tilauksesta tee, ja jos joku kyselee, niin ohjaan asianmukaisten tahojen
pariin.

20.2.2017 3.57 Kirjoittelin tuonne jonnekin (en tänne) joitain
ajatuksia taiteesta, mutta meni liian filosofiseksi, joten ajattelen
pari sanaa, no enemmän, filosofiasta: 3.17 Sanoilla leikkiminen
tietäen niiden merkitykset, ja panemalla niitä järjestykseen
muodostaen niistä lauseita, joilla löytää oikeutuksen mihin vain,
mutta se ei muuta tosiasioita miksikään. Tämä on kaiketi
jonkinlaista filosofiaa, mutta mitä tekoa sillä on, jos saadaan
etsittyä kulloinkin haluttu, kulloiseenkin tilanteeseen sopiva vastaus.
Asioiden päälaelleen kääntäminen väärän syyn takia tai oikean
vastauksen saamiseksi - mitä järkeä siinä on? Herää kysymys, että
mihin näin "vaarallista", ja yhtä lailla turhaa (?) oppia tarvitaan.
Onko se mahdollisesti se keino, jolla yksittäinenkin ihminen voisi
esittää kysymyksiä ja löytää vastauksia objektiiviselta
kannaltakin liittyen omaan käsissä olevaan asiaan. Vai mikä se
filosofian perimmäinen tehtävä on? Käännellä asioita eri kantilta,
ja poimia sopivin vastaus? Kenen kannalta sopivin? En tiedä, mutta
ovatko filosofit humanistisen tiedekunnan tuotoksia, joten...      
 Noni. Tämä juurikin muistutukseksi, kun alkaa omia taidepuolen
ajatuksia möyhimään, kääntelemään liikaa jollain tasolla
filosofian tavoin, niin eihän siitä tule lasta eikä paskaa, vaan
pitkälti jotain, mikä pitää juurikin laittaa faktojen, ja oikeiden
mielipiteiden pohjalta järjestykseen. Tulen kyllä jonkin kummallisen
esimerkin pohjalta palaamaan asiaan, ehkä jopa tämän yön
muistiinpanojen pohjalta... ja vielä kolmas piste.       No. Noissa
taidepuolen jutuissa löysin kyllä ideaa, tosin osittain niin
komediallisen hupaisalla nurin niskoin kääntelyllä höystettynä...
No. Se on osittain niin minun tapani kirjoittaa näihin muistiinpanoihin
liittyen, että luulenpa etten niin karmean paljon tekstin tyyliä muuta
siitä mitä se asiallisimmillaan tai melkein asiallisimmillaan on.
Jätän tuollaiset toistot kyllä pois.

 

19.2.2017 23.57 Jaahas. Jos joku ns. oikea taiteilija sattuu joskus
lukemaan näitä juttuja, niin hän saattaa hyvinkin pitkälti olla
sitä mieltä, että jonninjoutavaa höpinää. Ju. Niinhän se
enimmäkseen on. Miltä osin, sitä en tiedä, koska en ole
taiteilijapiireissä liikkunut, ja taidefilosofiakin jäänyt tasolle,
jolla ei selvittäisi alkeet käsittävästä kokeesta. Sen mitä olen
taidekirjoja lukenut, on keskittynyt enemmänkin taidehistoriaan ja
tekniikoihin kuin tämän tapaiseen pölinään. Kaikenlaista enemmän
tai vähemmän turhanpäiväistä tekstiä on kasassa aika mukavasti,
mutta mitä minä tällä itsekseen pureskellulla päätelmänipulla
teen, kun nämä asiat lienevät käsitelty historian saatossa niin
monilta tahoilta, että voin vain kuvitella. No. Ainakin olen saanut
jotain pientä ajan kulua ja hupia muun tekemisen oheen. Nyt materiaalia
alkaa olla 600 sivuisen luonnosvihkon sivuista noin 250 sivulle asti -
osa tosin pikaisia (piirrettyjä) luonnoksia, mutta vain pieni osa, kun
ne enimmäkseen tehty taas muualle. Kunhan tässä jaksan, viitsin,
ehdin, kehtaan tai kykenen tai jotain niin kirjoittelen Wordilla (ai
niin pitäisi vielä saada ostetuksi tuo Word eli lisätään listaan:
kun on varaa) puhtaaksi ilman sarkasmia, kiroilua tai muutakaan
navanalaista tai sopimatonta, ... ja sitten kun se on kirjoitettu...,
niin se on jollain tasolla valmis ja heitetään nurkkaan pölyttymään
taulujen seuraksi... Eipä tässä tällä kertaa taas muuta... Ah. Juu.
Joku ihmettelee, että mitkä 250 sivua, kun eihän täällä niin
paljon ole... No täällä on vain se osa mitä olen tänne
kirjoittanut, ja tännehän minä kirjoitan yleensä juurikin kaikkea
ihan muuta...ja ne ovat käsin kirjoitettua, joka supistuu
rankanpuoleisesti tekstinkäsittelyohjelmalla isollakin fontilla, ja
materiaalia karsimalla, vaikka sitä vielä lisää tulisikin.
Mahtaisivat entiset viisimiinuksia jaelleet äidinkielenopettajani
ihmetellä, etteikö se tuokaan lopultakaan koulun jälkeenkään
oppinut mitään. Katson kuitenkin lukeneeni elämän varrella sen
verran monta kirjaa, että niistä no väkisinkin jäänyt sen verran
jälkeä, että selviydyn puhtaaksikirjoituksesta ajan kanssa. Tosin
muistini on valikoiva ja rajoittunut muutenkin. No. Nyt menen tästä
tällä erää... Öitä.

19.2.2017 Kirjoitin muistiin muutaman sivun valokuviini liittyviä
ongelmakohtia (sen lisäksi, että pitäisi kuvata enemmän, sekä
käsitellä kuvat kunnon lopputulokseen), mutten nyt niistä sen
enemmälti. Lisään tähän vain sen, mikä kirjoituksesta meni
yleisemmin kuvataiteen puolelle eli koskee tässä lähinnä maalausta.

...olen kuitenkin huomannut, että omien kuvien suhteen tahtoo olla
usein pahastikin sokea monien kuvien osalta, joiden huonous ilmenee,
muotoutuu omassa mielessä vasta myöhemmin..., samoin jotkut omasta
mielestä kliseiset tai muuten kököt kuvat nousevat esiin silmän
kasvaessa oppimaan näkemään "oikein" tai ainakin paremmin. Kyse on
pitkälti nähdyn ymmärtämisestä, josta on apua kuvan teko- tai
ottohetkellä sekä myöhemmin analysoinnissa. Tällä päästään
tietynlaisten, omasta mielestä vääränlaisten ratkaisujen
minimointiin.

Sama pätee suurelta osin maalaukseenkin. Ne maalaukset, jotka
tekohetken aikoihin näyttivät hyvältä, ovat sitä oikeasti vain, jos
ne näyttävät hyvältä vielä 5, 10, 15 tai 20 vuotta myöhemmin,
olkoonkin että kyseessä ovat omat työt, joita katsoessa silmä on
subjektiivinen. Kun katsoo 20 vuotta vanhaa maalaustaan, saattaa olla
tarpeettoman ankara itseään kohtaan tai sitten osoittaa liiallista
hellämielisyyttä itselleen jotain muka merkittävää maalausta
kohtaan. Jälkimmäinen saattaa olla seurausta tietystä nostalgiasta.
Täysin neutraali ei voi olla, puhumattakaan, että osaisi tarkastella
omia aikaan saannoksia tarpeeksi ulkokohtaisesti. Loppupeleissä olen
melko tyytyväinen -90-00- luvuilla tehtyihin maalauksiin ja
piirustuksiin, joista jotkut osoittavat sellaista taitoa ja osaamista,
jota nykyisellä kärsivällisyydellä ei löydy tarpeeksi. Tokikin
monia huonoja selvinneitä töitä ei ole aika parantanut, ja monia
hyviä on tuhottu tarpeettomasti tässä sen enemmälti
selvittelemättömissä puuskissa. Tietynlainen kuvanlukutaito on
vaikeaa omien kuvien osalta, vaikka muuten olisikin hyvä, ja toisaalta
kun katsoo noita maalauksia, mitä tullut tehdyksi, niin vaikeaa se on
vieläkin, jos niitä lähtee vertailemaan mihinkään yleiseen: on ne
kuitenkin niin leimaavasti omansa näköisiä, vanhatkin yhä edelleen.
Niissä on kuitenkin jotain niin silmiinpistävästi omaa käsialaa,
ettei niitä voi sekoittaa muihin. Olkoon se sitten hyvä tai huono
asia.

19.2.2017 17.14 Kreikasta (Greek Circuit) tuli tuloksia. Omalta osaltani
paremmasta tyrkytyksestä (kuin aikaisemin)? huolimatta tulos jäi
laihaksi. Monochrome-sarjassa näkyy oman kansion tietojen mukaan olevan
niin radikaali virhe, etteivät kuvat ehkä ole mennet edes arvosteluun
saakka. Nämä uusien kuvien ongelmat ovat sikäli olleet tiedossa,
että olen viime päivinä käsitellyt/kehittänyt uusia kuvia
perusteellisemmin ja painottanut siinä nimenomaan valaistus- ja
kontrasti puolta (myös värien korjailua), ja myös jättänyt
pykälän vaaleampaan, kuin miltä kuvat omalla koneella näyttävät.
Erityisen huolellinen olen ollut siinä, että varjoissa sävyt tulevat
entistä paremmin esiin. Olen myös käynyt näitä uusia kuvia läpi
niiltä osin kuin niitä näyttelyihin tyrkytetty, ja hylännyt ne
toivottomimmat tapaukset niin "hyviä" kuin ne omasta mielestä ehkä
olisivatkin. Rainbow Circuitiin lähti vielä varsin huono entry: osin
vääriä kuvia, ja niiltä osin kuin oikeita, niin
viimeistelemättömiä. Sieltä on siis odotettavissa pahimmassa
tapauksessa nollatulos, ja  parhaimmillaankin korkeintaan muutama
hyväksyntä. Trierenbergin digikuviin saa jo korjattua versiota, mutta
printit on jo valmiina, joten niistä valitaan ne vähemmän
ongelmalliset. Sitten toivotaan parasta. Juurikin tuo on pienoinen
ongelma, ettei ole kunnon tulostinta, että näkisi heti koevedoksessa
kuvien ongelmat. Ne näkee vasta, kun kuvat tulevat (tässä tapauksessa
Ifolorilta) milloin mistäkin. Tuo meikäläiselle ongelmallinen
mustavalkoinen kuvakin alkaa olla mielessä käsitelty niin, että
siltäkin puolelta voi odottaa enemmän tulevaisuudessa. Tuo B&W-kuvan
ongelmallisuus on sikäli meikäläiselle ihmeellinen, kun kuvien
maailma oli minulle pitkään suurimmaksi osaksi mustavalkoinen niin
kuvien tekemisen puolella kuin kiinnostavimman katsastelun ja
tutkiskelunkin puolella. Aion korjata tällä saralla kuvien valinnassa
ongelmaa sillä, että valitsen jatkossa sisällöltään suht
pelkistettyjä (jos ei jopa aivan minimalistisia) kuvia, jotta ne on
helpompi käsitellä mahdollisimman täydelliseen lopputulokseen. Nyt
sitten kaivetaan Lightroom-kirja hyllystä, ja tutkiskellaan, miten saa
korjatuksi loppuja ongelma-alueita kuvissa. Tuo näytön kalibrointi
olisi paikallaan jossain vaiheessa kyllä, mutta kokeillaan nyt ensin
vaalentamalla hieman ihan summamutikassa. Jonkunlaista suuntaa saa
katselemalla kuvia isommassa koossa Telkkarin näytössä. 

16.2.2017 14.41 Tuli tässä eräs päivä mieleen Kalervo Palsa
(1947-1987). Häntä pidettiin hulluna, mutta missä määrin hullu hän
oikeastaan oli. Siitä on jo noin 20 vuotta aikaa, kun tutustuin Palsan
tuotantoon ja tekemisiin niiltä osin kuin se mahdollista oli. Palsan
päiväkirjat julkaisukuntoon toimittanut Maj-Lis Pitkänen sensuroi
niitä itseään koskevilta osin radikaalisti, ja ehkä muutenkin,
luultavimmin itseään ja perhettään suojellakseen.

Palsan päiväkirjoista selviää kovin huonosti oleellisia asioita.
Kalervo Palsan suhde naisiin jää epäselväksi. Esimerkiksi, oliko
Palsalla ja Maj-Lis Pitkäsellä vain ystävyyssuhde vai oliko taustalla
jotain fyysistä. Oletukseni on, että Palsan suunnalta se oli
jonkinasteista rakkautta, mutta missä määrin se sai "oikeaa"
todellista vastakaikua? Jos sai, niin etenkin se selittää rajun
sensuroinnin tietyiltä osin. Entä missä määrin Palsan maalausten
aihepiiri juontaa fantasioista, unista tai jostain harkitummasta
ideoinnista?

Muistaakseni monenlaisten ongelmien, kuten juoppouden riivaama Palsa ei
ainakaan mainittavissa määrin ollut laitoshoidossa hulluutensa
takia. 

Päiväkirjojen perusteella on vaikea sanoa Palsan seksuaalisesta
suuntautumisestakaan mitään kummempaa. Suhteet naisiin eivät avaudu.
Jossain määrin Palsan mietteitä ja haaveita naisiin liittyen tuodaan
siihen tyyliin esille, että voisi päätellä Palsan olleen enempi
naisiin kallellaan kuin oman sukupuolensa edustajiin. Kuitenkin
itselläni on tiedossa konkreettisemmalta tasolta vain jossain ilmi
tullut Palsan Reidar Särestöniemen kanssa juopottelun ohessa
harrastama homostelu. Tämä ei kuitenkaan todista Palsaa homoksi sen
enempää kuin hänen taulunsa häntä nekrofiiliksi tai muuksikaan
pervertikoksi, hädin tuskin biseksuaaliseksi.

Kalervo Palsa koki niin sanotuiksi hengenheimolaisikseen muun muassa
Edward Munchin ja August Strindbergin sekä suomalaisista ainakin toisen
nuorena kuolleen taiteilijan T. K. Mukan. Minä en koe Palsaa
hengenheimolaisekseni, mutta pidän häntä muuten mielenkiintoisena
valtavirrasta poikkeavana kummajaisena, joka ansaitsee muutaman sanan.

Mikä on sitten Kalervo Palsan sija suomalaisen taiteen historiassa.
Palsa pantiin jossain määrin merkille jo hänen elinaikanaan,
vaikkakin taulujen kaupaksi käymisessä oli ymmärrettävistä syistä
ongelmia. Hänen merkitystään ei voi kuitenkaan väheksyä jo
kasvavan? kansainvälisen kiinnostuksen takia. Palsan taiteen merkitys
tullee olemaan jatkossakin suuri jossain siellä äärilaidalla, josta
sitä ei ole tarvetta nostaa liian usein esiin.

No. Ei tämän enempää, kun en ole lukenut mitään Palsaan
liittyvää sitten -90-luvun, enkä ole juurikaan nähnyt edes kuvia
maalauksista sitten Palsan Kiasma-näyttelyn. Voihan se olla, että joku
on paneutunut tutkimaan Kalervo Palsan elämää ja taidetta, ja ehkä
päässyt käsiksi jopa alkuperäisiin päiväkirjoihin, jotka lienevät
muun jäämistön ohella menneet Maj-Lis Pitkäselle. Tämä on merkki
siitä, että tämä ystävyyssuhde oli syvä, ja Pitkänen niitä
ensimmäisiä ja harvoja Palsan taiteen "hyväksyjiä ja
ymmärtäjiä."

7.2.2017 5.37 Perusongelmahan akryyliväreissä on joustamattomuus,
josta syystä värit eivät asetu heti, vaan näyttävät kuivuttuaan
erilaiselta kuin märkänä. Tämä taas johtuu pitkälti peittävyyden
ja läpinäkyvyyden eri asteista, mutta miten ratkaista tämä ongelma
maalaustilanteessa, siinäpä pulma. Läpinäkyvät ja peittävät
värit eri lootaan...vai, ja kärsivällisen opettelun kautta, miten eri
värit ja niiden yhdistelmät käyttäytyvät kuivuessaan, vai
sekoitetaanko reippaasti sopivaa valkoista joukkoon ja toivotaan
parasta...Pääosin on saanut suurin piirtein sellaista jälkeä kuin on
halunnutkin, mutta kun se suunnilleenkin on iso ongelma, jota öljyillä
maalatessa ei ole, vaikka näissäkin on väreissä eri
läpinäkyvyyksiä ja peittävyyksiä... 

7.2.2017 4.05. No. Juu. Oikeastaan nuo synkimmät maalaukset ovat
ennusteensa tehneet ja ne vaiheet eletty läpi. Loppusyksy ja -vuosi
maalausten näkyminä oli kankaalla jo seesteisempää, itsensä oman
olon ollessa vaikeampi, ja myöhemmin nuo seesteisemmät maalauksetkin
näkyivät jo olotilassa parempana. Jonkunlainen kummajainen tuli
luonnoksiin ja päätyi sitä kautta varsin mitättömänä ja
neutraalina (harjoitustyönä) isolle pohjalle kolmisen viikkoa? sitten.
Se ei ole ihminen, tai sellainen varsinainen vääristelty torsokaan,
vain jonkunlainen klöntti joka laitettu roikkumaan - ei
hirttoköydessä, vaikka niin saattaisi siitä käsittää. Kaikin
puolin yhdentekevä maalausprosessi, ja sen tulos. Ei ollut tyypillistä
kasvavaa (hyvää) energiaa, joka vie yli. Ei ollut suuriakaan
vaikeuksia laittaa jarruja päälle... Tavallaan ehkä hyvin
konkreettinen tapa tehdä joku asia tietoisesti pois ilman, että on
mitään mysteerin tuntua hetkessä tai myöhemmin. Jopa liian
tavallista ja jopa tylsää, jolloin ei synny mitään - ainakaan omasta
mielestä. Jos kaikenlainen jolloin tapaa selittämätön puuttuu, ei
ole minkäänlaista flow'ta, niin ei siitä mitään voi tulla. Ei
kaunista, ei kunnolla rumaa, ei myrskyä, ei tyyntä, vain
merkityksetön kuva. 

Sinänsä tuo meikäläisen värimaailma synkkä ole. Pääosin puhtaita
värejä, mutta ne sävyt yhdistettynä kuvakieleen. Aiemmin välttelin
öljyissä mustaa, mutta viime vuonna otin akryylipalettiin
sekoittamattoman valmiin mustan, samoin lisäsin valkoisen määrää,
sen käyttöä useissa maalauksissa..., ja toimin muutenkin paljolti
pienellä paletilla..., mikä joskus ennen oli useimmiten etu, mutta...
Jaa a. En tiedä. Katsotaan nyt, jos saisi jotenkin luonnollisesti
muuttumaan värimaailman hieman elävämpään suuntaan, vai onko se
meikäläiselle mahdollista akryyliväreillä...Ehkä haettava fiilistä
pienemmillä öljymaalauksilla...taitaa tässä vaan vaatia akryyliin
totuttelua vielä jokusen maalauksen verran...vielä... 

7.2.2017 2.40 Olen puhunut tuolla höpinöissäni jotain, ettei voi
aloittaa alusta. Niin on nyt kuitenkin pakko tehdä. Otettava
maalaukseen täysin uutta suuntaa. Sen täytyy tapahtua luonnollisesti,
muta kuitenkin sen on tapahduttava. Muuten voin lopettaa yhtä hyvin
tähän. Kirjallista tekstiä on kasassa yhteen, samoihin kansiin eri
muistiinpanoista kerättynä noin 250 käsinkirjoitettua sivua - ja
siinä vain sitä tietynlaista materiaalia, joka tässä ensimmäisessä
projektissa tarpeen - ei tosin kaikki, koska mistä sitä osaa etsiä
tai jaksaa käydä kaikkea turhaa hölynpölyä läpi löytääkseen
sieltä ne muutamat harvat, yksittäiset käyttökelpoiset rivit. Se,
mitä niistä materiaaleista puhtaaksi kirjoittaa, on toinen juttu...ja
toisaalta, mitä uutta tekstiä on enää tarpeen tuottaa. Se, onko
mitään tarvetta julkaista mitään e-kirjana edes, onkin toinen juttu.
Aikomus kuitenkin tehdä "lopullinen" versio PDF-muotoon. Tarkoitus
kuitenkin aloittaa koneelle vieminen jossain vaiheessa, ja sitten kun
kaikki oikealla lailla kasassa, jos se yleensä on mahdollista, niin
tilata joku Ifolor-tyyppinen koevedos, ja jos joskus on joutilasta
rahaa, mitä epäilen, niin teettää pieni painos (100-200
kpl) jossain ulkomailla. 

7.2.2017 1.01 No ehkä olin liian ankara itselleni... Taiteessani
elämä kuoli vuonna 2003. Sen jälkeen olen maalannut vain
satunnaisesti välillä 2003-2013. Nyt, kun aloittelin maalausta
uudelleen kasvavassa määrin, etsin todellisuuden syvintä olemusta,
niin ettei kankaalle jäänyt elämää tai muutakaan jäljelle enää
oikein lainkaan. Se mitä siellä on, sitä minä en tiedä tai
ymmärrä. Mutta näyttää siltä, noiden parin öljymaalauksen
perusteella, että olen yrittelemässä herätellä henkiin jotain
uutta, jonkunlaista elämän tapaista. Storm -niminen maalaus saattaa
jonkun mielestä olla jostain helvetin esikartanosta, mutta minä näen
siinä hyvin paljon jotain eläväisen alkumyrskyn kaltaista. Se onko
siinä mitään ihmisyyttä muuta kuin alkuliman tai vastaavan muodossa
on toinen juttu. Koen että tämä, se on osa alkamassa olevaa muutosta.
Muodonmuutos -taulussa (akryyli, 2015) muutos on kuvattu käänteisenä
(ei toukasta perhoseksi, vaan perhosesta toukaksi) kokoon
käpertymisenä. Jotain pitää kadottaa lopullisesti, jotta voi versoa
uutta. Ja nyt uskonkin, että sitä uutta versomista, uusiutumista alkaa
tapahtua. Kalervo Palsa on kuulemma sanonut haluavansa olla Euroopan
synkin maalari. Minä en. Teen sitä mitä täytyy, muuta en voi, pysty,
kykene. Ei tämä ole meikäläisen ohjailtavissa, tämä meikäläisen
taide. En pysty kovinkaan paljoa vaikuttamaan omaan elämääni
muutenkaan. Tiedä vaikka ne auringonlaskut ja kukkataulut, joita
jossain määrin eli suurestikin olen vieroksunut, ovat seuraavana
tulossa. Ei voi tietää. Vaikka suunnittelisin ja luonnostelisin puoli
vuotta tai pidempäänkin jotain yhtenä päivänä tapahtuvaa maalausta
varten, niin sieltä voi tulla ihan jotain muuta. Ei voi tietää.
Onneksi tuo arvaamattomuus liittyy suurimmalta osin maalaukseen. Tietty
noita positiivisia muutoksia voisi tapahtua taloudessa ja elämässä
muutenkin. Elämä on pääosin pelkkää rutiinia nykyään. Vain
satunnaiset pikku asiat tuovat muutosta, vaihtelua elämään. Köyhä
ihminen oppii arvostamaan niitä pieniäkin asioita, ja asioilla on
oikeat mittasuhteet. Lottopotti muuttaisi ongelmien laatua. Eivät
ongelmat katoisi rahalla. Ehkä jonkinlainen säännöllinen
kohtuullinen taloudellinen turvallisuus, jotta voisi vähän edes
suunnitella jotain pientä. Kohtuullisuus eräs niistä antiikin
pakanahyveistä. Juu. Mitä maalaukseen tulee. Muutosta tapahtuu, mutta
jos jostain syystä ei tapahdu, niin maalaaminen loppuu. En aio jatkaa
enää syvemmälle maailmanlopun kuviin. En usko sen olevan tarkoitus.

 

Muodonmuutos/ Metamorphosis, lyijykynä/pencil, 2003

7.2.2017 0.16 Katselin läpi kuvia maalauksista ja piirustuksista. Ei
nuo kuvat tosiaan ole olleet tästä maailmasta enää pitkään aikaan,
jos koskaan. Niissä maailma ei ole vielä herännyt eloon tai sitten se
on jo kuollut. Nuo ovat oikeastaan todellakin maailmanlopun kuvia. Ei
yhtä ainoaa elävää puuta tai kukkaa, vain jotain järjenvastaista,
jossa ihminen, elämä ei ole läsnä, ei oikein henkikään. Ne ovat
jotain käsittämätöntä kuvaa fyysisestä maailmasta, jossa ei ole
mitään elonmerkkiä. Ne ovat fyysiseen muotoon puettuja painajaisia.
Painajaisia, joita en useimmiten lähes koskaan edes itse näe, mutta
kuitenkin ne jollain tapaa on tässä nähty, kun nuo maalaukset kerran
ovat tehty. Mitä todellisuutta ne loppupeleissä edustavat. Olenko
minä häivyttänyt itseäni pala palalta maalaus maalaukselta tästä
maailmasta? Lopultakin huomaan maalanneeni vuosikaudet jotakuinkin samaa
etsien epätoivoisesti poispääsyä, mutta ollen pakotettu tekemään
sitä samaa. Eräässä kirjassaan Terry Pratchett'illa helvetti on
samojen kuvien värittämistä ikuisesti.

6.2.2017 22.46 Pari huomiota vuodesta 2016. Viime vuonna valmistui
reilut 30 akryylimaalausta, joka on oikeastaan enemmän vähän kuin
paljon tai edes kohtuullisesti. Tutkailtuani kuvia maalauksista, totesin
oikeastaan vain sen minkä tiesinkin, ja miksi olen akryylejä
vältellyt Olen maalannut pääasiassa halvemmilla väreillä, mutta
myös jossain määrin laadukkaammilla. Akryylien ongelmat ovat öljyyn
nähden joustamattomuus, elottomuus, latteus, olkoonkin että maalaisi
puhtailla kirkkailla väreillä. Suurimpia ongelmia on värin
ilmeettömyys, joka näkyy lopputuloksessa luonnottomana. Vaikea sanoa,
missä määrin akryylin huono sekoitettavuus johtuu tottumattomuudesta
akryyleihin, ja pitkälti siitä, että suurimman osan omaa
taidehistoriaa on maalannut öljyllä pitäytyen enimmiltä osin samassa
merkissäkin. Välillä on tullut kokeiltua muitakin ja palattua,
enemmän tai vähemmän huonojen kokemusten jälkeen samaan vanhaan
tuttuun nimeltä mainitsemattomaan öljyvärinimeen. No. Ei noista
akryylimaalauksista sen enempää.

Miksi sitten aion maalata tulevaisuudessa akryylejä? Loppupeleissä
siksi, kun on pakko. Aion siirtyä maalaamaan suurempikokoisia
maalauksia. Ei ole mahdollisuutta antaa ison öljyvärimaalauksen lojua
lattialla päiväkausia viemässä kaiken "vapaan" tilan. Siksi kokeilen
taas uutta laadukkaampaa? akryylivärimerkkiä, laajempaa palettia,
monipuolisempaa sivellinvalikoimaa monipuolisempaan työskentelyyn ja
vernissausta elon "pakottamiseen" pintaan, ja jotta saa ulottuvuutta
kaksiulotteiseen "varjoista kontrastittomaan" työhön.

Viime vuonna tein vain yhden öljymaalauksen. Vaikea sanoa, missä
määrin alitajunta ohjaili ottamaan juuri tässä sinänsä
merkityksettömässä työssä öljyt esille, on mysteerio, mutta tuo
maalaus on oikeastaan ainoa viimevuotisista, joka täydellisesti vaati
öljyvärien käyttöä. Tuo maalaus oli siis Gaia-teemainen
"Wounded." 

 

Wounded, 2016

Tänä vuonna, samoin kuin tulevina vuosina mahdollisesti, aion tehdä
suuren osan pienemmistä maalauksista öljyllä. Miten suuren, se jää
nähtäväksi? Kuitenkin, jos noihin akryyleihin ei saa täydellisemmin
tuntumaa, niin...no, katsotaan nyt. Joka tapauksessa on täysin
mahdotonta alkaa vuokrakaksiossa läträämään isojen öljymaalausten
kanssa, kun pienempienkin kuivattelussa on ongelmansa, ainakin jos tekee
useampia lähetysten tai jopa samaan aikaan, kuten joskus muinoin...

Tein myös joitain huomioita pastellimaalauksesta/piirustuksesta, muttei
siitä sen enempää kuin, että joistakin ongelmista päästy eroon,
jonkun muun tullessa jossain määrin tilalle... Sinänsä pastellien
taso ei kummoisesti ole parantunut vuosien varrella. Teen pastellilla
vain tietyntyyppiset työt, muita sitten muilla välineillä. Oikeastaan
sellaista edes pienten virheiden pastellia ei löydy viime vuodelta
ensimmäistäkään, jos nyt aikaisemmiltakaan. Ne omat suosikitkaan
virheettömiä ole - päinvastoin niissä voi olla hyvin järkyttävän
radikaaleja virheitä, jotka on huomannut vasta vuosien päästä. Sitä
on helposti omille jutuille sokea, ja näkee ne muiden töissä olevat
virheet. Tietyssä mielessä olisi hyvä, jos joku ammattilainen
huomauttaisi konkreettisista virheistä, kuten virheviivoista ym., jotka
eivät ole niinkään makuasioita useimmiten, jotta oppisi näkemään
ilman sokeita pisteitä omiakin kuvia, niin vaikea kuin se joskus
saattaa ollakin kuunnella, kun joku osoittaa sormella jotain
piirustuksen tai maalauksen kohtaa... Tiettyjä häiritseviäkään
juttuja ei ole tarkoituskaan korjata, vaikka voisikin. Vain ottaa
niistä opiksi tulevia varten...tai sitten ei...

Joku saattaa ihmetellä tätä minimalistisuutta. Pelkistystä.
Kuvallinen sanakirjani on ohut. Se ei sisällä ihmisen aikaansaamia
esineitä tms. Tämä on tietynlaista nature-maalausta, jos sellaista
termiä nyt voi käyttää. Käytin juuri kuitenkin. On muotoja,
muodottomuutta. Abstraktia, varsin naiiviakin symbolikieltä, jonka
oikeastaan haluaisin riisua pois kokonaan senkin, mutta vissiin olen sen
sijaan pakotettu lisäämään sitä. Vaikea nähdä onko muutosta
tähän todellisuuteen tietynlaisen esittävyyden muodossa tulossa, vai
koenko että on pakko mennä järjettömyydessä jonnekin COBRA-ryhmän
ja toisaalta dadaismin läheisyyteen tai ties, minne ennen kuin alan
itsekään löytää tolkkua ulospääsyä pakottamatta itseäni
muuttumaan, vaan muuttumalla luonnollisesti. Liikaa tuhlattuja päiviä,
viikkoja, kuukausia, hukattu kymmenen vuotta loppupeleissä saamatta
mitään konkreettista aikaan... Nyt on loppukirin paikka. Nyt ei ole
enää aikaa kuin pariin viisivuotissuunnitelmaan...

18.1.2017 4.01.  Jokainen kukka.  Rumuuden jäätarhassa.       On
terroria.    (Tabermann) (...mutta minun silmissäni rumuuden
puu/jäätarhasta ei silti puutu outoa mystistä kauneutta....
(lisäykseni 18.3.17 1.18))

13.1.2017. 20.12 No. Se on sitten vuosi 2017. Mitäpä tässä. Kaikessa
joutilaisuudessani minulla on jotenkin ollut niin kiire, etten ole
ehtinyt paljon mitään tehdä. No. Vuoden vaihteessa neljässä
päivässä keskimäärin yli 15 tuntia päivässä kuvien analysointia,
käsittelyä, FIAP-kuvakansioiden ja tiedostojen järjestelyä, vanhan
karsintaa, uuden valitsemista jne. Tämän lisäksi viimeisen kuukauden
aikana jota kuinkin reilut kymmenkunta muutaman tunnin sessiota
tietokoneen äärellä. Vielä on urakkaa parin viime vuoden kuvien
läpi käymisessä ja parhaiden kehityksessä, mutta jo nyt nuo
kilpailukuvakansiot alkavat olla paremmalla tolalla kuin koskaan
aikaisemmin, ja uudet kuvat loppuvuoden entryistä ovat saaneet
hyväksyntöjä itselleni vaikeissa Balkanin maista sen verran, että
positiiviselta näyttää.

Vuonna 2015 tuli otettua osaa kisoihin harvakseltaan ja huonolla
menestyksellä. Itse asiassa mitäköhän olen yleensä tehnyt vuoden
2015, kun en ole juuri maalannutkaan? Toisaalta muutamat sitä
edeltävätkin vuodet ovat varsinaisilta aikaan saannoksilta ainakin
taiteen puolella jääneet vaatimattomiksi. 

31.12.2016 21.05 Puhun usein mielipiteitäni asioista totuuksina, mutta
taiteeseen liittyy toki vain vähän ehdottomia totuuksia. Monissa
muissakin asiat riitelevät, eivät niinkään ihmiset. Toki
taiteessakin on ehdottomia totuuksia, ainakin mitä tiettyihin historian
asioihin tulee. Omaa tekemistä määrittelevät "säännöt" ja tavat
sun muut ovat lähinnä yksilöllisiä mielipidekysymyksiä, joista
toiset voivat olla samaa tai eri mieltä - sillä ei ole merkitystä.
Taiteilijoiden yksilölliseen persoonallisuuteen perustuu taiteen
moniulotteinen kiehtovuus.

Eipä tässä muuta vissiin enää tänä vuonna, joten onnellista uutta
vuotta 2017 kaikille!

26.12. 1.34 Pari sanaa FIAP-näyttelyharrastuksesta. No. Ensimmäisenä
tulee mieleen, että kallista tällaiselle persaukiselle EFIAPin
tavoittelu. Nyt on jäänyt vähiin kuvien ottaminenkin. Helsinki on
jotenkin liian tuttu paikka, jotta siihen osaisi ottaa uutta
näkökulmaa, ja vastaan tulee tosiasiana sekin, että
peruskatukuvauksella on vaikea menestyä, vaikka kuvat eivät aivan
karsean huonoja olisikaan. Tarvitaan todella nappiosumia, jotka vaativat
rohkeaa otetta kuvaamiseen. Tarkkailijana olo ei usein tahdo riittää.
Pitää ujuttautua tapahtumien keskelle, ja yleensäkin kiertää
enemmän erilaisissa tapahtumissa ja rohkeasti etsiä hyvää paikkaa.
Myöskään ihmisten, kauniiden naisten pysäyttäminen kuvaa varten ei
riitä. Ympäristön taustoineen on oltava kunnossa, ja joissain maissa
(Balkanin maat mm) naisen kauneus, hyvä valo ja tausta ei tahdo
riittää, vaan kaipaavat alastonkuvia. Vanhat, ryppyiset mummelit ja
papparaiset ovatkin parempia. Lapsia ei uskalla kuvata. Olet pedofiili,
heti jos yrität ottaa tuntemattomasta lapsesta kuvan. Päiväkotien ohi
ei kannata mennä kamera kaulassa. Tulee vihaisia katseita, vaikka ei
ole aikomustakaan ottaa kuvaa. Jos kulkee päiväkodin tai koulun ohi,
niin kannattaa pitää kamera repussa. Tuossa on koulua ja päiväkotia
puron varrella vieri vieressä, joten enpä ole puroakaan enää käynyt
kuvaamassa. Hysteriaa. Kameran kohdistaminen yleensäkin aikuiseenkin
ihmiseen aiheuttaa usein ongelmia, vaikka aktiivikuvaajat tietävät
missä tilanteissa on luvallista kuvata ja missä ei. Siitä huolimatta
parempi, helpompi usein olla taistelematta kuvausoikeuden puolesta
julkisellakaan paikalla.

JU. Köyhällä uusien innostavien kohteiden löytäminen on vaikeaa
joskus. Auton puute. Ulkomaiden tavoittamattomuus, kun ei budjetti
salli. Luontokuvaus vaatii perehtymistä ja kunnon välineet sekä
paljon kärsivällisyyttä jota ei ole. Maisemilla (Helsingin)'vaikea
saada ensimmäistäkään hyväksyntää, miksi ottaa
ensimmäistäkään maisemakuvaa edes. Kamerakiellot halleissa
tapahtuvissa musiikkikonserteissa, jääkiekko-otteluissa sun muissa...
 Lopputuloksena kuvia, joissa ei mitään ihmeellistä, ja latistuva
mielenkiinto koko kuvausta kohtaan. Keskinkertaista huonomman
menestyksen takia alkaa keskittyä yhä enemmän pääharrastukseen, sen
opiskeluun, kehittämiseen. Kuvankäsittelyyn pitäisi varata aikaa,
samoin kuvien analysointiin ja rajauksiin, muuhun viimeistelyyn.
Tietyllä tavalla "epäonnistumiset" ruokkivat itseään, mutta
tietyssä mielessä nyt on pahin ohitettu. On osallistuttu, yritetty
itselle vaikeita maita, ja saatu tarvittava määrä maita. Nyt voi
keskittyä enempi ja toivottavasti harkitummin niihin varmempiin
näyttelyihin. Vielä ei kuitenkaan tavoitella pariin vuoteen palkintoja
tai höö ämmiä, mutta eihän sitä koskaan tiedä, jos hyvä tilanne
osuu kohdalle, ja sen saa onnistuneesti talteen. Toistaiseksi vielä
enempi maalaukseen keskittyen, mutta uutta intoa hakeva tässä on.
Jatkossa yritän panostaa enempi näiden kuvien viimeistelyyn, ja
jättää suosiolla ne omat liian taidekuvamaiset suosikit pois
kilpailukuvista....,  ja niiden tilalle ehkä kokeiluun joitain
minimalistista kuvaa..., ja kuva-arkistojen kaivelua, ja kuvien
tutkailua suuressa koossa... Paneutumista oman sommittelun sijaan siihen
perinteisempään sommitteluun, tarinaan/kertovuuteen, kuvan
nimeämiseen tylsien nimien sijaan jotain ihan muuta... Paljon on
kaikenlaista pientä, jolla voi jo nyt nostaa omaa tasoa, ja odotuksia
lähettäessä kuvia kisoihin... Ajasta se ei ole kiinni, kun käytän
ja tuhlaan aikaa turhempaankin...

25.12. 23.47 Ongelmani on usein sanallisen muistin huonous, ja kun olen
kadottanut hyviäkin? ajatuksia laiskuudessani kirjoittaa niitä
muistiin, niin olen viime aikoina huonomuistisuuteni tajunneena yhä
enenevissä määrin kirjoittanut kaikenlaista muille itsestään
selvääkin ylös (tai alas englanninkieliseen tapaan). Puhunkin
muistiinpanoista, sinne tänne. Olen pitänyt muistikirjaa vuodesta
1994. Se on 99,9 prosenttisesti hölynpölyä, jolla ei ole mitään
tekemistä päiväkirjamaisen proosan kanssa, jota en tässä tai
muuallakaan harjoita toistaiseksi. Se on asia, joka on tullakseen sitten
joskus, jos on. Muistiinpanot on tehty ajan saatossa sekavissa ja
normaaleimmissa, mutta yleensä vähemmän luovissa
olosuhteissa/-tiloissa, ja niillä ei ole mitään muuta kuin
tietynlainen ajan hetkessä oleva arvo, jonka koen olevan siellä rivien
välissä. Olen suurimman ajan elämääni tehnyt asioita, maalauksia
ynnä muuta, ymmärtämättä tarkkaan mitä ja miksi ne on tehty niin
kuin ne on tehty. On ollut vain pakko tehdä. Selittelemättä,
perustelematta, anteeksipyytelemättä jne. Nyt on aika selitellä
niiltä osin, kun ymmärrystä on, ei välttämättä menneisyyttä,
vaan enemmänkin niitä intentioita, jotka määrittelevät nykypäivän
tekemistä, tai tekemättä jättämistä niiltä osin kuin mahdollista.
En aio kirjoittaa kurjaa menneisyyttäni uusiksi ja paremmaksi. Yritän
tehdä nykyisyydestä ja tulevaisuudesta paremman. Sellaisen jota ei ole
syytä hävetä, vaan josta voin parhaimmillaan olla ylpeä. Katua ei
ole syytä mennyttä, se on ja pysyy hyvässä ja huonossa. Jotkut
virheet on ollut pakko tehdä monta kertaa, jotta niistä on saanut
tarvittavan opin, ja tulen tekemään monia virheitä uudelleen ja
uudelleen, tyhmä kun olen. Jos olisin hiiri, niin kävisin
hiirenloukuista syömässä juustoa, niin kauan kuin henki pihisee.
Helppoa? mutta vaarallista ruokaa. Tulen tekemään typeryyksiä
elämäni loppuun, mutta toivottavasti yksi kerrallaan samojen virheiden
toistaminen vähenee, ja ne pahimmat virheet saadaan minimoitua, niin
mitättömiksi, että ne eivät liikaa häiritse muita kuin itseäni.
Tämä on toiveajattelua, sillä en ole perfektionisti - kaukana
siitä. 

 

25.12. 22.03 Jotkut luulevat ehkä, että taiteellisen keskustelun
vältteleminen esim. ryhmissä minun kohdallani johtuisi
ylimielisyydestä. He ovat täysin väärässä, sillä se useimmiten
johtuu pikemminkin alemmuuskompleksista, ja huonosta itsetunnosta sekä
myös ajoittaisesta hitaudesta, osin tarpeellisen tietämyksen
puutteesta kaikkien tekniikoiden, materiaalien, teorioiden ja muun
osalta. Vaikka toisaalta usein olen jonkunlaisen suuruudenhulluuden
vallassa osin kuvitellen jopa ajoittain, ettei ole rajoja. Tällaisessa
jonkunlaisessa hulluuden puuskassa saattaakin syntyä helposti paljon
erilaista, uudenlaista taidetta, joka tuntuu tekohetkellä helpolta,
ikään kuin, että tekee mitä tahansa, niin on magic touch, maaginen
kosketus. Tekemisen helppous ei lopulta kuitenkaan tarkoita, että
eläisi kaikkitietävän neron harhakuvitelmissa. On paljon
opettelemisen arvoisia tekniikoita, joista tiedä mitään tai
tarpeeksi, ja joita on valmis jossain määrin harjoittelemaan, ottamaan
ajan kanssa käyttöön niin että ne tulevat luonnostaan. Joitakin
tekniikoita on hylättävä heti kättelyssä itselle sopimattomina.
Informalismista jonkun verran kiinnostuneena tietyntyyppisten
materiaalimaaalustekniikoiden opettelua ja paksujen impastojen ym vast.
tekemisen harjoittelua (teoksien tutkimisen ja teorioiden kautta ensin)
joskus... Myös syvyyden maalaamista enemmän pitää tietoisesti alkaa
harjoittaa, ja tutkia erityyppisistä maalauksista itselleni sopivia
keinoja siihen. Tästä voisi mainita esimerkkinä Marika Mäkelän
-80-luvun maalaukset, jotka puhuttelevat meikää yhä edelleen.
Perusperiaatteena tulee kuitenkin olemaan tiettyjen selkeiden
3D-efektien vältteleminen, perspektiivit (kaikkine mahdollisine
pakopisteineen, vääristeltyä perspektiiviä kyllä jossain määrin).
Tarkoituksena käyttää simppelimpiä keinoja, kuten viivojen (ja
siveltimien) paksuudet, värit, tietyt linjat, jos tiedätte, miten
Pollock maalasi, tai dripdroppasi, siveltimen vetojen suunnat, jälkien
tarkoituksellinen näkyvyys tai näkymättömyys... Tätä
syvyysongelmaa, joka sisäsyntyistä, ei osaamattomuutta, alan tutkia
enemmän, ja yritän löytää sopivia keinoja tuoda sitä, syvyyttä,
luonnollisesti rytmiä ja muuta tekniikkaa kadottamatta maalaamiseen....
Se tulee alussa vaatimaan enemmän harkintaa, mutta ajan myötä se
tulee luonnolliseksi osaksi maalausta samoin kuin muutkin uudet asiat
osaksi summaa.

Monia tekniikoita, välineitä, uusia (vesiliukoinen öljy, johon syytä
tutustua) ja vanhoja, joita ei ole käyttänyt aikoihin, joista
mainittakoon guassi, joka on erinomaisen soveltuva tietyntyyppisiin
maalauksiin jo halpuutensa takia. Myös värimaailmaa, kirkkaat,
murretut, maavärit, näiden yhdistelmät, jopa tarkoituksellisen
likaiset värit... niitä pitää miettiä, että niitä saa
luonnolliseksi osaksi palettia... Maalaukseen liittyy paljon kaikkea
mielenkiintoista, jossa riittää opettelemista ja jo opetellun
uudelleen käyttöönottoa, ja hyödyntämistä.... Informalisteille
tyypillisen materiaalimaalauksen tutkailua, ja prosessimaalauksen,
lasuurien ja impastojen ja paljon muun harkittua, mutta luonnollista
hyödyntämistä eri vaikutelmien aikaan saamiseksi pelkän tyypillisen
tietyn sopivan värisen pohjamaalauksen lisäksi, osana, sijaan, jne.
tutkailtavaa on, kuvia, tekstiä, mitä tahansa tietoa vaan saa,
sellaista itselle sopivaa, jota ei heti kättelyssä ainakaan
miettimättä tyrmää, vaan voi harkita.... Paljon on tietoa, paljon
vielä puuttuu olennaistakin tietoa, taitoa, kaikkea ei tarvitse
tietää,,,,, jos maalaaminen muuttuu luonnollisesta prosessista liian
suunnitelmalliseksi, ja tekniseksi, se ei ole enää enimmäkseen
mukavaa enää sitten..., pikku näpertelyä ja rakentamista voi tehdä
hyvällä mielellä joskus, ja pohjia voi rakentaa useampia kerralla
osin pastoilla alusmaalauksen, mahdollisten kuviointien (marmoroinnit
jne.) lisäksi.... Loputtomasti mahdollisuuksia... Taidekirjaa esille,
tutkintaa miten on tehty, miten voi tehdä, matkimatta esimerkkien,
idean pohjalta omia versioita mahdollisista, eri vaikutelmien
toteutuskeinoista, …. _halutun saavuttamiseksi, unohtaen täysin
esimerkkikuvat, linjat, muodot, muistaen vain teknisten ratkaisujen
mahdollisuudet, … Olennaista värien keskinäisten suhteiden vaikutus
syvyyteen, tasapainoon jne. Viiva, ja sen luonne, tyhjien tilojen
merkitykset (ja -tömyydet). Hyvässä maalauksessa on paljon
tarkasteltavaa, joskus asiat näkyvät heti, useimmiten tarvitaan
tutkiskelua niin kauan, etten jaksa gallerioissa ja museoissa painaa
kuin olennaisimpia asioita pikaisesti mieleeni, ja tutkiskella omia
ajatuksia, ja mahdollisia kuvia maalauksista myöhemmin analyyttisemmin.
Galleriassa tai vast. käydessään ei aina ole
vastaanottavaisimmillaan, ja mielenkiintoisimmat näyttelyt olisikin
hyvä nähdä ainakin kaksi kertaa. Joskus on vaan vaikea saada
lähdetyksi kertaakaan... Minulla ei ole varsinaisesti kuvallista
muistia, eideettistä muistia, enkä osaa oikein määritellä, miten
muistan mitenkin, kun kuitenkin muistan tärkeimmän yleensä, sen mikä
minulle on oleellisinta, hyvinkin riittävän hyvin. Toiset muistavat
samat kuvat eri lailla, ehkä usein paremmin. Kukin poiminee kuvista
itselleen tärkeän, niin minä ainakin teen. Jotkut maalaukset
unohtuvat saman tein. Niille ei merkitä mitään koodia, jota en osaa
selittää, jotkut jossain mielessä jäävät varsin kokonaisvaltaisina
muistiin, joistain valittuja osia väreistä, tekniikasta, tai
jostain…ja näihin asioihin olisi hyvä pystyä palaamaan myöhemmin
niiltä osin kuin tarve vaatii, jotta voisi ottaa opiksi.  Vähän tuli
sekavaa tekstiä taas, mutta en jäsennellyt, pelkkää ajatusta
muistiin, jota tarpeen vaatiessa luonnokseksi kirjoitettuna johonkin
yritellään järkeistää, jotta näistä ajatuksista saa jotain
tolkkua edes itse…. Siinä jotain, paljon mielessä... välillä
kirjoitan tänne, olkoon, välillä muistikirjaan, ehkä tuon jotain
muistikirjasta tänne, ja vien täältä sinne...?

25.12. 19.05 Laitan tähän vielä yhden ajatuksen. Normaalin
käyttäytymisen odotukset ovat suurin luovuutta rajoittava tekijä.
Tarkoitan normaalilla käyttäytymisellä, pelkoa ilmaista tietyn mallin
ulkopuolella olevia ajatuksia kirjallisesti tai suullisestikaan.
Ääripäihin ajautuminen on vaikeaa ilman ääripään ajattelua.
Työelämässä työnantajilla on odotuksia, joihin työntekijän
pitäisi vastata. Työnantaja odottaa normaalia, ja saa sen. Vaikka
työnantaja ottaisi minut näiden ajatusten takia, se saa silti vain
normaalia, koska loppupeleissä, tietyt mallit estävät poikkeukset.
Nyt voin haistatella, mutta työpaikalla se ei sovi hyvän käytöksen
mallien mukaan. Tietty ajattelutapa ja -malli, sopii yksin puuhaillessa,
kun ei mennä henkilökohtaisuuksiin ja puhutaan asioista yleisellä
tasolla, ideoidaan, ajatellaan tms., mutta luovuus toimii huonosti
ryhmässä rajatun (sanan ym.) vapauden takia. No. Nyt riitti tältä
illalta. Haistatelkaa toisillenne, luovasti. Vapaus maistuu
äänekkäältä ja karmiinin punaiselta.

 

25.12. 18.37 Joku varmaan muistaa kjrjaprojektini. Juu. En ole
jättänyt sinänsä aietta kirjoittaa kirjoja. Kyllä. Monikossa.
Minulla on paljon erilaisia muistiinpanoja eri aiheista, jonka lisäksi
paljon ajattelemattomia ja tekemättömiä asioita. Projektit ovat
siinä mielessä jäissä, etten ole jatkanut luonnoksenluonnoksen
tekemistäkään. Ja sittenkin, kun ensimmäinen kirja on valmis, niin
ei siitä fyysisenä tule muuta kuin omakustanne, jota en markkinoi tai
edes välttämättä ilmoittele sen valmistumisesta missään. Se on
vain kirja. Ei myymistä varten. Vain ajankuluksi koottu kokoelma
ajatuksia. Turhanpäiväisiä, merkityksettömiä. Luultavasti roskaa.
Mutta, jos joku joskus lukee minun kirjoittamani kirjan, niin toivon,
että kritiikki perusteltaisiin, eikä vain sanottaisi, että ihan
paska. Jos joku sanoo, jostain että joku on paskaa, huonoa tai muuta,
niin pitää kysyttäessä osata perustella miksi. On taideteoksia eri
taiteenaloilta, joista ehkä harvoista pitää, ja itsekin sanoo
järkyttäväksi, huonoksi, jopa paskaksi, mutta minä pystyn vastaamaan
yleensä, lähes poikkeuksetta, miksi en jostain pidä. Jos en saa
muotoilluksi heti, niin tarvittaessa pienen harkinnan jälkeen voida
sanoa miksei jostain taideteoksesta pidä tai miksi pitää. Jos ei
muuten osaa perustella, niin voi sanoa, vaikka että "tämä kuva
jättää minut kylmäksi, se ei puhuttele minua." Tämä on kauniimpi
tapa sanoa, että joku on kansankielellä paskaa. On lukemattomia tapoja
perustella lyhyesti käyttämättä kieltä, joka ei kuuluu hyvään
suomeen muutenkaan. 

 

25.12. 16.52 Ärsytän aika useinkin itseäni äärirajoille. Käyminen
jossain rajoilla on tapa saada itsestä enemmän irti, ja uutta
näkökulmaa asioihin. Hulluuden rajoilla käyminenkin voi olla jossain
määrin vapauttavaa, kun siitä huomaa selviävänsä. Usein ajattelee
itsensä solmuun kirjoittamatta mitään ylös, toisinaan kirjoittaa
ajattelematta. Harkintaa on hyvä olla, mutta liika harkinta
yhdistettynä toimintaan ei aina sovi minulle. Taiteessa sopiva määrä
harkintaa tuo intention kankaalle. Se, että on ennakolta harkittua
ajatusta ottaessaan pensselin käteen ei tarkoita sitä, etteikö
intuitiolla, improvisaatiolla ja impulsiivisuudella ole paikkansa
maalausprosessissa, luonnostelussa, kirjoittamisessa, ajattelussa ja
missä tahansa. Hetkessä olevaa tunneälyä, kliseistä sisäistä
maisemaa ynnä muuta ei voi täysin paeta olipa miten laskelmoiva
tahansa. Siksi näen hyvänä, että hetken tila näkyy hyvin suuressa
määrin meikäläisen tekemisissä. Toki historia, menneisyys,
nykyisyys ja oletukset tulevaisuudesta kaikki vaikuttavat..., tuovat
oman mausteensa näkyviin ilmaisussa. Vaikka yrittäisi olla kuinka
riippumaton, politiikasta, instituutioista, yleisöstä, niin
loppupeleissä kukaan ei voi olla täysin puhtaasti riippumaton. Samahan
se on politiikassakin, lopulta on valittava oma puolensa, tai
äänestää tyhjää tai olla äänestämättä, joka sekin on
tavallaan kannanotto. Ja yleensä juuri nämä tyhjää äänestäneet
kovasanaisimmin haukkuvat, arvostelevat kaikkia päätöksiä. Ne, jotka
minut tuntevat, tietävät suunnilleen, mitä äänestän ja miksi?
Suomessa on perinteisesti ollut hyvää se, että täällä on ollut
äänekäs oppositio, jota hallitus ei ole voinut olla kuuntelematta. Se
ei suinkaan tarkoita, että asiat menisivät paljonkaan toisin, jos
hallituksen koostumus olisi toinen. Tällä hetkellä elellään jotain
nykyajalle käsittämätöntä sanelupolitiikkaa, jonka arvot ovat
käsittämättömiä. Ei siitä sen enempää. Parempi keskittää
ajatusta muualle nyt.  Hyvää joulupäivää.

Missä määrin voin perustella itselleni vastuun välttämistä sillä,
että teen taidetta (olematta taiteilija, koska en saa siitä tuloa,
enkä apurahoja tms.). Vastuuta, velvollisuutta hakea työtä, jota ei
ole tarpeeksi nuoremmille ja koulutetummillekaan tarpeeksi. Kenen
velvollisuus on tarjota työtä? Työ määrä määräytyy tarpeen
mukaan. Jo nytkin, niissä paikoissa, joissa olen ollut töissä, on
ollut puutetta työstä. Töiden keinotekoinen järjestäminen kaupungin
tai muunkaan taholta vain työllisyystilastojen kaunistamiseksi, niin
onko järkeä? Kaikki avoimet vähänkään taitoa, osaamista vaativat
työpaikat ovat jo kauan menneet enempi tai vähempi suhteilla.
Työmarkkinoita vääristävät myös työkokeilun merkeissä tehtävät
työt, etenkin jos ei ole lupausta, odotusta edes määräaikaisesta
työstä. Työkokeilu koeajan merkeissä on ihan perusteltua. Toki on
työvoimapulasta kärsiviä aloja, mutta kaikki eivät voi, pysty tai
kykene työskentelemään tai kouluttautumaan siivous- tai hoitoalalle,
eikä ole järkevää pakottaa esim. alalle sopimattomia hoitoalalle.
Sehän olisi vastuutonta, jopa vaarallista. No. Alan hakea töitä,
niitä itselle sopivia paikkoja, jotta kaikki ovat tyytyväisiä. Teen
taidetta ja haen aktiivisesti työtä jota ei ole tai johon joku muu on
pätevämpi. Aina on joku pätevämpi. Kukaan ei ole paras missään,
paitsi tällaisessa jaarittelussa. Jos joku hetkellisesti onkin paras,
huomenna joku on jo parempi. Korvaamatonta työntekijää ei
työmaailmassa ole. Ja monella alalla monia johtoportaan ihmisiä
olisikin ehkä syytä korvata. Tämä koko juttu meni asian sivuun
taiteen saralta, mutta laitettakoon pointiksi nyt, vaikka se, että
mihin taidetta ylipäätään tarvitaan. Ihmiset voivat laittaa hyvinkin
yksilöityjä julisteita, valokuvia tai mitä tahansa seinille,
museoille ja gallerioille riittävät tuottamaan tarpeeksi muutaman
kymmenen taiteilijaa näiden nykyisten tuhansien? sijaan. Taiteilijoiden
omat seinät, komerotilat, nurkat ovat rajalliset. Tarvitaan joku uusi
aate, jonka nimissä nykytaidetta tuhotaan, jotta niillä joita ei
tuhota olisi tilaa elää... No. Kunhan höpisen. En aina tiedä
itsekään, milloin olen tosissani tai juttu alkaa mennä överiksi.
Ihan sama. Nyt teen jotain muuta. Siinä sitä pureskeltavaa
työnantajaehdokkaille, kun googlettelevat meikäläisen nimeä...ja
minä en osaa edes hävetä, vaan jatkan kirjoittamista - ihan mistä
tahansa aiheesta, milloin sattuu... ;)

 

25.12. 16.04 Jos yhdistettäisiin kahdesta turhimmasta taiteen
tyylisuunnasta eli dadaismista provokatiivinen, julistuksellinen puoli
ja hyperrealismista tarkkuuden taito, niin mitä silloin saataisiin?
Hyper-(foto-)realismi on sinänsä ihailtava ismi taidon vaatimuksen
puolesta, mutta jos taitoa käytetään jäljentämään valokuva
tarkempana kuin alkuperäinen on, ilman että luodaan uutta sisältöä,
niin missä on pointti ilman vertauskuvallisuutta tai muutakaan. Entä
jos tekee hyperrealistisen maalauksen, piirustuksen elävän mallin
pohjalta? Se osoittaa jo suurempaa taitoa, mutta... Jos tekee
hyperrealistisen kuvan tyhjästä, ajatuksista, harkinnan kautta, niin
se menee, jos surrealismin puolelle. Dadaismi, ärsyttämisen ja
performanssitaiteen isoisä. Mitä sille kuuluu? 

25.12. 15.19 Jatkan silloin tällöin täällä kirjoittelua,
yksinpuhelua... Kuvia laitan joskus kaukaisessa tulevaisuudessa, jos
laitan...

  Taiteen pohdiskelu itsekseen kaivelematta valmiiksi pureskeltuja
ajatuksia saattaa johtaa päätöksiin, jotka ovat kulahtaneita,
kliseitä tietämättä niiden olevan sitä.

23.12.2016 21.32 Ei minkäänlaista päivitystä sivulle toistaiseksi,
mahdollisesti kuukausiin, tai jopa koskaan...!!! Vaikka kävijä
määrät ovat olleet ihan kohtuullisia, niin en jaksa käydä mitään
monologeja!!! Kiitokset kaikille sivulla vierailleille!!!!

23.12.2016 19.46 I have nothing to offer for you, so I'll not publish
the pictures of new art. I'll start painting period soon, but because I
paint to entertain myself, I don't share the becaming paintins here or
anything anywhere else for a while... No more marketing!!!

23.12.2016 19.37. Aloitan lähiaikoina maalausrupeaman, mutten enää
toistaiseksi julkaise kuvia uusista maalauksista, enkä vanhoistakaan.
Lopetan töiden markkinoinnin kaikkialla tuloksettomana. Osallistun vain
ajoittain tapahtuviin fyysisiin näyttelyihin ja FIAP-näyttelyihin....

23.12.2016 1.44 Mietin tässä, etten nyt laita tänne toistaiseksi omia
ajatuksiani tai mielipiteitä, vaan joitain lainauksia jossain vaiheessa
muilta, niiltä osin kuin enimmäkseen olen samaa mieltä. Ei
meikäläisen ajatukset ja mielipiteet kiinnosta ketään, ja usein olen
seuraavalla viikolla eri mieltä itsenikin kanssa, joten kerron jotain
jos kysytään, muuten pidän niiltä osin mielipiteeni suurimmaksi
osaksi omana tietonani, ja vaikenen. Oletukset ovat turhia, ja niinpä
yritän nollata päätäni, ja deletoida tarpeetonta tietoa, ja oletusta
sieltä muutenkin, mutta jos sinne jotain tietoa jää, niin sen
pohjalta, luon ja teen mitä pystyn. Ehkä jatkossa kirjoitan
muistiinpanoja ja aloitan maalauksia nollasta esimerkiksi avaamalla
umpimähkään valitun kirjan ja valitsemalla sokkona sanoja
avaimiksi..., vaikea sanoa, mutta jollain tavalla täytyy saada
päästä pois kaikesta siitä, mitä on ollut, ja alkaa alusta,
tavallaan, kuitenkaan aloittamatta alusta, vaan jatkamalla tästä
hetkestä resetoituna... En tiedä, mitä tulee tapahtumaan ja miten,
mutta jotain täydellisesti uutta kuitenkin. Se, tulenko julkistamaan
vähään aikaan mitään mullistavaa, tai edes luonnoksenluonnosta on
toinen juttu... No. Tässä sitä tuli puolittain jotain ajatusta
ääneen. En tietenkään pystyisi alkoholin tai lääkkeiden tai
minkään muunkaan avulla tyhjentämään kaikkea sitä hyödytöntä ja
hyödyllistä, oikeaa, väärää ja oletuspohjaista, mitä pääkopassa
on, mutta yritän ottaa niin primitiivisen tabula rasa-asenteen kuin
pystyn, ja kun jo puolittain on kaikki tilin saldoa myöten
nollatilanteessa, niin samaa asennetta sitten muuhunkin, että kaikki on
yhtä tyhjän kanssa, ja oikeastaan silloin mikä tahansa muutos on
eteenpäin kohti parempaa. Pohja on saavutettu. Alemmas ei voi mennä.
Nyt puretaan aikaisemmin rakennettu muuri, ja sitten rakennetaan siltoja
muurien sijaan, ovia ja ikkunoita maailmaan kaltereiden ja lukittujen
sopukoiden sijaan jne.    Tässä sitä höpölöpö tajunnanvirtaa,
mikä saa luvan toimia jatkossakin...!!! Nyt hiljenen täältä
vähäksi aikaa. Älkää ottako vakavasti, sillä en minäkään.
Tämä saa jäädä muistutukseksi itselleni toistaiseksi, mutta annan
itselleni luvan poistaa tämän, jos erehdyn tämän joskus lukemaan
alusta loppuun... Hyvää joulua ja rauhallista uutta vuotta.

22.12.2016 21.27 Ja. Miksikö minä näitä kökköjä kotisivuja
pidän? En kaipaakaan mitään suurempaa huomiota, ja siksi en pidä
itsestäni mitään hirveän suurta meteliä, enkä tee mitään
julkisuustemppuja. (Ei tulisi mieleenkään rääkätä eläimiä
julkisuuden nimissä erään tavoin (18.3.17 huom.)) Minulle riittää,
että jonain päivänä yksikin oikea ihminen tutustuu näihin sivuihin,
siis joku sellainen jolle minä voin olla hyödyksi, ja joka voi olla
minulle hyödyksi. Kuka tahansa pelle voi tehdä jotain älytöntä,
jolla pääsee lehtien otsikoihin, mutta minulle riittää maksimissaan
muutaman sanan negatiivinen tai positiivinen huomio kritiikin merkeissä
joskus tulevaisuudessa liittyen mahdolliseen yksityisnäyttelyyn. Vaikka
olenkin tehnyt joitain varsin kyseenalaisia maalauksia, jotka
saattaisivat aiheuttaa hämmennystä, en aio esitellä niitä julkisesti
missään vielä ainakaan useisiin vuosiin, en aio provosoivilla
maalauksilla hakea mitään sellaista, mitä en esittelemilläni kuvilla
saa. Toki saatan jotain kohtuullisen rankkaa esitellä, mutta en
mitään, joka olisi provokatiivista - pikemminkin vain joitain
ihmetyksiä kysymyksen muodossa herättäviä töitä.

22.12.2016 20.52 Olen tarkoituksella lyönyt jarruja pohjaan ainakin
aattoiltaan asti, koska maalaaminen on sen verta kokonaisvaltaista,
että se vie mukanaan ja kierroksille koko hereillä oloajaksi
vähintään ajatustasolla. Niinpä yritän pitää taiteellisen
ajattelun minimissä ja keskittyä pienimuotoiseen ideointiin ja
luonnoksiin antamatta sivellinkädelle edes pikkusormea, mutta jo ennen
vuoden loppua saattaa olla paljonkin uuttaa julkaistavaa mahdollisten
ajatusten lisäksi, joita olen kirjoittanut ajoittain muistiin - myös
lainauksia esim. Barbara Roselta, jonka -80-luvun amerikkalaista
maalaustaidetta käsittelevän kirjan ajatusmaailman koin suurelta osin
omakseni, vaikken kovin suuresti innoissani kaikista kirjassa
olleista/esitellyistä maalauksista ollutkaan, niin tiettyä osittaista
hengenheimolaisuutta sille aikakaudelle, monien muiden lisäksi koen.

20.12.2016   5.14 Viimeisimmän Itä-Helsingin taideseuran
ryhmänäyttelyn juryttäjä Mika Vesilahti puhui seuran jäsenlehdessä
Sutisessa töiden signeerauksesta. Kuulemma signeerausta ei tulisi
tehdä mustalla tussilla (huopakynällä, marker). Olen aika pitkälti
samaa mieltä, vaikka olen sitä suuresti harrastanutkin pienemmissä
akryyleissäkin. Muun muassa näyttelyssä olleessa White
Stroke-maalauksessani näkyy kyllä, että se vie osittain vasempaan
alakulmaa väärään suuntaan. Yleensä markkerilla tehdyt
signeeraukset eivät mielestäni töissäni haittaa, kun ne on
sijoitettu epäolennaiseen paikkaan. Tarkoitan tällä paikkaa, joka ei
pidä sisällään mitään maalaukseen liittyvää mielenkiintoista...
Tavallaan maalaus loppuu ennen alareunaa, jonne signeeraus sijoitetaan -
se loppu on ikään kuin koristelua, jotta kangas saadaan täyteen. Aion
kuitenkin jatkossa harkita vakavasti signeerauksen tekemistä myös
pienempiin maalauksiin kulloinkin maalaukseen sopivalla värillä
(vastaväri on hyvä ainakin silloin, kun maalaus jo valmiiksi
sisältää sitä, muutoin vähän vieroksun sitä) ja ohuella
pensselillä. Pelkkiin nimikirjaimiin tai muodissa olevaan signeerauksen
poisjättämiseen en aio siirtyä, sillä nimeni on eräänlainen
tavaramerkki, jota ei voi täysin korvata lyhenteillä tai logolla.
Joten kaikille mahdollisesti maalausteni ostoa harkitseville tiedoksi,
että aion olla huolellisempi jatkossa signeeratessani ja tehdä siitä
mahdollisimman hyvin tauluun istuvan. Paperitöitä en aio enää
juurikaan signeerata markkerilla, vaan käytän esim. pastellitöihin
pastellia, ja muihin kulloinkin sopivaa välinettä. Olen kyllä
kieltämättä hakenut liikaakin kontrastia esim. lyijykynätöihin ja
hiiliin signeeraamalla niitä huopakynällä. Teen parannuksen, sillä
olin väärässä - suurelta osin.

Vesilahti otti myös puheeksi erään asian, jota olen ajoittain
miettinyt, mutta jonka olen ajatellut kehyksillä korjaantuvan eli
maalausten menon sivureunojen yli eli sen, että saattaisi olla hyvä
maalata ne valkoisella tai mustalla. No. Minähän en tietty ole
näyttelyihin tyrkytettäviä maalauksia kehystänyt...! Maalaan
jatkossa sopivammalla värillä eli todennäköisesti valkoisella
sellaisten maalausten reunat, jotka ovat ehdolla näyttelyyn.
Maalaushetkellä nuo reunojen yli sivulle menneet maalausjäljet ja
valumat huomaa, kun kääntelee maalausta tai se on niin hyvin esillä
paraatipaikalla, mutta sitten se unohtuu, ja silloinkin kun sen huomaa,
niin siitä ei välitä... Juu. Voisin olla maalauksen viimeistelyssä
huolellisempi ja tarkempi - myös maalauksen ollessa valmis tutkiskella
sitä paneutuneesti niin pitkään, että olen varma, ettei sille enää
tarvitse tehdä mitään, ja että se todella on valmis - ainakin sillä
erää... ;)

Pitänee seuraavalla kerralla mennä seuran kritiikki-iltaan, niin saa
ensikäden tietoa yleisistä käytännöistä tiettyjen asioiden
suhteen.

8.12.2016 19.51 Mikä taiteen teossani on teknisesti olennaista?
Maalaamiseni ja piirtämiseni perustuu pääosin vakaaseen käteen ja on
konstailematonta, turhia kikkoja ja halpoja temppuja (cheap tricks)
välttelevää varsin pienimuotoista perinteistä hetkessä olevaa
työskentelyä. Vältän aiheita, teemoja, jotka vaativat pikkutarkkaa
työskentelyä. Olennaista on spontaanius ja improvisointi. Vaikka
kulloinkin meneillään oleva työ perustuisikin luonnokseen, lopputulos
saattaa muotoutua hyvin erilaiseksi kuin alun perin oli suunniteltu
(jopa hyvinkin pitkään). En pidä edes maalarinteipin käytöstä,
ellei se ole välttämätöntä ja työ vaadi sitä tai jotain
vastaavaa. Olen tosin hankkinut projektorin nopeuttaakseni ja
helpottaakseni joidenkin mahdollisten tulevien töiden tekoa. Olen myös
piirtänyt läpi joidenkin hyvinkin abstraktien puoliesittävistä
luonnoksista maalauspohjaan, mutta useimmiten tarvitaan vain
siveltimiä, värejä, palettiveitsiä sekä kankaita tai paperia. Olen
jopa sen verran vanhanaikainen, että vieläkään, kun päävälineeksi
on muotoutunut akryylivärit, en silti monessa mielessä ole niistä
niin innostunut kuin öljyväreistä. Pääsyynä niihin siirtymiseen
(toistaiseksi?) on nopeus ja siitä seuraava tietynlainen helppous.
Kuivumisen nopeus on useimmissa töissä etu, mutta siitä on turhan
usein myös haittaa. Halvimmissa akryyliväreissä ainakin on ongelmana
myös eräänlainen pinnan elottomuus, muovisuus, sieluttomuus, jota
ajoittain yritän korjailla edes vähän vernissaamalla osan
maalauksista, jotta niihin saisi hieman enempi elämää. Vernissaus
toivon mukaan myös parantaa maalauksen mahdollisuuksia selvitä ajasta
ja pikku lioista ja kolhuista. Olen vernissannut jopa joitain paperille
tehtyjä akryylejä. Jatkossa tulen mahdollisesti taas maalaamaan
enemmän myös öljyllä. Paperitöiden, lähinnä pastellien, suurin
ongelma on se, että usein viimeinen kerros olisi hyvä saada jättää
fiksaamatta, mutta fiksaamattomat työt tahtovat vahingoittua huonoissa
ja ahtaissa säilytysolosuhteissa. Ne pitäisi saada heti lasin alle
suojaan kehyksiin, mutta tämä on kustannuskysymys niin kuin monet
muutkin ongelmat, kuten materiaalien hintoihin liittyvät. Tämä
jälkimmäinen rajoittaa aika pitkälti tilan puutteen lisäksi
suurikokoisten töiden tekemistä.

8.12.2016 Elämä on muutosta, ja sen myötä oppimista, kehitystä ja
kasvua. olen käsitellyt näitä elämän perusteemoja myös
maalauksissani. Olen nyt tietyn muutosvaiheen taitekohdassa, jossa uskon
piankin ottavani taiteen teossa askelen/levelin tai pari tasollisesti
eteenpäin. Moni minut tunteva luulee, että jumitan paikoillani
tekemättä mitään. Taiteenteko on kuitenkin kokonaisvaltainen
prosessi, joka pitää sisällään muutakin kuin ne maalaustuokiot (,
joilla niilläkään ei ole yleisöä). Se vaatii tietynlaista
opiskelua, jotta voi kehittyä. Sitä kutsutaan myös elämäksi. Juu.
Taiteen teko vaatii osittaista eristäytymistä, mutta se ei tarkoita,
että ellei notku kapakoissa tai toreilla, etteikö erakollakin olisi
elämää. Saattaa olla, että lähitulevaisuudessa löydän uudenlaista
ilmaisutapaa maalauksessa noudattamatta mitään vallitsevia
ismejä/normeja/trendejä/valtavirtaa omassa pienessä taiteessani, joka
tulee kasvamaan yhden pykälän suuremmaksi ainakin omassa mielessäni
ja omalla mittapuullani, mikä on olennaisinta. Siitä tulee sitten
suurempaa muidenkin mielissä, jos tullakseen, se on toisarvoista,
vaikka tietysti aina on ilahduttavaa, kun joku pitää jostain
maalauksesta niin paljon, että maksaa siitä kunnon hinnan ja vie
kotinsa seinälle. Vaikka minulle ei ole millään tavoin olennaista
muiden miellyttäminen, sen enempää potentiaalisten ostajien kuin
taidemaailmankaan, niin töitä on niin moneen lähtöön, ja ne
käsittelevät paljolti aiheita, jotka ovat lähellä itseni lisäksi
monia muitakin ihmisiä. Pidän itseäni enemmän oppineena kuin
opetettuna. Koulut eivät koskaan ole niin suuresti kiinnostanet, ja
olenkin iloinen, ettei minua hyväksytty aikoinaan taideakatemiaan,
koska silloin olisin tullut opetetuksi, enkä oppineeksi. Jotkut asiat
pitää tehdä vaikeimman kautta, jotta niillä olisi omalla
mittakaavalla se merkitys, joka niillä pitää olla, ja jotta voisi
hiljalleen pienin askelin kasvaa, sillä samalla omalla mittapuulla
suuremmaksi. Kaikkea taitoa, tietämystä ei tarvitse olla, vaan vain se
pikku hiljaa kasvava riittävä osaaminen. Jos se ei riitä muille, niin
se on epäolennaista. Riittävää on, jos kasvaa ennen kuolemaansa oman
elämänsä sankariksi, teki sitten mitä tahansa. En edelleenkään aio
taloudellisesta ahdingostani huolimatta tehdä pakotettuna mitään,
mikä sotii omaa taidefilosofiaani vastaan, ja olisi "painostettuna"
omassa mielessäni ostajakanditaattien arvotonta kosiskelua. Jatkan
tietä omilla ehdollani eteenpäin toivoen sattumalta miellyttäväni
joillakin töilläni ajoittain joitain yksittäisiä ihmisiä edes. Kun
eteenpäin menee taulu tai piirustus, johon molemmat osapuolet ovat
tyytyväisiä, eikä niitä jostain syystä tuhoamatta jääneitä
pahnan pohjimmaisia, niin osa tavoitteesta on saavutettu.

 

I AM STARTING PAINTING PERIOD/SEASON SOON. I HAVE ALREADY MADE SKETCHS
AND PAPER WORKS LIKE SPEED DRAWINGS!!! :-) SOME OF UPDATES COMES ALMOST
REAL TIME AS PICTURES OF THESE WORKS!!!! RELEASED ALREADY A FEW OF SPEED
DRAWINGS AT SAME NIGHT THEM HAS DONE!!!  THESE KIND OF SPEED DRAWINGS
AND OTHER QUICK DRAWINGS AND SKETCHS ARE AVAILABLE VERY CHEAP PRICES
WITHOUT FRAMES OR ANYTHING ELSE!!!! ORDER YOUR OWN FAVOURITE!!!! FOR
FOREIGN ORDERS YOU CAN PAY WITH PAYPAL!!!! JUST TAKE A CONTACT ME BY
EMAIL!!!!  (This info given on the 12th, in September 2016)

Minua viehättää taiteessa tietynlainen rosoisuus,
viimeistelemättömyys. Ehkä siksi työt, joissa ei näy edes yhtä
pientä virhettä, eivät useinkaan kiehdo minua.

En halua, että töissäni on liikaa elementtejä. Niiden tulee olla
mahdollisimman tarkoin ajasta ja paikasta riippumattomia.

Pyrin jättämään töissäni tilaa ja vapautta jopa hyvinkin
erilaisille tulkinnoille.

Välillä maalaan liiankin vaistonvaraisesti ja nopeasti, kun aika ajoin
vaadittaisiin pysähtymistä ja rationaalista ajattelua kesken
maalausprosessinkin.

Sitä mukaa, kun huomaa maalaamisessa ja piirtämisessä edistyvänsä,
alkaa yhä paremmin tajuta oman rajoittuneisuutensa ja kykyjensä
rajallisuuden.

Taiteilija tarvitsisi aimo annoksen sossuverbaalisuutta ja
markkinamiehen elkeitä, joissa minulla on vielä opettelemisen varaa.

Minulle maalausprosessi on parhaimmillaan kuin yhden miehen performanssi
ilman yleisöä.

Tekemiäni kuvia sopisi arvostelemaan paremmin psykologi tai psykiatri
kuin taidefilosofiaan ja -historiaan perehtynyt kriitikko.

Mielestäni aito metafyysinen maalaus on täysin ajaton.

Yritän olla sotkematta taiteen tekemiseen liikaa teorioita tai alentua
pokkuroimaan kulloinkin vallassa olevia instituutioita, jotka
määrittelevät - niin surkeaa kuin se onkin - mikä kulloinkin on
taidetta ja mikä ei, tai ainakin sen mikä on mukamas hyvää taidetta.
Menestyvässä taiteessa piiri pieni pyörii.

"Huonoa makua ymmärtääkseen on omattava erittäin hyvä maku." (John
Waters)

"Learn the rules like a pro, so you can break them like an artist."
(Pablo Picasso)

"Itseoppinut on ainoa oppinut, muut ovat opetettuja." (Paasilinna)

"Taulut - mies taulujensa takana, hamuaa tulevaisuuden taivasta, kädet
kurkottavat, aukeaa janoinen suu, istuu kalpeana kuin lakana." (Andy L.
22.11.1994).  

"Ihmistä voi kohdata vain kaksi suurta onnettomuutta. Toinen on se,
ettei hän saa mitä haluaa, ja toinen on se, että saa." (Oscar Wilde)

"Tärkeää itsepetoksessa on se, ettei mene liiallisuuksiin, koska
silloin voi ruveta itsekin epäilemään petosta." (Juha Numminen)

"On vain valittava. Valittava niin kuin kahden naisen välillä joita
rakastaa, eri tavalla/yhtä paljon. On vain valittava. Ja naurettava
kahdesti niin syvältä, jos valitsee väärin." (Tommy Tabermann)

Tolstoin mukaan tiede on ajatuksen siirtoa ja taide tunteen siirtoa.

Hyvin perusteltu negatiivinen kritiikki on positiivista, koska se on
rakentavaa.

En kurkottele tähtiin. Päämääränä pikkuinen hitunen kuuta, niin
ehkä tavoittaa pienen palasen maata, kaupunkia tai edes lähiötä, tai
ennen kaikkea itsensä.

My problem in making of art is that I do art for people, not for
institutions, but subjectively myself fascination art. So people can see
something relevant in my art, despite the fact that the interpretation
is different.

Others may do what they can, I do what I want even if I can't.... Life
is a process of learning...

I publish here later something in my terrible English...

 

 

 

 

Ma 12.2. 22.39 Pari sanaa ikään kuin muistiinpanoksi itselleni.
Näissä näennäisesti esittävissä abstrakteissa päissä on
ongelmana rajaus, joka osin johtuu pienistä koo'ista. Pitäisi zoomata
aihe lähemmäs tai loitontaa sitä. Samoin pitäisinlisötä joku turha
yksittäinen, lyhytkin viiva viiva tai muuta vastaavaa, jotta tulisi
syvyyttä ja jotta aihe ei näyttäisi leijuvan tyhjön päällä, kun
en ole ottanut "kaulaa" tai muutakaan vastaavaa kuvaan useimmiten, ja
muutenkin kuvat rikkovat usein perinteisen sommittelun sääntöjä ja
ovat enemmän snapshotteja kuin harkittuja "muotokuvia." Olkoonkin,
että ne juuri ovat tarkoitettukin enemmän pikaisiksi sarjatuleksi kuin
harkituksi yksittäiseksi kuvaksi. Ju. Muutama harkitumpi kuva pitänee
tehdä rasikaalein, mutta hyväksytyin rajauksin. Eletään kuvatulvan
aikaa, jossa päätökset kuvan hyvyydestä ja huonoudesta tehdään
sekunneissa jäämättä miettimään. Silti pitäisi erottautua.
Hyvässä

Ma 12.2. 2018 21.12  Juu. Olen ehkä tarjonnut omaa perusjuttuani
täällä pitkän aikaa. Katson, että siinä on tarpeeksi erottuvuutta
muuhun normikamaan nähden, jos osaa oikein katsoa, ja sitähän minä
täällä teen eli yritän opettaa näkemään sitä päälle päin
tavallista erilaiswna, erikoisena ja ihmeellisenä joka kertoo vähllö
paljon. Sitten, kun aika tulee, niin esittelen sitä säkenöivää
voimaa, joka pureutuu ihon alle.  ;). Rajat eivät ole tulossa vastaan
vielä lähes tulkoonkaan edes tänä vuonna, paitsi mitä materiaalien
kustannuksiin tulee, sillä ne vievät minut köyhäintaloon ja
velkavankeuteen, ja ehkä pakottavat muiden harrastusen pariin wnnen
aikojaan... Mistä tämä kummallinen usko, ehkä perusteeton, itseen ja
oman tekemisen eteenpäin viemiseen tulee, kun ympäriltö sataa
pelkkäänså ontaa päälle.

 

 

 

Ma 12.2. 22.39 Pari sanaa ikään kuin muistiinpanoksi itselleni. Näissä näennäisesti esittävissä abstrakteissa päissä on ongelmana rajaus, joka osin johtuu pienistä koo'ista. Pitäisi zoomata aihe lähemmäs tai loitontaa sitä. Samoin pitäisinlisötä joku turha yksittäinen, lyhytkin viiva viiva tai muuta vastaavaa, jotta tulisi syvyyttä ja jotta aihe ei näyttäisi leijuvan tyhjön päällä, kun en ole ottanut "kaulaa" tai muutakaan vastaavaa kuvaan useimmiten, ja muutenkin kuvat rikkovat usein perinteisen sommittelun sääntöjä ja ovat enemmän snapshotteja kuin harkittuja "muotokuvia." Olkoonkin, että ne juuri ovat tarkoitettukin enemmän pikaisiksi sarjatuleksi kuin harkituksi yksittäiseksi kuvaksi. Ju. Muutama harkitumpi kuva pitänee tehdä rasikaalein, mutta hyväksytyin rajauksin. Eletään kuvatulvan aikaa, jossa päätökset kuvan hyvyydestä ja huonoudesta tehdään sekunneissa jäämättä miettimään. Silti pitäisi erottautua. Hyvässä

Ma 12.2. 2018 21.12  Juu. Olen ehkä tarjonnut omaa perusjuttuani täällä pitkän aikaa. Katson, että siinä on tarpeeksi erottuvuutta muuhun normikamaan nähden, jos osaa oikein katsoa, ja sitähän minä täällä teen eli yritän opettaa näkemään sitä päälle päin tavallista erilaiswna, erikoisena ja ihmeellisenä joka kertoo vähllö paljon. Sitten, kun aika tulee, niin esittelen sitä säkenöivää voimaa, joka pureutuu ihon alle.  ;). Rajat eivät ole tulossa vastaan vielä lähes tulkoonkaan edes tänä vuonna, paitsi mitä materiaalien kustannuksiin tulee, sillä ne vievät minut köyhäintaloon ja velkavankeuteen, ja ehkä pakottavat muiden harrastusen pariin wnnen aikojaan... Mistä tämä kummallinen usko, ehkä perusteeton, itseen ja oman tekemisen eteenpäin viemiseen tulee, kun ympäriltö sataa pelkkäänså ontaa päälle.